Ollako vai eikö olla?

Tervehdys kaikille... Haluaisin tuoda esille erään ongelman, joka minua on mietityttänyt tässä muutaman päivän.

Tämä on tilanne: Tyttöystäväni päätti pari päivää sitten jättää minut, koska ei jaksanut enää minun masennustani. Hän sanoi haluavansa vain suhteen, jossa hän voi pitää hauskaa. Hänestä on pelottavaa ottaa kenestäkään niin suurta vastuuta, ei tahdo olla vielä niin aikuinen. Kuitenkin hän väittää rakastavansa minua.

Ongelmakohta: Heti samana iltana hän oli sitä mieltä, ettei hän olekaan täysin varma erosta. Hän tahtoi saada aikaa miettiä, mitä hän oikeasti haluaa.

Tyhmä ratkaisu: Annoin hänelle aikaa luultavasti siksi, että

a) olen täysin rakastunut häneen
b) pelkään menettäväni hänet kokonaan
c) en ymmärrä omaa parastani

Masennukseni kannalta minun kannattaisi varmaankin päästää heti irti ja sanoa, että hän saa luvan pysyä päätöksessään. Ymmärrän täysin, että hänelle on ollut raskasta seurata vierestä kamppailuani elämän ja kuoleman välillä. Ymmärrän myös sen, että hän on aikoinaan ihastunut siihen iloiseen ja höpöttävään puoleen minussa (elin maanista vaihettani). Nyt deprsessiovaihe on ottanut ohjat aika voimakkaasti ja molemmat olemme hieman ihmeissämme. En toisaalta ymmärrä, miksi hän ei voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen. Pitäisikö minun nyt siis todeta, että hän ei ole arvoiseni? Että joku toinen osaa arvostaa minua ja löytää minusta ne hyvät puolet?

Näitä ajatuksia olen pyöritellyt mielessäni. En tahtoisi heittää suhdetta kankkulan kaivoon, mutta olisi kai aika pohtia omaa parasta... Kertoisittekö ystävällisesti omia näkemyksiänne ja kokemuksianne. Onko teille tapahtunut samanlaista jonkin toisenlaisen syyn takia? Miten olette itse reagoineet? En ole osannut edes itkeä koko asian vuoksi, vaikka kieltämättä se sattuukin. Elämänilo alkaa pikkuhiljaa kuoriutua sisältäni.

Mielestäni sinun kannataisi nyt keskittyä omaan hyvinvointiisi ja miettiä, kuinka voisit päästä eroon masennuksestasi. Onko sinulla lääkitys masennukseesi? Koetko sen riittäväksi? Onko sinulla mahdollisuus käydä terapiassa? Onko sinulla hyviä ystäviä, joiden kanssa voit keskustella avoimesti kaikista ongelmistasi? Harrastatko jotain? Mistä arkesi muodostuu?

Tällä hetkellä voi varmasti olla vaikeaa mieltää entistä tyttöystavää parhaimpana ystävänä, mutta se voisi olla vaivan arvoista. Ainakin hän tietää ongelmasi hyvin. Jos suhteenne on varsin tuore, on uuden ihmisen varmasti vaikea ymmärtää mielialojesi muutoksia ja tällöin eroaminen on tuntunut tyttöystäväsi parhaimmalta ratkaisulta. Varmasti tyttöystäväsi on nähnyt myös sinun hienoimmat puolesi ja siksi hänen onkin vaikea päättää, haluaako hän jatkaa suhdetta vai ei.

Yritä nyt panostaa itseesi ja harkitse uutta suhdetta vasta jonkin ajan kuluttua (jos siis eroatte) -sitten kun siihen on riittävästi voimia. Lääkityksen, harrastuksien, ystävien ja arkirutiinien avulla masennus on voitettavissa. Se kuitenki vaatii välillä ponnisteluja: nouse sängystä myös silloin kun et millään jaksaisi. Älä myöskään kerää liikaa paineita itsellesi vaan etene pienin askelin.

Olen samaa mieltä edellisen kanssa: panosta nyt itseesi ja yritä hoitaa masennustasi. Siitä voi parantua!

Vaikka tyttöystäväsi rakastaisi sinua kuinka paljon tahansa, hänen voi olla vaikea seurustella kanssasi. Masennus valitettavasti tarttuu, joten hänen oma mielialansakin ehkä mustenee. Ja toisaalta - emmehän ikinä voi olettaa, että kumppanimme on myös terapeutti, jonka on kestettävä masennuksemme ja autettava meitä siinä. Se ei ole oikein rakkaitamme kohtaan. Mielestäni masentuneen täytyy ensisijaisesti hakea apua jostakin muualta kuin omalta rakkaaltaan. Olen itse syönyt masennuslääkkeitä ja käynyt terapiassa ja voin nyt aika hyvin.

Kun olet saanut itsesi kuntoon, voit miettiä suhdetta uudelleen. Tyttöystäväsikin on varmaan valmis tällaiseen time-outiin. Tsemppiä teille molemmille!