Mikä väylä johtanut parisuhteeseen?

  • 1 / 25
  • Leijonamieli
  • 7.9.2003 22:13
Mulla on käynyt uskomaton tuuri: löysin puoli vuotta sitten chatista poikaystävän ja ollaan siitä asti oltu hyvässä parisuhteessa. Vilkkaasti sitä ennen ja parin vuoden ajan deittailin ja se oli tosi turhauttavaa: kamalaa toisen arviointia silmästä silmään ja luonnollisuus kaukana... Yhtä surkeata jos ei surkeampaa on dtm- ja muu kapakkatouhu: vieläkin enemmän ulkoiset asiat painaa ja jengi on niin kännissäkin ettei tiedä millainen tyyppi on oikeasti ja selvänä.

Heitin jo toivoni ja ajattelin olevani ikuisesti sinkku. Siirryin hankkimaan vain satunnaista seksiseuraa chatin kautta ja sitähän piisasi. Peli oli ihme kyllä jotenkin reilumpaa tällä saralla ja itse opin ettei kannata kaiken maailman mittoja pilkulleen tavoitella: menee vaan reippaasti paikalle ja nauttii hetkisen: kyllä seksi maistuu vaikka kolme kiloa olisikin liikaa vyötäröllä. Koskaan ei tiedä miten huikea tyyppi kohdalle kolahtaa. Kannattaa siis antaa toiselle mahdollisuus ja antaa itsellekin mahdollisuus avata silmiään.

Kun aikani kiersin, tiesin suurin piirtein heti kohdatessani nykyisen poikaystäväni, että tässä on hieno ihminen ja hänellä on luonnetta ja rohkeutta puhua asioista suoraan ja konstailematta. Kaikki teeskentely ja yliyrittäminen oli yhtäkkiä tarpeetonta. Nyt olemme jo käyneet pankkiirien puheilla ja olemme ostamassa yhteistä asuntoa. Taivaallista! Bf:ni on jo vuosia sitten lopettanut baaripörräämisen (kuten jokainen joka normaalisti kehittyy... aikansa kutakin), eli en olisi häntä oikein muuten voinut kohdatakaan kuin chat/deitti -linjoilla.

Olisi mukava kuulla kuinka muilla on tärpännyt näillä muutamilla väylillä, joita esim. pääkaupunkiseudun gay scenellä on tarjolla. Tai muualla Suomessa, jossa ei homoravintoloita edes ole.

Kapakat - deittailu - chattailu - frendien kautta - kirjeenvaihtoilmoitus - tms.?
Minä löysin ensimmäisen tytöystäväni (tai hän löysi minut?) opiskelijajärjestötoiminnan kautta. Oltiin hengailtu kavereina sitä ennen jo jonkin aikaa eli tunnettiin toisemme ennen kuin ihastuminen tuli mukaan kuvioihin.

Olin tätä aiemmin käynyt (ja käyn yhä) naisten bileissä, mutta koska olen hieman ujohko ihminen, en niistä bileistä oikein ketään löytänyt. Aika harvat tuntemani ihmiset, naiset tai miehet, ovat pariutuneet bileistä/baarista löytämiensä ihmisten kanssa. Näin on sekä hetero- että gay scenellä. Ehkäpä tämä johtuu siitä, että monenkin asian takia (humalatila, kova musiikki vaikeuttaa keskustelua...) baareissa pariutuminen on aika hakuammuntaa.

Minusta onkin ilahduttavaa, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kaikenlainen hlbt-ihmisten toiminta lisääntyy ja ihmisiä voi tavata muuallakin kuin baareissa.
Löysimme toisemme vanhaan "perinteiseen" tapaan silloisen Seta-lehden henk.koht. palstan kautta liki 10 vee sitten. Edelleen yhdessä...
Eipä netin kautta ole löytänyt koskaan ketään kunnolista. Aikoinaan maikarin txt chatist löytyi ystävä, joka tällä hetkellä on paras frendi. Eka BF löyttyi napusta ja toka yksityis bilesssä.
baarista bf löysi useita vuosia sitten, ja baarissa käydään edelleen, yhdessä tai erikseen. Eli kyllä baarista löytää.
  • 7 / 25
  • Monogamisti
  • 9.9.2003 21:09
Tätä aihetta on tullut mietittyä enemmän ja vähemmän vuosien varrella, sitä ainoaa oikeaa vastausta ei taida ollakaan. Nykyään asiaan törmää kun yrittää tsempata sinkkukavereita mahdottoman tehtävän edessä, eli miten löytää se oikea.

Itse löysin kultani deitti.netin kautta ja viidettä vuotta ollaan yhdessä, ainakin useita vuosia sitten siellä pyöri mielenkiintoisia tyyppejä. Chateissa tuhlaa usein aikaansa, mutta kyllä sitäkin kautta voi löytää poikaystävän.
Minä tapasin nykyisen poikaystäväni Lahdessa setan nuorten illassa, nyt sitten ollaan jo keritty olemaan yhdessä reilu 3,5 vuotta ja tuntuu että olen löytänyt ihmisen jonka kanssa haluan loppuelämäni jakaa.
  • 9 / 25
  • netistä
  • 11.9.2003 10:08
Netin deittipalvelustahan tuo löytyi ja kohta tulee 2.5 vuotta yhdessäoloa täyteen. Täytyy tosin sanoa, että netin kautta etsiminen vie aikansa ja vaatii lähes loputonta kärsivällisyyttä.
Netistä en ole löytänyt enkä chatistäkään kunnollista tyttökaveria siis sellaista jonka kanssa vois ajatella ees seurustelevansa. Minä kun en etsi juoppoa enkä rekkakuskin tyylistä miesmäistä siilipäätä vaan etsin NAISTA, joka edes hitusen näyttää NAISELTA ja jossa on tyyliä.
En asu Hesassa vaan hämeessä. Täällä on pulaa NAISISTA.
Miehet tuntuvat löytävän kaverin paljon paljon helpommin. Johtuukohan siitä, että homoja on enemmän kuin lesboja.
Joskus murrosikäisenä kaikki tuntui tapahtuvan tosi helposti... Eka tyttöystävä löytyi ihan huomaamatta saman nuorisokuoron riveistä. ;) Miten kumppanin löytäminen nyt, kun siihen teoreettisesti on paljon suuremmat mahdollisuudet, tuntuu niin vaikealta? - Kai se vaatimustasokin on noussut, ja seuraavan suhteensa todellakin haluaisi KESTÄVÄN.
Yleisesti väylistä parisuhteen löytymiseen: monet tuntemani parit ovat tutustuneet yhteisten kavereiden kautta. Jos samassa kaupungissa pörrää, törmää ennemmin tai myöhemmin baarissa, kotibileissä tai vaikka Tribadeilla (jos naisista puhutaan) siihen Kiinnostavaan Ihmiseen.
... Toivottavasti.
sivarikoulutuksesta, reilu vuosi vierähtänyt, edelleen yhdessä :)
  • 13 / 25
  • SweetHarmony
  • 14.9.2003 22:31
Löysin mun kultani, maailman parhaan miehen kohta 12 vuotta sitten Tampereen Mixeistä. Se vain oli se "oikeaan aikaan oikeassa paikassa". Nykyisin liitossa ja edelleen Happy!
  • 14 / 25
  • karjalanpojat
  • 15.9.2003 17:06
Chatin kautta treffattiin, reilut 1.5v sitten. Ja saman katon alla, ollaan asuttu melkeimpä siitä lähtien.
Neljä vuotta yhdessä, ja tavattiin niinkin hehkeässä ympäristössä kuin Diakonia-ammattikorkeakoulussa!! :D
No itseasiassa tapasin elämäni naisen ihan sattumalta... Hän oli kaverin kaveri ja ihan muissa merkeissä laitoin hänelle meiliä ja jotenkin se siitä vaan muuttui hiljalleen seurusteluksi vaikkei se alunperin ollut tarkoitukseni! Eli tämä oli oikeastaan aika lailla sattuman kauppaa!
Jos se jotakuta lohduttaa, niin ihan DTM:stä löytyi ja oikein hyvältä vaikuttaa. :)
Tosi yllättäen! Vierailin syntymäpaikkakunnnallani, joka on ahdasmielisen pieni. Tapasin ikivanhan naimisissa olevan puolitutun ja yhdessä ollaan oltu siitä hetkestä lähtien 3 vuotta!


Johanna
Omalla kohdallani Annankadun dtm oli ensikohtaamisen paikka. Asiat rupesivat tosissaan etenemään uudessa Roban dtm:ssä kuukausia myöhemmin.
Zetazeta, kyllä siihen Kiinnostavaan Ihmiseen vielä törmää, usko pois. Someday out of the blue. :)
Netin välityksellä (Seta-aktiivijuttujen kautta). Sitten kutsuin itseni kylään, ja olemme olleet yli viisi vuotta yhdessä.
Cityn deitissä ilmoitus ja runsas kolme vuotta sitten. Ensin helvetisti baareista pokia, chatistä satunnaista seksiä, Mäntymäellä runkkailua ym. sekoilua.

Meillä natsasi välittömästi ja yhteen muutettiin puolen vuoden jälkeen. Oikeasti en koskaan voinut edes kuvitella, että muuttaisin jonkun kundin kanssa yhteen. Viihdyin erittäin hyvin yksin ym. Nyt vihaan olla yksin. Juuri nyt kundikaveri pois viikonlopun eikä minulla ole koskaan ennen ollut näin tylsää...

Oikean tapaamisen edellytys on oma aktiivisuus. Kukaan ei tule kotoa hakemaan.
Netin välityksellä löytyi... Omalle "vonkkusivustolle" ilmestyi melkolailla alussa yksi ihana viesti... johti muutamaksi viikoksi pitkiin puheluihin ja messengerin keskusteluihin... Sitten eräänä elokuisena viikonloppuna hän kävi luonani, ja kolme viikkoa myöhemmin muutti kokonaan luokseni.. Nyt jo sormukset kädessä, yhteistä tulevaisuutta rakentaen...

Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, nyt löytyi "maalta" ihminen, jolla on samanlainen arvomaailma kuin itselläni, kemiat pelaa ja riidan aiheita ei löydy... Ystäväpiirikin ihmettelee sitä "hohtoa" ympärillämme; sellaista ei kaikista pareista kuulemma lähde... Tiedä häntä...
Nykyiseen kultaani tutustuin, kun hän muutti Itä-Suomesta tänne Helsingin suuntaan perheensä kanssa. Tämä tapahtui kahdeksannella luokalla. Ihailin häntä hyvin pitkään salaa... Näimme silloin tällöin kahvittelun merkeissä ja höpöttelimme niitä näitä, vaikka vakavastikin pystyimme keskustelemaan. Kesti aina niin pitkälle kuin viime marraskuuhun, kun viimein sain kerrottua hänelle tunteistani, olen hieman hidas. ;) Olimme molemmat ehtineet kokea tuona aikana kaapista ulos tulemiset, pitkät seurustelusuhteet ja kipeät erot. Jokin siinä vain yhtäkkiä loksahti kohdalleen. Tässä sitä vielä porskutellaan... Edellinen tyttöystävänikin oli Itä-Suomesta, joten voidaanko tästä vetää johtopäätös, että siellä on kasapäin hyviä naisia? ~hekottaa~ Eli tämä rakkaus löytyi tavallaan koulun kautta. Vedin häntä puoleeni, koska olin niin salaperäisen ja masentuneen oloinen, weird. Kaikki alkoi kysymyksestä "Mikä sulla on, kun näytät noin masentuneelta?" Ei ehkä romanttisin mahdollinen vaihtoehto, mutta tutustuttiinpa kuitenkin... ~repeää uudelleen hervottomaan nauruun~