homoutemme syyt

Minkänlainen lapsuus teillä muilla homoilla on ollut? Itselläni ainakin on ollut paikoitellen hyvinkin synkkä, on tullut huonoja kokemuksia sekä omasta perheestä että muista samaa sukupuolta olevista ikätovereista.

Homoksihan voi tulla muullakin tavoin, esim. jos ihmisen oma kulttuuri siihen kannustaa. Mutta nämä synnynnäisyys höpötykset ovat kuitenkin lähinnä populistisia. Enkä sitäpaitsi oikeen tiedä olisiko se oikeen mieleskästä jos löydettäisiin joku biologinen vika aivoista ja sitä sitten alettaisiin korjailemaan.

Uskon että homouteni syy tosiaankin on lapsuuden kokemukset/ihmissuhteet, en tästä huolimatta ajattele että minun pitäisi "eheytyä" koska se ei tunnu identiteettni kannalta kovin mielekkäältä ja siihen tuhlaantuisi valtavasti aikaa(enkä ehtisi nauttia elämästä).

Kommentia? Mitä te ajattelette omasta homoudestanne? Voittekote rehellisesti tunnustaa että lapsuudessanne on todellakin ollut negatiivisa kokemuksia jotka ovat saattaneet johtaa homouteen?

Mitähän tähän sanoisi. Niin paljon oli heittoja ilmaan.

"Homoksihan voi tulla muullakin tavoin, esim. jos ihmisen oma kulttuuri siihen kannustaa."

Siis mitenkähän tämä onnistuu? Kääntäen tämä siis tarkoittaisi sitä, että kun ympäröivä yhteiskunta kannustaa minua heteroksi, niin homouteni pitäisi sen myötä haihtua. Hmmmmm. Voisin teeskennellä kyllä heteroa, mutta se ei muuttaisi mitään.

"Mutta nämä synnynnäisyys höpötykset ovat kuitenkin lähinnä populistisia."

Eivät niinkään populistisia. Ihminen kuuluu kädellisiin, ja monilla kädellislajeilla seksi on hyvinkin yleistä oman sukupuolen edustajien kanssa, esim kääpiösimpansseilla. Syytä tähän taas ei tiedetä, "vikaantuminen" lienee tapahtunut todella kauan sitten, miljoonia vuosia on ehtinyt siitä vierähtää.

Itselläni on joitakin todella negatiivisia lapsuuskokemuksia. Ne eivät kuitenkaan johtaneet homouteeni, vaan ne johtuivat homoudestani.

Beating a dead horse, are we?

Jos threadin aloittaja ajaa takaa sitä ajatusta, että lapsuuden aikaiset kokemukset aiheuttavat homoseksuaalisuuden, niin aika pahasti karahtaa kiveen hänen kirveensä.

Lapsuuden aikaisten kokemusten osuutta homoseksuaalisuuden synnyssä on tutkittu vuosikymmeniä, eikä lukuisissa tutkimuksissa ole löydetty mitään valtaväestöstä poikkeavia ominaisuuksia homojen lapsuudessa.

Varmasti suurella osalla ihmisistä on ikäviä kokemuksia lapsuudessaan (niin on itsellänikin). Se ei ole mikään homouden indikaattori.

"Homoksihan voi tulla muullakin tavoin, esim. jos ihmisen oma kulttuuri siihen kannustaa."


Jaa. Kappas kun muut eivät ole tällaista huomanneet. Onko tämä joku oma hieno valaistuksesi asiasta, vai?

En kyllä tiedä ainuttakaan kulttuuria, joka kannustaisi homoseksuaalisuuteen. Sitäpaitsi kukaan ei tule homoksi kannustamalla. Koko ajatus on täysin absurdi...


Maija: "Hei Matti, rupeappa homoksi, ne on niin fantsuja."

Matti: "Joo, hyvä idis! Mä oon nyt sitten homo!"


:oP

Joo sanopa vain miten "kulttuuri kannustaa" homouteen?? Ettet vain sekoita kiihottumista ja kannustamista?? ;) On seksikkäitä miehiä ja jopa miespareja siellä täällä... Yhtälailla naisten vähäinen pukeutuminen (ja yhteiskunta) sitten kannustaa raiskaamiseen! Käsittääkseni joskus antiikissa on kannustettu vanhemman ja nuoremman miehen 'rakkauteen' jollaista edes nykyisin ei ehkä hyväksyttäisi. Njaa, en ole historioitsija....
Mutta JOO, voin syyttää valmentajaani jonka komea kroppa ja peppu sai kaiken huomioni 7 vuotiaana. Njaa en tiedä oliko SE tapahtuma nyt sitten niin erityisen traumaattinen ;P btw yleensä ihminen luulee että juuri hänellä itsellään asiat olisi jotenkin poikkeuksellisen huonosti ja kaikilla muilla muka jotenkin paremmin =)

"Varmasti suurella osalla ihmisistä on ikäviä kokemuksia lapsuudessaan (niin on itsellänikin). Se ei ole mikään homouden indikaattori."

Olisi kai pitänyt sanoa "traumoja"!

Jokatapauksessa, tokihan niillä traumoilla on ihmiseen vaikutusta ja ilmeisesti myös tietyt traumat aiheuttavat homoseksuaalisuutta. Sitä tarkoitin.

Jos homoseksuaalisuutta pidetään hyvänä ja puhutaan jo lapsesta saakka samaa sukupuolta olevien liitoista jne... niin mikseipä se voisi myös vaikuttaa siten että tulee helpommin homoseksuaaliseksi?

Aiheesta eli homoseksuaalisesta käyttäytmisestä (ei traumoista) on erittäin mielenkiintoinen ja valaiseva artikkeli "The in-crowd" New Scientist -lehdessä (vol 181 issue 2430 - 17 January 2004, page 36). Ei kun kirjastoon tai lähimpään hyvinvarustettuun lehtipisteeseen. Lehden kannessa komeilee uros riikinkukkonaamiossa.

Artikkelin voi lukea myös netissä. Lehden arkisto on tilaajien käytettävissä, mutta sitä voi käyttää ilmaiseksi seitsemän päivän ajan.
http://www.newscientist.com/

No, eihän tuossa "New Scientist" lehden artikkelissa ollut varsinaisesti mitään uutta. Itseasiassa eihän se edes liittynyt tähän aiheeseen, eli siihen mistä homoseksuaalinen käyttäytyminen johtuu.

Miksi muuten oletettiin että homous on geeneissä? Sitäkään ei ole todistettu.

"Jos homoseksuaalisuutta pidetään hyvänä ja puhutaan jo lapsesta saakka samaa sukupuolta olevien liitoista jne... niin mikseipä se voisi myös vaikuttaa siten että tulee helpommin homoseksuaaliseksi?"

Onko tämä tosissaan sanottu? Omassa ympäristössäni heteroseksuaalisuuttaa on aina pidetty hyvänä ja lapsesta asti olen saanut katsella lähipiirin heterosuhteita. Tällä ei ole ollut mitään, ei niin yhtään mitään vaikutusta siihen että olisin edes tuuman vertaa tullut vähemmän homoksi ja enemmän heteroksi.

Olen kyllä siinä samaa mieltä, että lapsuuden oikeasti traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa seksuaalisuuteen. Homoseksuaalisuus on kuitenkin aivan liian yleistä tuolla selitettäväksi. Ihmisen seksuaalisuus on myös niin keskeinen osa ihmisen minää ja olemusta, että on vaikea kuvitella mahdolliseksi sen olennainen muuttuminen tai muuttaminen syntymän jälkeen.

kyllä tämän aiheen ensimmäinen kirjoittaja on siinä ihan oikeassa, että tietyissä olosuhteissa myös kulttuuriset tekijät saattavat "suosia" homoseksuaalisuuteen. Tai pitäisikö sanoa, että yhteiskunnallinen tilanne voi antaa mahdollisuuden tulla homoseksuaaliksi.
Esimerkiksi pari sataa vuotta sitten Euroopassa kukaan ei tiedostanut mahdollista homoseksuaalisuuttaan, koska silloinen yhteiskunta oli sitä niin vahvasti vastaan ja sitä pidettiin suurena syntinä. tänä päivänäkin meillä on vaikeuksia tunnustaa homoutemme, lesboutemme tms.mutta se on jo yhteiskunnallisen avoimuuden vuoksi hiukan helpompaa.
Esimerkiksi Antiikin Kreikassa ei ollut sellaisia kulttuurisia, yhteiskunnallisia olosuhteita, joissa homous olisi ollut ankarasti tuomittua.Sen vuoksi monet myös elivät homoseksuaaleina.

"Tai pitäisikö sanoa, että yhteiskunnallinen tilanne voi antaa mahdollisuuden tulla homoseksuaaliksi."

Tai pitäisikö sittenkin sanoa, että yhteiskunnallinen tilanne voi antaa mahdollisuuden olla sitä mitä on.

"No, eihän tuossa "New Scientist" lehden artikkelissa ollut varsinaisesti mitään uutta. Itseasiassa eihän se edes liittynyt tähän aiheeseen, eli siihen mistä homoseksuaalinen käyttäytyminen johtuu."

No niin. Piti käyttää tähän vielä lisää aikaa ja lukea artikkeli kertaalleen. Epäilin hetken, että kyseessä oli väärä artikkeli, mutta oikea oli.

Mitä "uutta" artikkelissa olisi pitänyt olla - homous johtuu ufoista vai? Ja juttu ninenomaan käsitteli sitä mistä homodeksuaalinen käyttäytyminen johtuu ihmisellä ja muilla eläimillä. Kirjoittaja biologina lähetyi asiaa tutkimalla Darwinin evoluutioteorian heikkoita lenkkiä eli seksuaalikäyttäytymistä käsittelevää osaa.

"Miksi muuten oletettiin että homous on geeneissä? Sitäkään ei ole todistettu."

En tiedä, kun artikkelissa edes niin väitetty. Vaan kirjoittajan johtopäätös oli, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on liian yleistä ollakseen geneetisen mutaation aiheuttama sairaus kuten esim. diabetes.

Lyhyesti. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka harrastaa seksiä, koska se on kivaa ja joskus sitten tuloksena on jälkeläisiä. Seksi lisää myös yksilöiden välistä yhteenkuuluvuutta, mistä taas voi olla hyötyä selviytymisessä.

Nimimerkki Homo totesi: "Uskon että homouteni syy tosiaankin on lapsuuden kokemukset/ihmissuhteet,"

Mielestäni koko kysymyksen asettelu on väärä. Se sisältää mielestäni väittämän siitä, että jotakin on mennyt pieleen standardista (heteroudesta), kun joku ihminen rakastuukin samaa sukupuolta olevaan yksilöön.

Sen lisäksi koko käsite "homoseksuaali" taikka "lesbo" on erittäin epätarkka. Tutkija Jukka Lehtonen on pohtinut ihmisen seksuaalista ja erottista käyttäytymistä mm. mitä se on ollut aikaisemmin, mitä nyt ja mitä se on ihmisen tulevaisuudessa. Hän on myös miettinyt millaisia ovat ihmisen fantasiat, todellinen käyttäytyminen, unet, toiveet jne.

Onko mies homo, jos hän on avioliitossa, siittänyt jälkeläisiä, mutta haaveilee myös seksistä miehen kanssa?

Entä se, joka silloin tällöin käy helpottamassa oloaan samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta elää tiukasti muuten nk. heteroelämää?

Ei homo tai hetro ole noin vain määriteltävissä.

Koko tähän aiheeseen ei ole olemassa yhtä vastausta ja keskustelu mielestäni ei johda yhtään mihinkään.

Taas tämä kamala itsesyrjintäkysymys: mikä meni vikaan, miksi olen homo?

Olen samoilla linjoilla Johnnyn kanssa, asian tonkiminen on turhaa ja suorastaan väärin. Ei heteroudenkaan syitä pohdita. Jos kyselet syitä, niin vähintäänkin alitarjuisesti julistat että homous on väärin ja kamalaa. Niinkin saa tietysti ajatella jos haluaa.

Vastaan kaikesta huolimatta tuohon lapsuuskysymykseen: oma lapsuuteni oli "normaali", onnellinen, tasapainoinen ja turvallinen, ja katso: minusta tuli umpihomo. Veljistäni ei, eikä siskoista lesboja.

Tunnen homoja, joiden lapsuus oli (jos sitä jotenkin voi mitata), vieläkin tasapainoisempi, turvallisempi ja ehjempi kuin minulla. Ja homoja tuli niistäkin pojista.

"Taas tämä kamala itsesyrjintäkysymys: mikä meni vikaan, miksi olen homo?"

Aivan totta. Vastakysymyksenä voisi kysyä: miksi mikään olisi edes pitänyt mennä vikaan? Alkuperäistä kysymystä pohtiessa voisi aivan yhtä hyvin kysyä, että johtuuko itsetyydytys vaikesta lapsuudesta ja huonoista suhteista vanhempiin. Kaikkien lapsuudesta lötyy varmasti jos jonkilaista "ongelmaa", joilla voi selitellä vaikka mitä. Vaikka että vaikea lapsuus aiheuttaa tarpeen kysellä, että mitä vikaa minussa on.

Mielestäni toistaiseksi paras selitys homouden "syylle" (jos sitä on pakko hakea) on se, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on osa ihmisen lajille tyypillistä seksuaalikäyttäymistä.


boygay kirjoitti
"... pari sataa vuotta sitten Euroopassa kukaan ei tiedostanut mahdollista homoseksuaalisuuttaan, koska silloinen yhteiskunta oli sitä niin vahvasti vastaan..."

Itseasiassa ei ihan noinkaan. Luin vähän aikaa sitten, että homoidentiteetti ei olekkaan niin uusi keksintö kuin tähän asti on ajateltu. Ja suunnillen 200 vuotta sitten Ranskassa homoseksuaaliset teot lakkasivat olmasta rikos.

Miksi lapsuudesta haetaan aina negatiivisia ja traumaattisia kokemuksia? Jos lapsuuden tapahtumat vaikuttavat seksuaalisuuden kehitykseen, niin kai hyvätkin asiat voivat vaikuttaa. Minun lapsuuteni oli ainakin onnellinen...

Homouden suhteen voi olla niin kuin kovin monen muunkin asian - se on monen eri asian tulos.

Miehen homoseksuaalisuus on selvästi sitä todenäköisempää, mitä useampia vanhempia veljiä hänellä on. Tämä on varmistettu monessa tutkimuksessa eri maissa.

Syistä sen sijaan ei ole varmuutta. Arvellaan, että tietyt poikalapsen sikiössä esiintyvät antigeenit aiheuttavat reaktion äidin immuunisysteemissä. Myöhemmissä raskauksissa äidin immuunireaktio on voimistuu ja saattaa jollakin tavalla vaikuttaa sikiökehitykseen.

Tutkijat eivät usko, että homous olisi lapsen kasvuympäristön (= kamalien isoveljien) aiheuttamaa; ensinnäkään, isosiskojen määrä ei vaikuta todennäköisyyteen, ja tyttöjen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen asialla ei ole mitään merkitystä. Tämä viittaa sihen, että täytyy olla myös muita, vielä tuntematomia tekijöitä, jotka vaikuttavat seksuaali-identiteettiin. Esim. minä olen pojista vanhin...

Mikähän sellaisten ihmisten kehityksessä on mennyt vinoon, joiden pakkomielteen omaisena tapana on pohtia miksi jostakin tuli homo?

Kyse on mitä ilmeisimmin lapsuuden aikaisista tapahtumista ja niitä seuranneesta traumasta.

Minun tieteellinen teoriani on, että heillä on ollut köyhä koti ja tuon yksilön on ollut pakko käyttää isonveljen pipoa, joka on pesussa kutistunut liian pieneksi, koska perheellä ei ollut varaa ostaa uutta pipoa.

Näm ihmiset pitää hyväksyä, mutta heidän käyttäytymisensä vaatii ehdottomasti tehokasta Eheytysterapiaa.

Kyse on psykologisista tekijöistä ja lapsuuden merkityksestä ihmisen kasvuun ja aikuisuuteen. Se on tietysti kiistaton. Lapsuudesta rakennetaan aikuisuus. Lapsuudenkokemukset ja lähiyhteisön ominaislaatu vaikuttavat hyvin pitkälle siihen millaisiksi kehitymme psyykkisiltä ominaisuuksiltamme.

Vastavuoroinen, kahden aikuisen ihmisen liitto tuottaa käsittääkseni tasapainoisimpia lapsia.

Käsittääkseni ainakin osalla homoja äitisuhde on ollut liian riippuvainen. Poika on ollut eräällä tapaa äitinsä jatke, isän ja äidin välinen seksuaalinen ja tunne-elämä eivät ole olleet tasapainossa. Poika on jäänyt kiinni äitiinsä ja samastunut liikaa häneen ja saanut tällöin liiaksi naiselle ominaista psykodynamiikkaa. Poikaa saatetaan kiusata koulussa tämän vuoksi, käytös koetaan normimaailmassa liian naiselliseksi.

Taustalla on se, että äiti ottaa pojan ikäänkuin isän tilalle. Toisenlaisessa tilanteessa äiti osoittaisi pojalle, että hänen rakkutensa on mies ja että poika saa tyytyä lapsen / pojan roolissa.

Päästäkseen irti äidin vallasta poika hamuaa seksiä ja ihmissuhdetta omasta sukupuolestaan. Tavallaan tämä on paradoksaalista. Oma mieheksi kasvaminen on jäänyt kesken. Poka on jumittunut äiti-poika- suhteeseen.

Kahden aikuisen ihmisen suhde saattaa muodostua myös samaa sukupuolta olevan kanssa ongelmalliseksi. Se on ikäänkuin oman itsensä hakemista oman peilikuvansa kanssa. Seksikin helposti " runkkaamista" omien fantasioiden kanssa, vailla vastavuoroisempaa ja jatkuvampaa elementtiä.

Tätähän on tutkittu psykologiassa pitkään Freudista alkaen. Tarvittaisiin lisää asenteetonta tutkimusta.

Eräs ystäväni kutsui omaa ominaisuuttaann vammaksi, joka tarvitsee hoitoa.

Samoin ainakin osa homoista voi mieltää itsensä vammaiseksi, vajavaiseksi lapsuuden vaillejäämisen vuoksi. Psyykkinen kasvu on jäänyt kesken ja se on saanut ongelmallisia painotuksia. Käsittääkseni monelle homolle tämänkaltainen asetelma on hyvinkin tuttu, en väitä, että se selittäisi kaiken homouden synnyn.

Helposti Suomessa kielletään lapsuuden vaikeiden kokomusten käsittely ja esim. syvätason terapia näillä alueilla.

Esim. Seta on keskittynyt tässä asiassa kieltämiseen ja ratkaisukeskeisessä työotteessa pitäytymiseen. Mielestäni on väärin, että ei kehitellä ja edesauteta terapiota, jossa voi turvallisesti käydä lapsuudenkokemuksiaan läpi. Resurssipula ei ole hyväksyttävä peruste. Suurin osa homoista käsittääkseni kuitenkin kieltää syiden pohtimisen ja keskittyy esim. bailaamiseen ja irtoseksiin so pakenemiseen, defensseihin. Ja ilmeisesti on niitäkin, jotka kkykenevät luomaan melko vastavuoroisen ja myös pitässä juoksussa myös seksuaalisesti riittävän yksiavioisen parisuhteen, vaikka lapsia ei tulekaan luomaan parisuhteelle olemassaolon tarkoitusta.

Esim. Setan tämän vuoden Pride- teema osoittaa jälleen, kuinka halutaan pitäytyä nuorissa ja ulostulossa ja antaa ymmärtää, että mitään ongelmia ei ole kunhan yhteiskunta vaan hyväksyy meidät. Käsittääkseni moni voi pahoin nimenomaan keski-iässä kun edelleen lapsuuden epätasapainoinen psykodynamiikka rassaa omaa kasvua.

En tällä kirjoituksellani todellakaan pyri ratkaisemaan koko homouden olemusta. Tuomaan vain esiin sen osan kokemukset, jotka kokevat samoin kuin minä. Riippumatta ympäristön normeista tasapainoinen, onnellinen elämä on kaukana, homouden ratkaisematon ongelmatiikka jyllää.

Tässä on taas kirjoitettu kaksi yliolkaista huitaisua:

"Kyse on psykologisista tekijöistä ja lapsuuden merkityksestä ihmisen kasvuun ja aikuisuuteen. Se on tietysti kiistaton." - Tender.

"Kyse on mitä ilmeisimmin lapsuuden aikaisista tapahtumista ja niitä seuranneesta traumasta. " -Johnny

Tender jatkaa: "Käsittääkseni ainakin osalla homoja äitisuhde on ollut liian riippuvainen. - "

Onko nyt kyse kiistattomista totuuksista? Missä ne on dokumentoitu? Vai ollaanko sittenkin tekemisissä satunnaisten "käsitysten" ja niiden tarkoitushakuisen tulkinnan kanssa?

Tämmöisestä musta tuntuu -keittiöpsykologiasta ei ole kenellekään hyötyä, ja, mikä pahinta, se saatta olla vahingollista.

Kirjoitusten ideologinen lähtökohta on niin huonosti peitelty, ettei viitsi niitä pidemmälti ruotia.

Jahas, nyt siis päästiin aslanilaiseen eheytysliturgiaan, jossa homoudesta muka voitaisiin eheytyä.

Tender: "Päästäkseen irti äidin vallasta poika hamuaa seksiä ja ihmissuhdetta omasta sukupuolestaan."

Näitä teorioitahan on esitetty. Yksi toisensa jälkeen kuopattu. Tätäkään äitiriippuvuusteoriaa ei ole tieteellisesti todistettu homouden syyksi. Se on jo ajat sitten hylätty.

No tämän Tenderin käsialasta voi päätellä vanhan tutun eheyttäjän olevan jälleen liikkeellä.

Että ne jaksavat! Huoh!

Näyttää siltä, että ironia on vaikeasti jakeluun menevä laji.

Viittaan PeeKoon lainaamaa tiukkapipomäärittelyäni.

Pitääpä hieman varoa jatkossa.

Voi jestas minkälaista pseudotieteellistä puoskaripaskaa jotkut vielä nykypäivänä jaksavat suoltaa, tälläkin palstalla. Tenderin esittämät väitteet on (kuten edellä kirjoittanut mainitsikin) tieteellisissä piireissä hylätty aikapäivää sitten. Psykodynaamiseen ajatteluun verhotut kristilliset eheyttäjät jaksavat silti edelleen pyörittää vanhoja virsiään..

Freudin esittämät väitteet homoseksuaalisuuden synnystä perustuvat muutamaan tapausesimerkkiin, jotka hän yleisti koskemaan kaikkia homoja. Kaiken lisäksi hänen tapausesimerkkinsä oli poimittu mielenvikaisten parantoloista, eli otos ei todennäköisesti vastannut kovinkaan hyvin viiteryhmää.

Nuo traumaattista lapsuutta painottavat teoriat eivät minusta ole kovin luotettavia, ensinnäkin koska moni hetero on kokenut samaa. Toiseksi, koska monella homolla ei ole lapsuuden traumoja.

Kolmanneksi nämä teoriat ikään kuin olettavat että heteroseksuaalisuus on synnynnäistä(!) Olisi ennemminkin lähdettävä siitä miten (hetero tai homo)seksuaalisuus ylipäätänsäkin kehittyy, eikä niin että ihminen kehittyy luonnollisesti kohti päämääränsä joka on heteroseksuaalisuus ja vain häirötekijät voivat suistaa sen radaltaan.

Tällöin meidän pitää taas ajatella että poika lapsi luonnostaan valitsee kiinnostuksen kohteeksensa tytön, eli periaatteessa tämä aukaisee ovet sille teorialle että ihmisen perimässä saattaisi olla poikkeama mikä saa hänet kiinnostumaan samasta sukupuolesta.

Muuten, voidaan ajatella että hetero miehillä on huonoja kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta ja siksi he yrittävät täyttää tuon aukon naisenkaipuullaan :)

(On muuten hyvin vaikea uskoa, että tänne kirjoittanut "Tender" olisi sama Tender, joka on muualla Ranneliikkeessä kirjoittanut esimerkiksi SETAn puolesta (ja käsittääkseni edustaa Tampereen SETAa ainakin jossain muodossa). Onkohan kyseessä tahaton saman nimimerkin käyttö vaiko jonkilainen hämäys?)

Omalta kohdaltani näin jälkeenpäin miettien olen ollut lapsena biseksuaali. Muiden lasten kanssa tuli leikittyä seksileikkejä niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa. Ihastuksia oli molempiin sukupuoliin, tyttöihin ehkä jopa enemmän.

Todella traumaattinen kokemus yläasteella (eräs tyttö antoi pakit ja teki naurunalaiseksi koko koulun nähden, mikä häpeä!) sai minut lopulta pysymään naisista kaukana.

Nykyään kaikki vakavasti otettavat tiedemiehet pitävät jo itsestäänselvyytenä, että taipumus homoseksuaalisuuteen on synnynnäinen ominaisuus. Lapsen aivojen rakenne muotoutuu tietyssä sikiökehityksen vaiheessa, monimutkaisen hormoniohjauksen tuloksena. Syntymän jälkeen lapsen aivojen perusrakennetta ei voi enää muuttaa, ei mitenkään, ei kerta kaikkiaan mitenkään.

Freudin sadan vuoden takaiset ajatukset olisi syytä jättää tältä osin unholaan. Vaikka Freud olikin viisas mies, hänellä ei ollut samaa taustatietopohjaa käytössään kuin nykytiedemiehillä, ja siksi hänen teoriansa homoseksuaalisuuden synnystä osui harhaan.

Lapsen kasvatus ja ympäristö ratkaisevat kyllä sen, pystyykö homoseksuaalisesti suuntautunut yksilö tunnistamaan ja tunnustamaan taipumuksensa, vai kieltääkö hän sen.

Downin syndrooma on synnynnäinen ominaisuus, muttei Down-ihminen silti terve ole. Jotkut kehitysvamma-aktivistit tosin väittävät muuta. Homouden synnynnäisyys ei siitä kaikkien ihmisten silmissä tervettä ominaisuutta tee. Yhä edelleen sitä voidaan pitää vammana, joskin synnynnäisenä sellaisena eikä vanhanaikaisesti äidin aiheuttamana.

"Downin syndrooma on synnynnäinen ominaisuus, muttei Down-ihminen silti terve ole."

Hmm. Milloin ihminen on "terve" ja mikä tekee hänet "sairaaksi"?

Luultavasti voisi sanoa että ihminen määritellään terveeksi jos hän itse tuntee olevansa terve ja hänen ympäristönsä on samaa mieltä. Ristiriitoihin ajaudutaan kun itseään terveenä pitävä ihminen saa ympäristöltään kuullakin olevansa sairas. Nykyisin ympäristöllä on mielestäni oikeus ohittaa yksilön käsitys omasta terveydestään vain jos mahdollisesta sairaudesta on ympäristölle itselleen haittaa.

Pidän syntymäkuuroa vammaisena, vaikka kuuroaktivistit tyrkyttävät väkipakolla toisenlaista näkökulmaa. Vamma homouskin on.

Gogo,
Joku on joskus todennut, että meillä jokaisella on oma "kyttyrämme". Toisilla se näkyy enemmän, toisilla vähemmän. Mietin tässä, että mikä se sinun kyttyräsi oikein on?

Selitäppä millä tavalla homous on "vamma"? Mitä haittaa tai vaivaa homoseksuaalisuudesta on homolle? Homoseksuaalisuus ei aiheuta muuta vaivaa kuin kaltoin kohtelua ennakkoluuloisten ja yksinkertaisten ihmisten toimesta.

"Pidän syntymäkuuroa vammaisena, vaikka kuuroaktivistit tyrkyttävät väkipakolla toisenlaista näkökulmaa."

Asia ei ole noin yksinkertainen. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat syntymäkuuroja, kenellekään ei tulisi mieleen pitää syntymäkuuroutta vammana. Mikä on sellaisen vammaisuuden mielekkyys jonka asianomainen itse huomaa vasta saadessaan tietää sen toiselta ihmiseltä? Onko vammaisuus sitä, että ei ole syntynyt samanlaiseksi kuin valtaväestön standardi? Ovatko poikkeuksellisen älykkäät ihmiset siis vammaisia? Onko vammaisuus sitä, että ihmiseltä puuttuu jotain sellaista, josta muut, joilla se on, eivät halua luopua? Ovatko köyhät vammaisia, koska heillä ei ole rahaa eivätkä rikkaat eivät halua luopua rahoistaan?

Vammaisuus on kyllä jokaisen oman pään sisällä. Ne joilla on tarve ja halu etsiä vammaisia ympäristöstään, pitäisi miettiä omia motiivejaan sellaisen tarpeen takana.

Onko ihminen vammainen, jos hän on vasenkätinen? Vasenkätisyyshän huonontaa merkittävästi elinajanodotetta, joten siinä mielessä se on huomattavsti luontevampi ehdokas vammaisuudeksi kuin homoseksuaalisuus, jolla tällaista korrelaatiota ei ole osoitettu.

Anteeksi Johnnylle huolimattomasta luennasta.

Erilaisuus ei ole sairautta vaan rikkautta. Seksuaalinen erovaisuus ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa.

Kyttyrää nyt tuskin kaikilla on, mutta pahkuroita ilmaantuu viimeistään keski-iässä. Ikänäkö ja lukulasien tarve. Vamma on vamma vaikka olisi yleinen eikä haittaisi muita. Toisen silmän sokeutuminen on vammautumista, vaikkei ympäristöä haittaakaan eikä yksisilmäisten ole todettu aiheuttavan edes autoa ajaessaan sen enempää liikenneonnettomuuksia kuin muittenkaan.

Ei vamma kenenkään ihmisarvoa alenna, mutta on silti vamma. Vamma homouskin on.

Olipahan taas tosi analyyttinen ja syvällinen vänkäys Gogolta. Tuosta tuli kaikkien meidän elämä rikkaammaksi.

Jääräpäisyys ja henkinen yksisilmäisyys ovat pahoja vammoja. Pahoja vammoja. Jatkuva tarve pönkittää omaa erinomaisuuttaan osoittelemalla toisten ihmisten "vammoja" on myös aika paha vamma. Aika vammaista on myös yrittää saada ihmiset vakuuttuneiksi "vammaisuudestaan", koska itse ei kykene käsittelemään näiden ihmisten erilaisiin ominaisuuksiin liittyviä tunteitaan.

Gogo, siinä tapauksessa lihavatkin ovat vammaisia

Ja eikun valitsemaan Gogo koko maailman diktaattoriksi
ja Gogon ihanne yhteiskunta kukoistamaan ja loput uuniin

Kuntässä keskustelussa lienee juututtu kinaamaan siitä, onko homous vamma vaiko ei, niin on paikallaan yrittää määritellä, mitä sanalla vamma yleisessä puhelielessä ymmärretään.
Itse määrittelen vamman ominaissudeksi joka heikentää, emennän tai vähemmän, yksilön kykyä toimia siinä yhteisössä jossa hän elää.
Näkövammainen siis ei näe niin hyvin kuin niinsanottu normali yksilö. Kuulovammainen ei kuule yhtä hyvin kuin muut ihmiset keskimäärin kuulevat. Alaraajavammainen ei ehkä kykene juoksemaan samaa vauhtia terveiden kanssa.
Mutta homoseksuaalin määrittäminen vammaiseksi sillä perusteella, että hän pitää enemmän oman sukupuolensa edustajista kuin vastakkaisesta sukupuolesta, ei täytä edellä esittämiäni kriteereitä. Ja miksi ei? Siksi, ettei homoseksuaalisuus rajaa pois kykyä suvunjatkamiseen jonka puuttumisen mitä inmeisemmin Gogo yhdistää homoseksuaalisuuteen. Ja näillä asioilla ei ole fyysisesti mitään tekemistä keskenään. Homoseksuaalit eivät ole sterilejä, eivät sen useammin kuin väestön muut yksilötkään ovat.
Kuuro ei kykene kuulemaan, vaikka kuinka haluaisi tai sokea näkemään, mutta homoseksuaalin pariutumisen vastakkaisen sukupuolen kanssa tekee vastentahtoiseksi tunne teon epämiellyttävyydestä, vaikka fyysiset edellytykset aktille ovatkin olemassa.
Edellä esitetyin perustein väitän, ettei homoseksuaalisuutta ole syytä määritellä vammaksi.

"Käsittääkseni ainakin osalla homoja äitisuhde on ollut liian riippuvainen. Poika on ollut eräällä tapaa äitinsä jatke, isän ja äidin välinen seksuaalinen ja tunne-elämä eivät ole olleet tasapainossa. Poika on jäänyt kiinni äitiinsä ja samastunut liikaa häneen ja saanut tällöin liiaksi naiselle ominaista psykodynamiikkaa. Poikaa saatetaan kiusata koulussa tämän vuoksi, käytös koetaan normimaailmassa liian naiselliseksi."

Vaikka tämä ei olisikaan "virallinen" nykykäsitys, on se kuitenkin monen näkökulma asiaan. Itse olen tällainen tyypillinen yksinhuoltaja-tapaus, eikä ole kovin kivaa olla stereotypian keskipisteessä. En osaa sanoa onko juuri tämä syy homouteeni koska en sitä sellaiseksi koe, vaikka ideologia järkevältä kuulostaakin. No, jos syy on raskaudenaikaisissa tapahtumissa niin sieltä voipi löytyä selitys mullekin, mutkia oli matkassa sielläkin...

Kaiken kaikkiaan koko aihe on tietysti täysin turha keskustelunkohde, jokainen on mitä on eikä siitä mihinkään "eheydy" eikä pidäkään. Mutta onhan se ymmärrettävää että aihe kiinnostaa ja herättää keskustelua.

> Itse olen tällainen tyypillinen yksinhuoltaja-tapaus,
> eikä ole kovin kivaa olla stereotypian keskipisteessä.

Samoin. Toisaalta poikaystäväni, joka on sekä ajatuksiltaan että olemukseltaan paljon minua stereotyyppisempi homo, on elänyt hyvin tasapainoisessa perheessä ja suvussa koko ikänsä.

En oikein ymmärrä mikä on tavoitteena kun toistellaan näitä Freudin jo aikaa sitten pätemättömäksi todettuja, simplistisiä teorioita. Yritetäänkö saada homo(-poikien, mutta ei tyttöjen) äideille oikein huono olo vai mitä ja miksi ihmeessä?

>>edellä esittämiäni kriteereitä. Ja miksi ei? Siksi, ettei >>homoseksuaalisuus rajaa pois kykyä suvunjatkamiseen

Mutta kun niistä lapsista pitäisi sitten huolehtiakin. Sitä homo ei yleensä tee. Lapset tuupataan yhteiskunnan ja naisten huollettaviksi. Tuollainen korvien välissä oleva miehisyysvaje on vammaisuutta. On niitä luikkiluontoisia valitettavasti heterojenkin joukossa, mutta prosentuaalisesti kuitenkin merkittävästi vähemmän.

Miksei homouden syitä saisi miettiä? Miksei saisi julkisesti todeta, että jokin oman henkilöhistorian tapahtuma on voinut vaikuttaa homoseksuaaliin elämäntapaan? Jos elää 1500 asukkaan lestadiolaiskylässä, pysyy todennäköisesti helpommin kaapissa itseltäänkin kuin liberaalien helsinkiläisvanhempien lapsena.

Ja muutenkin, kyllähän lapsuus vaikuttaa aikuiselämän ihmissuhteisiin monitasoisesti. Jos tämän myöntää, tarkoittaako se homouden arvottamista negatiiviseksi? Ei välttämättä minun mielestäni. Jokaisen tilanne on sitä paitsi erilainen. (Ei voi tehdä yleistystä, että lesbobaarin vessassa kuultu kahden naisen välinen keskustelu, jossa molemmat kertovat tulleensa sukulaismiestensä hyväksikäyttämiksi, antaisi vastauksen lesbouden olemassaoloon! - Kuulin muuten itse tuon keskustelun pari viikkoa sitten ja olin onnellinen, ettei kukaan eheyttäjä sattunut paikalle.) Tällaisissa asioissa ei voi tehdä yleistyksiä. Kaikilla pitää olla oikeus eritellä omaa elämäänsä, ymmärtää sitä omalla tavallaan. Mikään yhteisö ei voi tulla kertomaan, miten mistäkin asiasta pitäisi ajatella.

Itse en pidä siitä tavasta, jolla homouden tai minun tapauksessani lesbouden syitä pohtiessani minut vaiennetaan toisinaan omassa yhteisössäni. Mielestäni on ihan tervettä keneltä tahansa 20-vuotiaalta miettiä, miksi elää siten kuin elää - oli kyseessä sitten mikä tahansa muukin kuin homoseksuaalinen elämäntapa.

Kuitenkaanhan mitään ei ole tietääkseni todistettu: ei tiedetä, mikä on biologisen ja mikä taas sosiaalisen osuus seksuaalisuuden muotoutumiseen. Heteroseksuaalisuuden voisi olettaa muokkautuvan samalla tavalla, osin biologisesti ja osin sosiaalisesti. Seksuaalisuus on siis monimutkainen, ennen kaikkea myös kulttuurinen konstruktio. Sen takia juuri sen syitä voi eritellä. Kiinnostus homoseksuaalisuuden syiden ruotimiseen voi johtua monilla siitä, että kuitenkin melkein kaikissa yhteiskunnissa heteroseksuaalinen elämäntapa on helpompi toteuttaa. (Homoseksuaalina [tai muuhun seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvana] eläminen vaatii ehkä tarkempaa itsereflektointia - joutuu jossakin vaiheessa tajuamaan, että hetkinen, olen erilainen kuin muut, mutta koska haluan elämältä samoja asioita kuin muutkin, joudun asettumaan osin vastavirtaan. Seksuaalisuuden merkitys suunnannäyttäjänä on tietyllä tavalla korostuneempi kuin heteroilla, joiden ei valitettavasti vieläkään tarvitse tulla ulos kaapista.)

Jos on tämänhetkiseen tilanteeseensa tyytyväinen, kestää varmasti menneisyytensä tarkastelun, eikä kaipaa eheytystä mihinkään suuntaan. Itse en pystyisi itselleni kuvittelemaan eheytysterapiaa, johon suhtaudun erittäin varauksellisesti. Vaikka analysoin itseäni, se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi itseäni.

Mielestäni myös jokaisen heteron olisi hyvä miettiä, miksi on juuri hetero.

"Kuitenkaanhan mitään ei ole tietääkseni todistettu: ei tiedetä, mikä on biologisen ja mikä taas sosiaalisen osuus seksuaalisuuden muotoutumiseen."

Sinäpä sen sanoit. Mitään ei ole todistettu varsinaiseksi 'syyksi'. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että on onnistuttu sulkemaan pois selvästi virheellisiä käsityksiä seksuaalisuuden muotoutumisesta. Esimerkiksi aikaisemmin vallalla olleet psykoanalyyttiset käsitykset homoseksuaalisuudesta on osoitettu paikkansa pitämättömiksi. Kuitenkin jotkut jaksavat edelleen jauhaa niistä sontaa, ja oksentaa sen seksuaalivähemmistöjen päälle. Kyseessä ei ole mikään jalo yritys auttaa ketään, ainoastaan syyllistää ja syrjiä, ja sulkea marginaaliin.

Jos kerran on lukemattomissa tutkimuksissa havaittu, että homoseksuaalien lapsuudessa ei ole keskimääräisesti mitään heteroseksuaalien lapsuudesta poikkeavaa, niin miksi silti niin moni itsepintaisesti väittää toisin? Luulen, että kyseessä on peri-inhimillinen tarve löytää syitä - vaikka sellaisiakin, jotka on jo osoitettu virheellisiksi. Epätietoisuus lisää joillakin ihmisillä epävarmuutta. Jotkut varmaan kelpuuttavat psykoanalyyttiset näkemykset, kun parempaakaan selitystä ei ole tarjolla.

"Tuollainen korvien välissä oleva miehisyysvaje on vammaisuutta. On niitä luikkiluontoisia valitettavasti heterojenkin joukossa, mutta prosentuaalisesti kuitenkin merkittävästi vähemmän."


Tuollainen korvien välissä oleva älykkyysvaje on vammaisuutta. On niitä runkkareita valitettavasti homojenkin joukossa, mutta prosentuaalisesti kuitenkin merkittävästi vähemmän.

"Mutta kun niistä lapsista pitäisi sitten huolehtiakin. Sitä homo ei yleensä tee. Lapset tuupataan yhteiskunnan ja naisten huollettaviksi."

Homot tosiaan panevat naisia raskaaksi minkä ehtivät. Tämä on tiedostettu yhteiskunnallinen ongelma. Homojen pitäisi haluistaan huolimatta välttää seksiä naisten kanssa, koska he eivät kuitenkaan huolehdi jälkikasvusta, jos sitä tulee.

Tunnetustihan lesbonaiset hankkiutuvat yhtä mittaa raskaaksi ja sitten hylkäävät lapsensa. Heteroveronmaksajien tuska on ymmärrettävää, kun he joutuvat elättämään lesboäitien orpoja pentuja.

Hollannissa on tutkittu aivojen SND-tumaketta, joka on naarailla pienempi kuin uroksilla. Tutkijaryhmä teki rotilla kokeita, joissa sikiöihin ruiskutettiin hormoneja. Lopputuloksena oli mm. naaraita, joilla on urosrotan SND-tumake. Naarasrotat myös käyttäytyivät urosten tavoin. Samaa tutkimusta on jatkettu ihmisillä, jotka ovat testamentanneet ruumiinsa lääketieteelle. Kokeissa on käynyt ilmi muun muassa se, että miespuolisilla transvestiiteilla SND-tumake on ollut poikkeuksetta naisen tumakkeen kokoinen. En missään nimessä väitä, että SND-tumake olisi ainoa syy siihen, että joku ihminen on homo tai transvestiitti. Asia on varmasti monisyinen ja yksilökohtainen, mutta tässä voisi olla yksi osatekijä ja syy ainakin siihen, miksi jotkut tuntevat olevansa väärän kehon vankeja. Hollantilaiset eivät ole tietääkseni tutkineet asiaa homouden kannalta, joten tämä menee ehkä hieman asian vierestä, mutta menköön.

"Samaa tutkimusta on jatkettu ihmisillä, jotka ovat testamentanneet ruumiinsa lääketieteelle. Kokeissa on käynyt ilmi muun muassa se, että miespuolisilla transvestiiteilla SND-tumake on ollut poikkeuksetta naisen tumakkeen kokoinen."



Transvestiiteilla? Siis heteromiehillä, jotka silloin tällöin tykkäävät pukeutua naisiksi?

Taisit tarkoittaa transsukupuolisia. Transvestisuudella ja transsukupuolisuudella puolestaan ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa.

>>Heteroveronmaksajien tuska on ymmärrettävää, kun he >>joutuvat elättämään lesboäitien orpoja pentuja.

"Äiti varmaan siellä kotona jo odottaa." Sehän se isättömän lapsen naapurinsedän housunpunttiin tarraamaan juuri ajaa, että siellä kotona odottaa vain äiti.

Jos lapsen isä ei maksa yh-äidille elatusapumaksuja, saa yh-äiti kunnalta elatusaputukea.

Joten juuri niin se on, että heteroveronmaksajat joutuvat kärsimään muumimukitouhusta.

Gogo: "...heteroveronmaksajat joutuvat kärsimään muumimukitouhusta."

Kommentoipa Gogo tätä todellista tilannetta: HETEROmies teki naisen kanssa kaksi lasta. Jätti perheen. Ei edes halua tavata lapsia kuin pari kertaa vuodessa. Elatusmaksuja ei ole maksanut senttiäkään. Lasten äiti elättää lapsiaan kahta työtä tehden ja yhteiskunnalta hetero- JA homo-veronmaksajien rahoista saadulla tuella.

Samainen HETEROmies teki seuraavan naisen kanssa kaksi lasta ja jätti perheensä kuten edellisessäkin tapauksessa. Yhteiskunta on tässäkin tilanteessa tullut maksajaksi, eli me kaikki.

Nyt on uusi nainen hakusessa. Kenties jo ollaan tuotantovaiheessa.

Sukulaiset ja tuttavat toteavat "no, sellaisiahan ne miehet tuppaavat olemaan."

Gogo, olisiko sinulla hyviä ideoita tuon miehen suhteen?

En osaa ehdottaa muuta kuin elatusapumaksujen perintää ulosottoviranomaisten avulla.

Heteroseksuaalien keskuudessa tuollaiset miehet ovat lieveilmiö. Suurin osa (~80%) heteroisistä huolehtii jälkeläistensä elatuksesta ja kuuluu heidän arkipäiväänsä.

Homoseksuaalien keskuudessa lasten tuuppaaminen naisten ja yhteiskunnan hoidettaviksi ja elätettäviksi on sateenkaariperheideologian mätä kulmakivi. Isättömyys jättää ikuisen vamman.

Gogo, sinun perustelusi ovat lempeästi arvioituna aivan käsittämättömiä. Vaikuttaa ettei sinulla ole edes kunnollista käsitystä suomalaisten perheiden todellisuudesta.

On täysin selvää, ettei ulosotto pure noihin hulttioisiin, joista kerroin aikaisemmin yhden esimerkin. He käyttävät omat ja perheensä rahat viinaan ja tupakkaan.

Jos oletamme heteroisiä olevan satoja tuhansia tässä maassa, oudoksuttaa arviosi 20% hulttioisiä. Se merkitsisi merkitsisi monia tuhansia hulttioisiä, jotka hylkäävät perheensä ja jättävät lapset käytännössä isättömiksi.

Huolesi sateenkari-isien suhteen on silloin aivan käsittämätön verrattuna tuohon sinun arvioosi heterohulttioisistä.

Minä muuten pidän arviotasi vastuuttomista heteroisistä täysin ylimitoitettuna.

En välitä jatkaa tämän jälkeen enää kinastelua kanssasi tästä asiasta, koska mikään tosiasia ei tunnu vaikuttavan sinun omituisiin kannanottoihisi.

Keskustelu henkilön kanssa, joka heittelee muodollisesti järkeviltä kuulostavia mutta täysin tuulesta temmattuja "faktoja" ilman minkäänlaisia perusteluja tai lähdetietoja, on kerrassaan hyödytöntä.

Sellaisten 'keskustelijoiden' ainoana tarkoituksena on hämmentää ihmisiä. Toisinaan he onnistuvatkin saamaan puolelleen jonkun jo valmiiksi samanlaiseen ajatteluun kallellaan olevan, joka ei itse kykene rationaalisesti arvioimaan väitteitä ja erottamaan tosiasioita tarkoitushakuisista mielipiteistä. Nämä esitetyt "faktat" sitten jatkavat omaa elämäänsä muissa keskusteluissa aidoiksi urbaanilegendoiksi muuttuneina.

Vasta-argumenttien esittäminen disinformaatioon on myös valitettavasti hyödytöntä, koska ne joko sivuutetaan täysin tai haudataan vielä suuremman puppuvyöryn alle.

Gogon asenteellisuus haisee läpi kuin härksiintynyt silli.

Karu totuus on, että heteroille lapsen tekoon riittää toimivat vehkeet, ja siksi niin moni epäkelpo ja vastuuton duunaa itselleen mukuloita (jotka sitten hoidetaan yhteiskunnan varoilla). Homoille puolestaan lapsen teko on useimmiten tarkaan harkittua, ja vastuu kannetaan.

Mistä hemmetistä Gogo-buutsi on saanut päähänsä, että homomiehillä ei olisi parempaa tekemistä kuin kulkea ympäriinsä panemassa naisia paksuiksi?? Eikö termi "homoseksuaali" kerro mitään Gogolle homojen seksikumppaneista?

Ja nuo prosenttiluvut.. Kyllähän niitä voi omasta päästä heitellä vaikka minkälaisia.

Vuoden 2002 lopussa elatustukea maksettiin kaikkiaan 106 858 lapselle yhteensä 144,1 milj. euroa.

Elatusvelvollisilta perittiin yhteensä 68,6 milj. euroa. Kuntien perittäväksi on vuosien mittaan kertynyt elatusvelvollisilta perittävää elatusapuvelkaa kaikkiaan 488,4 milj. euroa.

500 miljoonalla velkaeurolla heteroseksuaalista lieveilmiötä! Satatuhatta lapsukaista, joiden arkipäivään nämä jälkeläisistään huolehtivat heteroisät eivät voi ilman kruunun väliintuloa osallistua edes sillä keskimääräisellä 126 eurolla kuussa.

Minulla on useita homotuttuja, joiden kanssa olen näistä asioista keskustelleet. Eniten erään psykiatrisen sairaanhoitajan (homo), joka työstää mm. tätä teemaa omassa psykoterapiassaan.

Psykodynaaminen epätasapaino saattaa vallita myös perheessä, jossa ulkoisesti kaikki on kunnossa. Minä itse näenkin syyt homouden taustalla nimenomaan psyykkisinä, en niinkään psyykkisnä tai biologisina. Kuten tunnettua, mikäli tutkitaan biologisin menetelmin ovat tieteenfilosofiset lähtökohdat aivan erilaiset kun jos tutkitaan ihmistieteen menetelmin.

Kun joku puhuu raskaudenaikaisista muutoksista, herää minulle ajatus äidin toimintojen mukautumisesta jo silloin psyykkiseen asetelmaan.

Minusta on turhaa yrittää tehdä kristillistä eheyttäjää.

Näen asian paremminkin niin, että ne homot jotka kokevat lapsuuden perhedynamiikalla olevan yhteyttä omaan homouteen, voisivat paremmin oppia ymmärtämään mahdollisa syy-yhteyksiä ja tulemaan yhä paremmin toimeen itsensä kanssa.

Kuten ajattelen oman homouteni taustatekijöistä; psyykkinen jumituminen liian voimakkaaseen äitiin. Se on estänyt omaa kasvuani aikuiseksi, omat rajani tuntevaksi yksilöksi. Tähän liittyy mahdollisesti feminiinisyys ja homous. Kun haluan tätä työstää, en kaipaa esim. Johnyn kaltaista typistävää keskustelua. Itse näen sen pikemminkin pelkona kohdata omaa itseään, kieltämisenä.

Kun puhuin vammasta. Tarkoitin psyykkistä vammaa, joka nimenomaan on ongelmallinen yksilölle itselleen elämän pitkässä juoksussa. Siksi kritisoin Setankin kovin ongelmia kieltävää linjaa. Osa käy terapiassa itse juuri samasta syystä ja samaan aikaan kiistää Setakuvioissa ongelmien syy-yhteydet.

Toivotaan, että homojen terapiapalvelut kehittyvät tulevaisuudessa kieltämisen sijaan. Toivottavasti tulevaisuudessa entistä useampi kykenee hahmottamaan tulevaisuudessa itsensä entistä paremmin, tulemaan toimeen oman itsensä kanssa. Nyt näin ei ole. Suuri osa pakenee irtoseksiin, alkoholiin jne. Sisäisnen rauha on tipotiessään. Miten sen itse kukin saavuttaisi. Siitä kai on kysymys.

Niihän tässä kävi, että jouduimme huomaamaan sen tosiasian, että Gogo kertoo tosiasiana sen kuinka haluaisi asian olevan, ei sitä kuinka asia on.
Surullista tehdä tällainen havainto!

Korjaus: piti olla että näen syyt psyykkisinä, en niinkään sosiaalisina tai biologisina.

"Kuten ajattelen oman homouteni taustatekijöistä; psyykkinen jumituminen liian voimakkaaseen äitiin."

En tiedä sitten mitä "jumiutuminen" omaan äitiin on. Monilla äideillä ja tyttärillä on erittäin läheiset suhteet eivätkä he koe sitä jumiutumiseksi. Homomiesten mahdollinen heteropoikia läheisempi sitoutuminen äitiinsä on ennemminkin SEURAUSTA heidän homoudestaan kuin sen syy. Ajatus että "liian voimakas" äiti voisi jotenkin kukistaa heteroseksuaalisuuden muutoin heteroksi kehittyvässä pojassaan on kyllä ihan hilpeä! :D

Vanhemmalla iällä jotkut homot tuntevat äitisuhteestaan outoa häpeää, mikä luultavasti on osa heidän yleistä häpeäntunnetta omasta itsestään. Heidän äitisuhteensa on ollut enemmän äidin ja tyttären kuin äidin ja pojan välinen. Etsiessään selitystä homoseksuaalisuudelleen he keksivät sitten äitinsä kun syntipukki pitää jostain saada. Äitiä onkin helppo syyttää huonosta ruoasta, pienistä viikkorahoista ja homoksi tulemisesta.

Näen ihan luonnollisena sen, että homo vanhemmiten häpeää naisettomuuttaan, lapsettomuuttaan (tai sitä, että on hylännyt nuorena heterosuhteessaan siittämänsä lapsensa tahi myöhemmin antanut lesboparille muumimukilahjoituksen kunnanruokkojen alullepanemista varten) ja omaa peräkamaripoikuuttaan korostavaa liian läheistä suhdetta omaan vanhaan äitiinsä.

Tuskin homoseksuaalinen elämäntapa homoa pitemmän päälle sen onnellisemmaksi tekee kuin heteromaailmassa pitäytyminen. Ei synnynnäiselle aivovauriolleen periksi antaminen ole hyvä asia vaan päinvastoin rampauttaa pitemmän päälle entistä pahemmin hetkellisen helpotuksen jälkeen.

Ensin kommentti tuohon Gogon toteamukseen, että homoseksuaaliselle identiteetille periksi antaminen rampauttaa. Väittämän perusteella kysyn, onko asia ymmärrettävä niin, että pidät oikeana vaihtoehtona oman todellisen seksuaalisen identiteetin kieltämistä?
Ja sitten! Mistä versookaan tuo katkeruuden ja rakkaudettomuuden täyttämä, toisia halventamaan ja toisten mielet pahoittamaan pyrkivä asenne joka sinun, Gogo, viesteistäsi huokuu?
Omasta, itse kielletystä seksuaali-identiteetistäkö?

Lähinnä tosiaan tulee mieleen, että Gogolla on itsellään vakavia tunnevammoja. Sen verran katkeran kuuloista tekstiä herra suoltaa.

Gogo, hyppää jyrkänteeltä. Mieluiten hyvin korkealta.

Ettei vaan olisi tarttuvaa tämä tunnevammaisuus, eh, Psyche?

Gogo ajattelee kylmän tunteettomasti, ikään kuin ihmiset olisivat vain jotain suvunjatkamis koneita(vailla mitään tunteita).

Jääkylmä piittamattomuus ja välinpitämättömyys toisia ihmisiä kohtaan on kuitenkin myös sairaus. Eikä kannata väittää vastaan, tälläiset ihmiset pärjäävät ihmissuhteissaan yleensä todella huonosti.

Siis heterous on normi lähinnä lasten kautta. Eli heterot määritellään yksistään lastentekokoneina.

Gogo sortuu lokeroimaan heterot ahdasmielisesti ja yksipuolisesti. Sekä heittelee omituisia sosiologisia päätelmiä, ilman että edes tietää todellisuutta. Se nyt vaan on hänen mielestään niin, koska pieni maailma saattaisi järkkyä jos pitäsi ajatella asiaa vähän enemmänkin. Gogon päätä varmaan rupeis särkemään, jos se nyt vähän paneutuis juttujensa logiikkaan. Koska niillä ei ole mitään logiikkaa.

Eheytyminen on täyttä roskaa, jonka jokaikinen psykiatri/psykologiliitto, sekä arvostetu terapeutit ja lääkärijärjestöt ja yksilöt tunnustavat täydeksi soopaksi ja todennäköisesti ihmisiä enemmän vahingoittavaksi kuin hyöydyttäväksi asiaksi. Tämä eheytysterapia on tietysti tavallaan harmittomalta kuulostava asia ja sana "terapia" ei oikeastaan edes kuulu siihen. Henkisestä väkivallastahan kyse ei kyllä ole, ne jotka eheytystä haluavat, tottakai sitä saavat. Éihän se nyt ole temppu eikä mikään peruuttaa lapsuudentraumojaan ja riippuvaista äitisuhdettaan vähän pienellä höpöterapialla. Ota Jeesus elämääsi niin pelastut.

Siis jos oikeesti asiat ois noin helppoja, niin meidän kaikkien elämä ois varmaan laadukkaampaa. Mun puolestani ihmiset voi mennä joukoittain eheytykseen, jos oikeasti haluavat. Ratkaisua ei voi tuomita, enkä aina ihmettele.

Suurin osa homoista tulee ehjistä perheistä. Siis mikä tahansa tutkimus varmasti tukee sitä käsitystä, että homot tulee yhtä tasaisesti kuin heterotkin erilaisista taustoista. Tietysti jotkut asiat edesauttavat joidenkin sosiologien mielestä homouden tunnustamista itsessään ja tietysti perheen asenne, kasvatusmetodit ja myös tietyin määrin koulutustaso ja muut vastaavat asiat vaikuttavat siihen.

Kuten joku jo sanoi, niin 1,500 lestadiolaiskylässä Pohjois- Pohjanmaalla tuskin edes itselleen tunnustetaan homoutta, kuin keskellä Helsnkiä liberaalien vanhempien kasvattama lapsi sen sijaan voi ehkä katsoa maailmaa vähän valoisammasta vinkkelistä.

Kaikenlainen muottiin pakottaminen, ahdasmielisyys ja itsesyyllistäminen, sekä jatkuva itsestään vian ettiminen ei ole kauhean terveellisiä tai edistyksellisiä ilmiöitä.

Gogo ja Tender on tässä keskustelussa lähinnä ne henkilöt jotka kaipaavat eheytysterapiaa. He ovat selkeästi muodostaneet pakkomielteen oman seksuaalisen identiteetin pirstoutumisesta ja pakonomaisesta tarpeesta kieltää itsensä ja syyttää kaikkia homoja siten sairaiksi yksilöiksi, jotka täytyy parantaa. Gogon ja Tenderin tulisi eheytyä tasapainosiksi yksilöiksi, sekä päästää irti kuluttavista vihan, katkeruuden, ahdasmielisyyden ja itsensä kieltämisen tunteista.

Aamen.