tulin tässä yön pimeinä tunteina ajatelleeksi, että onko olemassa homoseksuaalisuuteen luonnollisesti ja positiivisesti suhtautuvia heteroita vai ovatko he kaikki jossain määrin bissejä, kun tarkemmin asiaa ajattelee?
vapaamieliset heterot, onko teitä?
Ainakin minun tuttavapiirissäni kihisee totaalisen vapaamielisiä heteroita. Olen tanssinut muutamien kanssa hitaita homobaareissa :) Lisäksi eräs heteromiestuttavani on pärähtänyt työkavereilleen kun nämä alkoivat kertoa homovitsejä.
Minun kokemukseni mukaan kaappibisset saattavat olla homofobisempia kuin heterot. Ja kyllä, ne minun kaverini ovat ihan oikeita heteroita. Olemme puhuneet kaikki seksiin liittyvät asiat niin moneen kertaan läpi :)
Minun kokemukseni mukaan kaappibisset saattavat olla homofobisempia kuin heterot. Ja kyllä, ne minun kaverini ovat ihan oikeita heteroita. Olemme puhuneet kaikki seksiin liittyvät asiat niin moneen kertaan läpi :)
On niitä. Varsinkin naisia. Mutta myös miehiä. Yleensä keskimääräistä älykkäämpiä ja hyvän itsetunnon omaavia.
Joo on! Mulla pari hyvää heterokaveria ja suhtautuminen hämmästyttävän reilua ja luonnollista... tai no, joskus piruilevat jotain mun miesjutuista tyyliin ´älä tuota ota, kyllä sä löydät paremmankin´ :D
Joo, munkin hetsku kaverit ovat kaikki todella vapaamielisiä. :) Jopa vähän liiankin vapaamielisiä. Jostain syystä kaikki hetsku pojat haluavat aina pussata mua. ;)
Ei sillä että mitenkään pahastuisin...
Kai
Ei sillä että mitenkään pahastuisin...
Kai
Hei siis hetskumiehet on kaikkein parhaimpia, mulla on todella monta HUIPPUA kamua joiden kanssa heitetään koko aika vitsiä ja ne ovat onnellisia mun puolesta muutenkin =) todella luontevaa ja luonnollista kaikki =) vähän niinku perfect world :) en kadu kaapista ulos tuloa tippaakaan vaikka aluksi pelotti vähän saatanasti.
Kaveripiirini koostuu pääasiassa heterourheilijoista (kilpapelaajia), ja se on siinä porukassa kyllä yks hailee onko homo, bisse vai hetero. Ehkä kavereihini on sitten valikoitunut keskimääräistä suvaitsevampaa porukkaa. Suuntauksesta ei tule edes puhuttua kun nähdään, se on täysin epäolennaista. Puhutaan autoista, urheilusta, kisoissa menestymisestä.
Olen itse lesbo ja naispuoliset heteroystäväni ovat asian suhteen todella okei. Osan olen tuntenut hyvin kauan ja osan taas vähemmän aikaa, yhteistä kaikille on suvaitsevainen asenne minuun. Kaikki käsittelevät asian omalla tavallaan; joidenkin kanssa läpän heittäminen luo parhaiten yhteisyyden tunteen. Huumori auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja voi toimia keinona osoittaa empatiaa.
Jos on jonkun ihmisen ystävä tai ystävystymässä tämän kanssa, voi seksuaalisuudestaankin kertoa avoimesti. Ystävyyshän edellyttää avoimuutta. Olisin mitä luultavimmin menettänyt suuren joukon nykyisiä hyviä ystäviäni tai ainakin etääntynyt heistä, jos en olisi heille kertonut mitään omista asioistani. Seksuaali-identiteetti on iso osa minua. Kun kertoo itsestään vähän enemmän kuin pintapuoliset fiiliksensä, toinenkin uskaltautuu avautumaan.
En usko, että suvaitsevaiset heterot ovat välttämättä mitenkään bissejä. (Toisaalta - eivätkö kaikki ole enemmän tai vähemmän biseksuaaleja?!) Pikemminkin fiksut, seksuaalisuudestaan varmat heterot tiedostavat seksuaalisuuden määrittelemisen liukuvan luonteen ja saattavat todeta, että "kyllä mä naisiakin/miehiäkin sillä silmällä saatan kattoo mut en mä niistä kuitenkaan samalla tavalla kiinnostu enkä vois kuvitella seurustelevani naisen/miehen kanssa". Luulisin, että tilanne suurella osalla ihmisistä on tällainen.
Sitten on tietysti niitä kavereita, joiden kanssa esim. opiskelujen takia tulee vietettyä yhteisiä hetkiä mutta joiden arvomaailma saattaa poiketa rajusti omasta... Silloin alkaa epäilyttää, kannattaako olla täysin avoin. Mielestäni avoimuus mahdollisimman monissa paikoissa ja monien ihmisten kanssa on ideaali, mutta joskus pelkuruus iskee! Joskus tuntuu myös raskaalta kertoa, koska kertomista ainakin alkuvaiheessa minulla seurasi tarve tilittää kaikki mahdolliset asiat keskustelukumppanin kuultaviksi. Piti selittää, miten kuitenkin on ihan tavallinen jne. Vähitellen olen oppimassa siihen, että seksuaalisuudestaan voi mainita ikään kuin sivulauseessa, tekemättä siitä suurta numeroa. Näin silloin, jos toinen ei ole erityisen läheinen ystävä. Ystäviä taas en halua jättää yksinään tällaisen asian kanssa, koska ainakin itse olisin kiinnostunut kuulemaan vähän lisääkin.
Jos on jonkun ihmisen ystävä tai ystävystymässä tämän kanssa, voi seksuaalisuudestaankin kertoa avoimesti. Ystävyyshän edellyttää avoimuutta. Olisin mitä luultavimmin menettänyt suuren joukon nykyisiä hyviä ystäviäni tai ainakin etääntynyt heistä, jos en olisi heille kertonut mitään omista asioistani. Seksuaali-identiteetti on iso osa minua. Kun kertoo itsestään vähän enemmän kuin pintapuoliset fiiliksensä, toinenkin uskaltautuu avautumaan.
En usko, että suvaitsevaiset heterot ovat välttämättä mitenkään bissejä. (Toisaalta - eivätkö kaikki ole enemmän tai vähemmän biseksuaaleja?!) Pikemminkin fiksut, seksuaalisuudestaan varmat heterot tiedostavat seksuaalisuuden määrittelemisen liukuvan luonteen ja saattavat todeta, että "kyllä mä naisiakin/miehiäkin sillä silmällä saatan kattoo mut en mä niistä kuitenkaan samalla tavalla kiinnostu enkä vois kuvitella seurustelevani naisen/miehen kanssa". Luulisin, että tilanne suurella osalla ihmisistä on tällainen.
Sitten on tietysti niitä kavereita, joiden kanssa esim. opiskelujen takia tulee vietettyä yhteisiä hetkiä mutta joiden arvomaailma saattaa poiketa rajusti omasta... Silloin alkaa epäilyttää, kannattaako olla täysin avoin. Mielestäni avoimuus mahdollisimman monissa paikoissa ja monien ihmisten kanssa on ideaali, mutta joskus pelkuruus iskee! Joskus tuntuu myös raskaalta kertoa, koska kertomista ainakin alkuvaiheessa minulla seurasi tarve tilittää kaikki mahdolliset asiat keskustelukumppanin kuultaviksi. Piti selittää, miten kuitenkin on ihan tavallinen jne. Vähitellen olen oppimassa siihen, että seksuaalisuudestaan voi mainita ikään kuin sivulauseessa, tekemättä siitä suurta numeroa. Näin silloin, jos toinen ei ole erityisen läheinen ystävä. Ystäviä taas en halua jättää yksinään tällaisen asian kanssa, koska ainakin itse olisin kiinnostunut kuulemaan vähän lisääkin.
(Ei. Kaikki eivät ole enemmän tai vähemmän biseksuaaleja. Suuri osa ihmisistä varmastikin on, mutta eivät kaikki. :))
Biseksuaalisuuden yleisyys riippuu varmaan siitä, miten biseksuaalisuus määritellään. Onko biseksuaalisuus kykyä yhtä paljon rakastua sekä mieheen että naiseen? Vai onko se kykyä nauttia seksistä molempien kanssa? Vai onko se kenties kykyä nauttia miehen kanssa tietyistä asioista ja naisen kanssa toisista? Onko se sitä, että lapsuuden kokemukset ja elämykset otetaan huomioon - lapsuudessa käsittääkseni kaikki suuntaavat eroottisia ajatuksia kummankin sukupuolen edustajiin. Myöhemmin se vain unohtuu, koska oma identiteetti on helpompaa pitää yhtenäisenä. Mitä sitten on eroottisuus? Ja niin poispäin...
Näistä määrittelyistä on muistaakseni keskusteltu täällä Ranneliikkeessäkin joskus aiemmin melko kattavasti, joten en nyt lähde sen enempää toistamaan itseäni. :) Lyhyesti sanottuna biseksuaalisuudella kai tarkoitetaan sitä, että henkilö on kykeneväinen tuntemaan seksuaalisia, eroottisia ja romanttisia tunteita molempien sukupuolten edustajia kohtaan. Heteroseksuaalisuus puolestaan siten, että nämä tuntemukset kohdistuvat vain vastakkaisen sukupuolen edustajiin, ja homoseksuaalisuus siten, että ne kohdistuvat vain saman sukupuolen edustajiin. Tiedän, tiedän.. Jotkut eivät taas tykkää kun määritellään ja selitellään sanoja. :P
Itse en ainakaan muista koskaan kokeneeni minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia vastakkaiseen sukupuoleen, en edes lapsuudessani. Niin kauan kuin olen jotain eroottis- tai romanttisluonteista tuntenut on se aina suuntautunut saman sukupuolen edustajaan. Olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat suureen ääneen ihmettelleet miten joku voi olla 100%:sesti yhtään mitään. Minulle se ei ole mikään ihmetys. Katson olevani täysin homoseksuaali ja olen aivan vakuuttunut siitä, että monet heterot kokevat vastaavasti olevansa 100%:sesti heteroita. Sitä, että joidenkin on tätä kovin vaikea ymmärtää, en itse kykene millään käsittämään.
Sanottaessa, että "kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän biseksuaaleja" tehdään mielestäni todella, TODELLA karkea yleistys. Sehän on vielä pahempi yleistys ja ihmiselämän monimuotoisuuden pelkistys kuin ihmisten jakaminen heteroihin, biseksuaaleihin ja homoihin (!!).
Itse en ainakaan muista koskaan kokeneeni minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia vastakkaiseen sukupuoleen, en edes lapsuudessani. Niin kauan kuin olen jotain eroottis- tai romanttisluonteista tuntenut on se aina suuntautunut saman sukupuolen edustajaan. Olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat suureen ääneen ihmettelleet miten joku voi olla 100%:sesti yhtään mitään. Minulle se ei ole mikään ihmetys. Katson olevani täysin homoseksuaali ja olen aivan vakuuttunut siitä, että monet heterot kokevat vastaavasti olevansa 100%:sesti heteroita. Sitä, että joidenkin on tätä kovin vaikea ymmärtää, en itse kykene millään käsittämään.
Sanottaessa, että "kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän biseksuaaleja" tehdään mielestäni todella, TODELLA karkea yleistys. Sehän on vielä pahempi yleistys ja ihmiselämän monimuotoisuuden pelkistys kuin ihmisten jakaminen heteroihin, biseksuaaleihin ja homoihin (!!).
> Sanottaessa, että "kaikki ihmiset ovat enemmän tai
> vähemmän biseksuaaleja" tehdään mielestäni todella,
> TODELLA karkea yleistys.
Ymmärrän, että sanonta voi tuntua epäuskottavalta, jos itse sattuu osumaan lähelle 100% jompaa kumpaa päätä. Lokeroiden lisääminen ei kuitenkaan ole yleistys, eikä siksi jatkuvan jakauman käyttäminenkään, ainakaan siinä mielessä kuin tarkoitit. Tasainen jakauma kun ei ole ainoa jatkuva jakauma. Kukaan tuskin tosissaan väittää, että 100% homoja on yhtä paljon kuin 100% heteroja tai että 50/50 biseksuaaleja olisi enemmän kuin vaikka "enimmäkseen heteroja".
Nimittäin, jos nykyiset olettamukset seksuuaalisesta suuntautumisesta monien eri tekijöiden summana pitävät paikkansa, *tuntemusten* jakauma lähentelee tilastomatematiikan periaatteiden mukaan luultavasti joko heteropäähän keskittynyttä normaalijakaumaa (0: hetero, 5: homo, mittakaavalla ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa)
0 ==========
1 ===============
2 =====
3 ==
4 =
5 =
tai molempiin päihin sijoitettujen, eri kokoisten normaalijakaumien summaa
0 ========
1 ============
2 ==
3 =
4 ====
5 ==
kuin on/off-tilannetta
0 ===========
1
2
3
4
5 ==
tai varsinkaan tasaista jakaumaa:
0 ===
1 ===
2 ===
3 ===
4 ===
5 ===
Myös omat kokemukseni tukevat oletusta tasaisesta jakaumasta. Tunnen monta heteroa, jotka olisivat joissain olosuhteissa luultavasti seurustelleet tai kokeilleet seksiä miehen kanssa. Osa heistä on tunnustanutkin sen.
Luultavasti seksuaalinen *käytös* on silti sosiaalisien paineiden vuoksi paljon polarisoituneempaa kuin varsinainen suuntautuminen. Kun on kerran ilmoittautunut jommaksi kummaksi, on vaikea tehdä mitään vakiintuneesta imagosta poikkeavaa. Myös pariutuminen rajoittaa käytöstä huomattavasti. Näistä syistä käytös voi olla vääristynyt esim. tällaiseksi (mittakaava jälleen vain havainnollistamista varten):
0 =================
1 ==
2 =
3 =
4 ==
5 ====
(Anteeksi niille, jotka nukahtivat kuivaa selitystäni lukiessaan.)
> vähemmän biseksuaaleja" tehdään mielestäni todella,
> TODELLA karkea yleistys.
Ymmärrän, että sanonta voi tuntua epäuskottavalta, jos itse sattuu osumaan lähelle 100% jompaa kumpaa päätä. Lokeroiden lisääminen ei kuitenkaan ole yleistys, eikä siksi jatkuvan jakauman käyttäminenkään, ainakaan siinä mielessä kuin tarkoitit. Tasainen jakauma kun ei ole ainoa jatkuva jakauma. Kukaan tuskin tosissaan väittää, että 100% homoja on yhtä paljon kuin 100% heteroja tai että 50/50 biseksuaaleja olisi enemmän kuin vaikka "enimmäkseen heteroja".
Nimittäin, jos nykyiset olettamukset seksuuaalisesta suuntautumisesta monien eri tekijöiden summana pitävät paikkansa, *tuntemusten* jakauma lähentelee tilastomatematiikan periaatteiden mukaan luultavasti joko heteropäähän keskittynyttä normaalijakaumaa (0: hetero, 5: homo, mittakaavalla ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa)
0 ==========
1 ===============
2 =====
3 ==
4 =
5 =
tai molempiin päihin sijoitettujen, eri kokoisten normaalijakaumien summaa
0 ========
1 ============
2 ==
3 =
4 ====
5 ==
kuin on/off-tilannetta
0 ===========
1
2
3
4
5 ==
tai varsinkaan tasaista jakaumaa:
0 ===
1 ===
2 ===
3 ===
4 ===
5 ===
Myös omat kokemukseni tukevat oletusta tasaisesta jakaumasta. Tunnen monta heteroa, jotka olisivat joissain olosuhteissa luultavasti seurustelleet tai kokeilleet seksiä miehen kanssa. Osa heistä on tunnustanutkin sen.
Luultavasti seksuaalinen *käytös* on silti sosiaalisien paineiden vuoksi paljon polarisoituneempaa kuin varsinainen suuntautuminen. Kun on kerran ilmoittautunut jommaksi kummaksi, on vaikea tehdä mitään vakiintuneesta imagosta poikkeavaa. Myös pariutuminen rajoittaa käytöstä huomattavasti. Näistä syistä käytös voi olla vääristynyt esim. tällaiseksi (mittakaava jälleen vain havainnollistamista varten):
0 =================
1 ==
2 =
3 =
4 ==
5 ====
(Anteeksi niille, jotka nukahtivat kuivaa selitystäni lukiessaan.)
Miksi homoihin luonnollisesti ja positiivisesti suhtautuvia ihmisiä pitäisi sanoa vapaamielisiksi? Mitä vapaamielistä siinä on? Ellei sitten homoseksuaalisuutta nähdä jonkinlaisena poikkeamana normaalista seksuaalisuudesta jonka hyväksyminen edellyttäisi erityistä vapaamielisyyttä.
Itse en esimerkiksi parhaita ystäviäni jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kutsuisi mitenkään vapaamielisiksi. Olisi itse asiassa varsin hassua sanoa että "onpas se ja se vapaamielinen kun hän suhtautuu minuun kuten mihin tahansa muuhunkin".
Minusta seksuaalisella suuntautumisella ei ole tekemistä sen kanssa miten muihin suuntautumisiin suhtautuu, vaan taustalla on monet muut tekijät. Yhtä lailla homoseksuaaleista löytää heterofoobikkoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvä muistaa myös se että henkilön homous ei suinkaan tarkoita että tämä siten olisi suvaitsevainen, saati sitten millään tavalla vapaamielinen itsekään.
Itse en esimerkiksi parhaita ystäviäni jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kutsuisi mitenkään vapaamielisiksi. Olisi itse asiassa varsin hassua sanoa että "onpas se ja se vapaamielinen kun hän suhtautuu minuun kuten mihin tahansa muuhunkin".
Minusta seksuaalisella suuntautumisella ei ole tekemistä sen kanssa miten muihin suuntautumisiin suhtautuu, vaan taustalla on monet muut tekijät. Yhtä lailla homoseksuaaleista löytää heterofoobikkoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Hyvä muistaa myös se että henkilön homous ei suinkaan tarkoita että tämä siten olisi suvaitsevainen, saati sitten millään tavalla vapaamielinen itsekään.
> Myös omat kokemukseni tukevat oletusta
> tasaisesta jakaumasta.
Sekosin sanoissa. Tarkoitin tietysti "jatkuvasta" enkä "tasaisesta".
UpDatella oli hyvä huomio. Usein tulee odotettua vihamielisiä reaktioita ja kun niitä sitten ei tulekaan, tuntuu ihminen suotta aivan ihmeelliseltä yksilöltä. Itseään täysin koskemattomista asioista pimahtavienhan niitä erikoistapauksia pitäisi olla.
> tasaisesta jakaumasta.
Sekosin sanoissa. Tarkoitin tietysti "jatkuvasta" enkä "tasaisesta".
UpDatella oli hyvä huomio. Usein tulee odotettua vihamielisiä reaktioita ja kun niitä sitten ei tulekaan, tuntuu ihminen suotta aivan ihmeelliseltä yksilöltä. Itseään täysin koskemattomista asioista pimahtavienhan niitä erikoistapauksia pitäisi olla.
Ei selitysmallisi ollut lainkaan kuiva, Tilastosetä. :) Mallinnuksesi osuu aika yksiin sen kanssa, mitä oikeastaan itsekin olen ajatellut. En tosin usko, että "puhtaasti" homoseksuaaleja olisi todellisuudessa niin vähän kuin annat viestissäsi ymmärtää (ainakaan omien ja kaveripiirini kokemusten pohjalta).
Kymmenen pistettä Tilastosedälle! Kerrassaan hienoa :) Okei, "kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän bi-seksuaaleja" on karkea yleistys, mutta nyt voinen kuitenkin huoletta väittää suurimman osan ihmisistä olevan enemmän tai vähemmän biseksuaaleja? ;)
En minä tiedä, olenko vapaamielinen, mutta umpiheterona naisena olen tähän linkkiin poikennut ilta illan jälkeen. Odotan Elämämme miehiin 6. osaa ja olen kyllä lukenut tämän saitin tarjonnan melko läpikotaisin. Poikakaveri ehdotti jo paikalliseen SETA:an kannattajajäseneksi liittymistä!;) En kyllä haluaisi olla kärpäsenä katossa seuraamassa poikien anaaliseksileikkejä, mutta mielelläni ystävystyisin homppelin kanssa. Löytyisi varmasti yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja samankaltaista näkökulmaa suhteisiin miesten kanssa.
onhan meitä heteroita vapaamielisiä...=) olen siis tyttö ja ollut kihloissa POJAN kanssa jo melkeinpä kaksi vuotta... en ole ikinä tuntenut minkää näköistä kiinnostusta tyttöjä kohtaan. en siis pidä itseäni bi-seksuaalinakaan.. mutta vapaamielinen kyllä olen. mielestäni käsikkäin kävelevät homot ovat aivan yhtä normaaleita kuin käsikkäin kävelevät heterotkin...=) mitä sitten jos joku on homo? mitä se auttaa että haukkuu ja syrjii homoja? ei yhtään mitään! mutta positiivinen asenne taas auttaa paljonkin! siis ihan oikeesti mulla ainakin menee hermot kun kuulen jonkun esim. haukkuvan homoystäviäni. mielestäni kaikkien pitäisi antaa olla sitä mitä on ja kunnioittaa heitä omana itsenään.. kyllä maailma olisi helpompi! mutta se siitä.. luulisin..=)
Olen hetero nainen ja oli pakko osallistua keskusteluun. Minulla on usea homokaveri enkä näe siinä mitään ongelmaa. Jos he ovat ihmisinä mukavia jne niin ihan sama mistä ne tykkää.
Monen heteromiehen homokammo johtuu osaksi huonoista kokemuksista tai ennakkoluuloista. Heitä on saatettu mennä pokaamaan baarissa ja kokevat sen loukkauksena miehisyydelleen. Monestihan homot ovat hyvin feminiinejä ja jos feminiini mies lähestyy maskuliinista miestä, ei se välttämättä ole paras yhdistelmä. Jos siis ollaan eri seksuaalisuuntausta. Exäni ollut ollut pisuaarilla jossain baarissa kun joku homo oli kesken toimituksen tarrannut takamukseen kiinni, seurauksena fobia. Yritä nyt siinä sitten sanoa, että ei ne kaikki käy kiinni kun näkevät paljaan munan, kun juuri niin oli käynyt. Meitä on moneen junaan, kussakin seksuaalisuuntauksessa.
Minusta on mukava seurustelevana naisena käydä homobaareissa. Kauniita miehiä ympärillä, fiilis avoin ja positiinen eikä naisten vessaan tarvitse jonottaa eikä päissään olevan juustot käy kuolaamassa rinnuksille, että beibi meillon jotain...
Mutta se mikä itseäni on mietityttänyt homosuhteissa on, että jos homous olisi luonnon tarkoitus, niin homogeenisessä suhteessa olevat voisivat lisääntyä. Siis sehän on luonnon järjestämä perustarkoitus. Mutta silti niin paljon on homoja, joten se ei voi olla luonnotonta. Älköön kukaan loukkaantuko tuosta kommentista, niin sitä ei ole tarkoitus ilmaista.
Parhaita tapahtumia ikänä missä olen ollut mukana on ollut Lontoon Mardi Gras 2000 bileet Hyde Parkissa.
Monen heteromiehen homokammo johtuu osaksi huonoista kokemuksista tai ennakkoluuloista. Heitä on saatettu mennä pokaamaan baarissa ja kokevat sen loukkauksena miehisyydelleen. Monestihan homot ovat hyvin feminiinejä ja jos feminiini mies lähestyy maskuliinista miestä, ei se välttämättä ole paras yhdistelmä. Jos siis ollaan eri seksuaalisuuntausta. Exäni ollut ollut pisuaarilla jossain baarissa kun joku homo oli kesken toimituksen tarrannut takamukseen kiinni, seurauksena fobia. Yritä nyt siinä sitten sanoa, että ei ne kaikki käy kiinni kun näkevät paljaan munan, kun juuri niin oli käynyt. Meitä on moneen junaan, kussakin seksuaalisuuntauksessa.
Minusta on mukava seurustelevana naisena käydä homobaareissa. Kauniita miehiä ympärillä, fiilis avoin ja positiinen eikä naisten vessaan tarvitse jonottaa eikä päissään olevan juustot käy kuolaamassa rinnuksille, että beibi meillon jotain...
Mutta se mikä itseäni on mietityttänyt homosuhteissa on, että jos homous olisi luonnon tarkoitus, niin homogeenisessä suhteessa olevat voisivat lisääntyä. Siis sehän on luonnon järjestämä perustarkoitus. Mutta silti niin paljon on homoja, joten se ei voi olla luonnotonta. Älköön kukaan loukkaantuko tuosta kommentista, niin sitä ei ole tarkoitus ilmaista.
Parhaita tapahtumia ikänä missä olen ollut mukana on ollut Lontoon Mardi Gras 2000 bileet Hyde Parkissa.
Ai että ihan homogeenisessä suhteessa...?