40 v. ja mitä sitten?

Alustuksena sen verran, että olen aina ihmetellyt, minne yli 40 v. ihmiset katoavat.

Nyt olen itse yli 40 v. ja olen itse "kadonnut".
Katoamisia on varmaan monenlaisia, mutta haluaisin kuulla kommentteja muilta. Miksi? Mitä nyt teette? Mistä elämänsisältö? Ootteko ihan yksin?

Itselleni tämä on vakava paikka. Olen aina näkynyt ja kuulunut, mutta nyt tuli stop.

Sulla aika pahan oloinen ikäkriisi, eihän 40v. tarkoita mitään henkistä kuolemaa. Päinvastoin... paljon vielä elämää elettävänä ja koettavana. Olen itse vielä vähän vaille tuota rajapyykkiä, mutta uskon että mun tyyli, "näkyvyys", harrastukset, ihmiset ympärillä pysyvät kaikki mun elämässä.
Myönnän että kaikenlainen ukkoutuminen ärsyttää mua tosi paljon. En täysin käsitä, kuinka ikätoverini päästävät itsensä lässähtämään ja vanhenemaan ennen aikojaan. Aion pysyä kuvioissa, seurata pop-musiikkia ja pukeutua trendifarkkuihin vielä pitkään. Mann Streetin porukoihin voin sitten liittyä myöhemmin, heitä mitenkään moittimatta.

Ei muuta kuin hymyä huuleen ja rinta rottinkille, ulos ja baanalle, siellä on tilaa vielä senioreillekin. Ei anneta kakskymppisten babypoikien vallata kaikkia baareja omaksi leikkikentäkseen.

Centaur:
"Olen aina näkynyt ja kuulunut, mutta nyt tuli stop. "

Haluatko kertoa mikä sinut pysäytti?

Minulla on runsaasti enemmän ikää kuin sinulla. Vauhti vain lisääntyy, mutta eri tavalla ja alueella kuin ennen.

ongelma taitaa olla se, että normaali 40v. mies on joko naimisissa, eroamassa tai vastaavaa.. homot ei ole naimisissa, kun ei parisuhteet tuppaa kestämään pitkään.

40 vuotiaina ei enää uskalleta mennä julkisiin bileisiin, kun ollaan vaivuttu takaisin kaapin perukoille. Mitäs siinä sitten enää tekemään. Pippeliä venyttäessä se loppu elämä kuluu kätevästi.

Eivät 40-vuotiaat mihinkään katoa, he vain näkyvät eri paikoissa kuin parikymppiset. Itse lähestyn pian tuota kymmenlukua ja kaveripiiri on paisunut niin laajaksi, ettei enää tarvitse lähteä riekkumaan diskoihin alaikäisten töllisteltäväksi. Nuorten mielestä olen varmaankin "kadonnut".

Sen sijaan joka viikonloppu on kavereiden järjestämiä tapahtumia niin runsasti, että melkein koko vapaa-aika menee niiden merkeissä. Lisäksi osallistun vanhempien homoherrojen kanssa kaikenlaiseen yhdistys- ja vapaa-ajantoimintaan, joten näkyvyys ei ole häviämään päin.

"Näkyminen" ei tosiaankaan tarkoita sitä, että pitäisi vielä 60-vuotiaana jaksaa notkua jossain nuorison pintabaarissa, jossa esim. älyllinen keskusteleminen on tehty musiikin avulla mahdottomaksi. Toivottavasti Centaurkaan ei viestissään tarkoittanut vain tällaista näkymistä. Siitä kun ei ole elämän sisällöksi.

Hieman yli nelikymppinen naisystäväni etsiskeli pitkään itselleen mieskumppania. Eipä löytynyt. Hän valitti, että tuossa ikäluokassa ei juuri ole vapaita miehiä. Ne muutamat vapaana olevat miehet ovat hänen mielestään joko hulluja tai homoja.

SweetHarmony kirjoitti viestiini jatkoa:
Sulla aika pahan oloinen ikäkriisi, eihän 40v. tarkoita mitään henkistä kuolemaa. Päinvastoin...

En tarkoittanut viestiäni tuohon sävyyn. Ei mulla mitään ikäkriisiä ole. Itse asiassa se mun stop on monen asian summa. Työ(ajat) ja harrastukset ovat irrottaneet mut noin niinkuin luonnollisesti entisistä kuvioista. Ehkäpä tilanne on sitten jotakin samansuuntaista muidenkin kohdalla.

Nyt en enää muista kuka viittasi "näkymiseen kakskymppisten menomestoissa". En tarkoittanut myöskään sitä, tai no, ehkä jonkin verran. Sitä minä pääasiassa olen ihmetellyt, kun ei näy yhtään missään. Ei kadulla kävelemässä, ei kaupassa, ei bussissa jne. Sitten joskus harvoin kun jonkun näkee ja tulee puhe tutuista, aika usein on kommentti "ei sitä ole näkynyt muutamaan vuoteen" tai "kukaan ei ole nähnyt" jne.

40 v. on ihan hyvä ikä.

Pitäisikö täälläkin olla jotain tällaista:

Gruppe Schwule über 40
Gesprächsgruppe, Ausgeh-Abende, Schwimmgruppe
Filmgruppe, Fotogruppe, Literaturgruppe
Operngruppe, Skatgruppe

http://hamburg.gay-web.de/

No ainakin täällä Turussa Karhujen toiminta on juuri tuon tapaista. Tapaamme kahvin ja keskustelun merkeissä, teemme luontoretkiä, pelaamme petankkia ja taidenäyttelyissäkin on käyty. Toimintaa siis löytyy, jos vain viitsii vääntäytyä pois yksiöstään ja tulla mukaan! Osallistujien ikähaarukka on ollut n. 25-75 vuotta.

Ja lisätietojahan löytyy Fin-bears -kotisivuilta...

On se muuten kumma miten Suomessa kaikki vain valittavat ettei mitään ikinä tapahdu. Kun jotain sitten olisi tarjolla, jäädään kotiin murjottamaan ja taivastelemaan, miten hienoja juttuja jossain Berliinissä on.

Mä sain baareista yms. tarpeekseni jo paljon ennen kun täytin 30. Ei vaan kiinnostanut. löysin elämässäni paljon muita arvoja ja hyvä niin. järkyttävintä kai olisi jos ei yhtään muuttuisi.

Kalen viestiin korjauksena: ikähaarukka Turun karhuissa on alkanut ainakin 18v:sta..

Samaa mieltä kuin Zewor: olishan se kamalaa jos vuosikymmenestä toiseen tekis samoja juttuja ja näkyis samoissa paikoissa, varsinkin jos puhutaan baareista ja gay scenestä. En kadehti niitä tuttaviani, jotka neljääkymmentä lähennellessään edelleen toimivat kuten 20-vuotiaina.

Sweet Harmonylle: Ei se ukkoutuminen aina ole pahasta, jos ei kiinnostua pukeutua kuin teinit. "Charmaantuminen" on vähän eri asia. Sekään ei ole itsestään selvä asia. Sen taitavat paremmin vain yhä harvemmat. Kaikki teennäisesti tavoiteltavat asiat myös pitkitetyn nuoruuden osalta kostautuvat ennen pitkää.
Liikunta, myönteinen elämänasenne ja alkoholin kohtuukäyttö ja tupakattomuuteen tähtäävä toki ovat siihen suurena apuna.
Itse olen kuunnellut klassista musaa, tangoa, valssia... kaikenlaisesta "kutumusiikkiin" vivahtavasta puhumattakaan jo 2-kymppisestä saakka, eikä sekään 4-kymppistä lähenevänä ole tehnyt minusta ukkoutunutta jo tuolloin.
Varotaan yleistämästä aina kaikkea.

"varotaan yleistämästä aina kaikkea"

Eiköhän tuossa nyt tullut alkuvuoden mehevin yleistys, jos olet sitä mieltä että täällä yleistetään "aina kaikki" ... ;-)

No ei kai nyt tarvi mihinkään kadota kun 40 v täyttää?

On kyl näin nuorempana homppelina huomata, ettei sentään kaikki yli 40 v "sedät" oo jahtaamassa teinipersettä. Tuntuu kyl usein et suurin osa on.