en ihastu

Moi!

Onkohan täällä muita, jotka kärsii samasta kuin mä: ei ihastu millään.

En sitten tiedä olenko jotenkin niin kovettunut tai kyyninen, kun toimivat parisuhteet tuntuu nykyään olevan harvinaisuus. Ja ehkä monen vuoden sinkkuilu ja yksin asuminen on aiheuttanut sen, että on kriteerit noussut ihan liian korkeiksi ja etsii jotain sellaista mitä ei edes ole.

Toisaalta olen vasta 24v joten kai tässä vielä on aikaa. Mitäs ajatuksia teillä muilla on tästä asiasta.

niko

Fantasiat ja todelliset ihmiset kannattaisi pitää erillään, mikä ei aina onnistu. Monet alkavat odottaa (ja yllättäen yleensä hieman vanhempina kuin sinä) jonkinlaista mystistä "oikeaa", joka laskeutuisi taivaasta herran kirkkaus ympärillään pelastamaan tämän maailman kurjuudesta. Sitä odotellessa ei sitten kelpaa enää kukaan lihallinen olento, ja jonkinlaista marttyyrillistä mielihyvää ilmeisesti irtoaa asianomaisille siitä, että he surkuttelevat pitkin iltoja omaa yksinäisyyttään samalla kun nyrpistävät nenäänsä joka suuntaan. Ja yleensä vielä odotellaan kotona neljän seinän sisässä. Se "oikeahan" kyllä löytää heidät, missä hyvänsä he sitten ovatkin, joten mitä sitä turhaan minnekään menemään.

Jos alkaa etsiä ihmistä jonkinlaisten "kriteerien" perusteella, niin etsinnästä tulee pitkä ja sen päässä ei ole ketään. Todelliset ihmissuhteet eivät lähde ihastuksesta, vaan arvostuksesta. Arvostus kasvaa toisen teoista, sanoista ja vuorovaikutuksesta, eikä niistä voi tehdä ostoslistaa.

Toinen homo : puhuit asiaa , ja toi ostoslista juttu oli tosi hyvä vertaus .

Ihmissuhde voi alkaa kun et odota / etsi mitään , olet vaan avoimin mielin ja katsot mihin johtaa . Tunteita ei voi määrätä . Ei voi pakottaa rakastumaan , mutta ei toisaalta olemaan rakastumatta / rakastamatta .

Onnea teille jotka onnistuitte löytämään sen kumppanin joka vastaa teidän tunteisiinne samoin kuin itse tunnette .
Nuorena olla yksin menettelee , mitä se onkaan vanhana .

Kiitos viesteistä.

Siis mulla ei todellakaan ole mitään "ostoslistaa", en siis etsi mitään tietynlaista. Jos toinen kolahtaa niin se kolahtaa ja jos ei kolahda niin ei kolahda.

Mutta ehkä tästä vielä löytää jonkun, kunhan ei vaan ole liian kyyninen ja pitää tosiaan silmät auki :)

Vaihdoin sanoja;
Ei sen kummempaa.

Hymyilin,silmillänikin;
Kaikki oli toisin.

"Kasvatuslaitos Keski-Ikä"

;-)

Mun elämässä ainakin on käynyt niin, että ne ihastumiset ovat tupsahtaneet vastaan silloin kun vähiten odottaa. Kerran olin päättämällä päättänyt olla ihastumatta - pelkkien ikävien kokemusten kovettamana - ja kuinkas kävikään. Yhdet tummat silmät eivät kauan edessäni räpsineet kun olin jo mennyttä kalua (hups, kun lipsahti...). Siitäkin justusta sitten poiki vain suurempia ikävyyksiä, tunne ei ollut molemminpuolinen. Viimeisin ihastuminen tuli vastaan niin epätodennäköiseltä taholta, että alkuun en edes ajatellut ihastumisen vaihtoehtoa. Tunne tuli salakavalasti hiipien ja napsahti sitten ykskaks tajuntaan. Tällä kertaa ihastumisen ihanuutta lisäsi tunteen molemminpuolisuus. Ja tunne sen kun jatkuu :-)
Minun kohdallani on ainakin pätenyt se että onnea ei voi löytää vaan onni löytää sinut. Eli "sen saat mistä luovut". Kun lopetin ihastumisesta haaveilemisen, alkoi tapahtua elämässä kummia asioita. Miracles do happen!

Armeijassa sain hyvän opin ihastumisesta sun muusta. Ensimmäisen kerran kun tapasi tupakaverit, niin heti tuli lajiteltua porukat ihastusainekseen ja ei-niin-mielenkiintoisiin, tietysti ulkonäön perusteella kun ei muuta kenestäkään tiennyt.

Mutta kuinka ollakaan, parin kuukauden tuttavuuden jälkeen oli kaikki päälaellaan, se aluksi ei-niin-mielenkiintoinen olikin vastustamattoman söpö.

Ihastuminen on mukavaa vaikka ei kai useimmiten mihinkään johdakaan. Itse en ole ihastunut keneenkään vuosikausiin.