Päiväkirja ( Ei saa lukea)

Kaksi Päivää:

Tarve on hirveä.
Harmaa kissa puskee mun leukaa.
Nyt se melkein..
Se on kovin rauhaton.
"Tänään on parasta että tietää olleensa
eilen oikeaan aikaan oikeassa paikassa."
Minä sanoin omatunnolle.

Musta kissakin pelkää.
Se tuli kuitenkin munkin syliin.
Miksi se ei ole sen luona.
Vitun musta kissa...
Kuinka paljon sitäkin saa pelätä?
Varoa rakkainta kissaa.

Sille toiselle ei uskalla
sanoa sanakaan.
Ajatella koko ajan.

Paetaan siitä hetkeä.

Kun olet kauneimmillasi.
Hyvän tahahtoinesi arkena.


Mitähän mä selitän?
Kukin meistä ...

Tietää mitä rakastaa.
Ujon varmoina hetkinä.


Parasta on se kun näkee:
Sen että sä haluat nähdä mut;
ujon hymyn vakaana kuoppana.

Nyt mä tiedän missä sä menet.
Joka hetki musta on enempi siellä.
läl läl lää.
Poika kulta:
Ei ole sitä
hetkeä;
ettet olisi.

Tänään mä pelkään.
Tapailen luopumisen sanoja
tuntemattomia.

En mä suo sinne päästä.
(Paitsi kui joka hetk .... arjessani)
ps.
Mä vasta harjoittelen .
Sut tahdon ehdottomasti.

Osa kaks huomenna....

Kuinka paljon mun on lupa pelätä?
Minkä verran sitä saa näyttää?
Odotanko koska sinä puhut?
Kun vain tietäisi minä hetkinä olla
miten?
Voihan tää olla väärä hälytys?
Vakavaa muttei kuolemaksi?
Et sinä voi kuihtua pois.
Sä olet arkeni perus.
Me ja kissat ollaan perhe.
Ensi viikolla tiedämme mitä
pelkäämme.
Toivon.
Epätietoisuus on helvetti.
Onneksi sä näytät pirteämmältä tänään.

4. tai 5 päivää:

Ei se hetki ole muuttanut
muotoaan.
Uhmakkuus sitoo
meidät.
Hyväntahtoinen reteys.

Kai sä tiedät
että mä ajattelen
suo joka hetki.

Nyt.
Ja muutenkin.

Tälläistä tää
on mun tuokio.

Sä voit
sytyttää mut
hymyllä.
Mutta sammuttamaan
et pysty...


;-)