Rakkain osa sisustustanne

Hyvät ihmiset, mitkä on teidän rakkaimmat sisustusesineenne/kalusteenne? Onko se vesisänky, perintötaulu, vessaan usvaa kehittävä veden ultraäänihajotin, rakkaan valokuva vai mikä?

Entä onko kotinne mieluummin askeettisen yksinkertainen vai palatsimaisen loistokas? Kertokaapa kokemuksianne & näkemyksiänne.

Rakkaimmat on 50-luvun perintökalusteet, kirjahyllyt ja pari pöytää, nojatuolit. Tärkeä on myös vanha ajan patinoima ruokapöytä. Kaikki noista ei tietenkään ole niin käytännöllisiä, kauniita ja umpipuuta kyllä. Etenkin hyllyt voisivat olla korkeampia, kattoon kun jää matkaa vielä reilu metri.

En mä tiedä, ei sitä vaan raski luopua esim. pöydästä, jonka jalkojen juuressa on vauvana kömpinyt...

Moniin itsehankittuihin tavaroihin ei ole niin vahvaa tunnesidettä, ehkäpä ajan myötä. Ennen ajattelin, että esim. stereot olisi tärkeät, mutta se on vain kasa elektroniikkaa, joka tuntuu olevan jatkuvassa päivitys kierrossa.

Ehkä se olisi askeettinen palatsi tyyli - käytännöllisen tyylikkästä ja paljon avaraa tilaa.

Paikan tyyli ei ole mitenkään suunniteltu, vaan tavarat ovat siellä, minne tuntuvat sopivan, ja määrä riippuu tarpeesta ja joskus myös heräteostoksista. Kunhan on viihtyisä ja tarpeeksi tilaa liikkumiseen. Rakkaimmat yksittäiset esineet taitavat olla puinen pöllöpatsas, iso kvartsipitoinen kivi, pari tiettyä julistetta ja Harry Potter -tyyny. (Älkää naurako, yksi parhaista saamistani joululahjoista =)) Ja paljon piristävää krääsää. Paikka ei olisi niin kotoisa ilman niitä. Aika vaikea kyllä sanoa jokin tietty tärkeä osa sisustuksesta, koska sisustus on kokonaisuus.

Minulle rakkain osa kotia on ilman vuokranantajan lupaa makuuhuoneen seinille laitettu vaaleankeltainen tapetti, jossa on pimeässä loistavia sinisiä tähtiä... Se saa makuuhuoneen tuntumaan niin viihtyisältä ja kodikkaalta, ettei me juuri muita huoneita käytetäkään.. :)

Heh - hauska kysymys muoti-kategorian alla:-) Mä en edes ole ajatellut asia, mutta nyt kun katson ympärilleni niin olo on kuin istuisi museossa....huonekalut hankittu varmaan silloin kuin esi-isät muutti sisään eli 1903....kait ne on rakkaita...silleen vaikea luokitella materiaa tunneasteikolla.

Itse henkilökohtaisesti pidän askeettisesta tyylistä.

tärkeintä on roinaa pursuavat ikkunalaudat ja yleensäkin kaikenlainen vaakatila jossa voi vähiä vapaa-aikojaan vähäisemmäks maata.... noin yleensä en juurikaan ole huonekalujen perään, niillä on taipumus aina olla jollain tapaa vääränlaisia......

Eniten pidän huoneeni seinistä, joista toinen on rosoinen tiiliseinä ja toinen on maalattu punaiseksi. Ne antavat erinomaiset kehykset itseni näköiselle ja viihtyisälle "sisustukselle" ja punainen sitäpaitsi sointuu kauniisti vihreän emalikaminan kanssa.
Kopio ikean kuvastosta ei ole mun tyyliä, vaan 50-70 -lukujen mööpelit on saanut maalilla ja remontoimalla jatkoaikaa.

nimim. opiskelijabudjetti

Katto on paras osa asuntoa. Puhdas, tyhjä, altis. On miellyttävä maata katse ylöspäin ja kuvitella, että kaikki on toisin. Matto katossa, miehet käsi kädessä Mannerheimintiellä.

Varmaankin rakkain asia tässä asunnossa on uusi, liian kallis ja ISO sohva. Toimii löhöämiseen, tässä naputellaan kannettavaa, ja toimii myös vierassänkynä.
Ainoa miinuspuoli on luonnonvalkoinen väri ja toisen isännän intohimo punaviiniin... =)