Naiset vaan on niin ihania....

Olen 20-vuotias nuori nainen ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa viisi ja puoli vuotta. Koko tämän ajan olen tiennyt pitäväni myös naisista, ja olen myös kertonut asiasta poikakaverilleni. Aikaisemmin ajattelin heteropuoleni olevan voimakkaampi, mutta viime aikoina minusta on tuntunut, että naiset kiinnostavat miehiä enemmän. En ole varma johtuuko tämä siitä, etten ole koskaan ollut naisen kanssa vai todellakin siitä lesbopuoleni olisi vahvempi. Joka tapauksessa asia todella vaivaa.
Turhaudun päivittäin, koska en tunne olevani samalla aaltopituudella poikaystäväni tai kenenkään muunkaan miehen kanssa. Pidän naisten pehmeydestä, logiikasta ja ruumista, voisin hyvin kuvitella eläväni naisen kanssa.
Ongelmani on: jos tulen ulos kaapista ja päätän etsiä itselleni naisen, heitän hukkaan pitkäaikaisen parisuhteen. Tuleva ammattini on (toivottavasti) lastentarhanopettajani, ja olenkin myös huolissani siitä miten tulevissa työpaikoissani suhtauduttaisiin lesboon kasvattajaan. Aluksihan sitä ei ole pakko paljastaa, mutta ihmisten suvaitsevaisuuden tuntien asian paljastuessa joku vanhempi varmaan vaatisi eroamistani.
Valitsenko siis sinänsä onnellisen parisuhteen vai uskallanko hypätä...?

Just go for it. :D

Miten tahansa käykin tulet varmasti olemaan satatriljoonaakertaa onnellisempi kaapin ulkopuolella. :) Vaikka päätyisitkin lopulta takaisin miehesi kanssa yhteen, kannattaa kuitenkin selvittää mitä oikeasti haluat. Muuten voit päätyä katumaan tekemättömiä asioita loppuelämäksesi. ;)

Haluaisin myös itse lastentarhanopettajaksi, mutta en näe seksuaalista suuntautumistani minään ongelmana. Jos jollakulla on ongelmia asian kanssa, hän löytää varmasti lapsillensa paremman homovapaan päikkärin. ;)

Kai

PS. Olen 22-v nuori idealisti (joka on katsonut liikaa QAF 2:sta), joten älä vain usko mitään mitä sanon, lol.

Et voi tehdä päätöstä ulos tulosta sen perusteella, että saattaisit tulla syrjityksi työssäsi. Syrjintään et voi missään nimessä suostua. Voisit kysyä nykyisiltä opiskelukavereiltasi, miten he asennoituisivat lesbolastentarhanopettajaan. Hehän ovat tulevia työtovereitasi. Vanhempien mielipiteistä ei kannata välittää.
Mieti ihmisten asenteiden sijaan omia tunteitasi ja halujasi. Jos löydät sen naisen, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi, on turha vaivata päätänsä millään muulla ja tulla vaan ulos kaapista.

Kannattaa myös miettiä, onko pitkäaikainen suhde itseisarvo. Jos et tunne olevasi samalla aaltopituudella poikaystäväsi kanssa, oletko varma että se kestäisi vaikka pitäisitkin vain miehistä? Itse en ainakaan kauhean kauan jaksaisi epätyydyttävässä suhteessa.

Mitä taas tulee tuohon työpaikkaongelmaan, niin syrjintä on sukupuolisen suuntautumisen perusteella on rikos. Sinua ei voida erottaa sen takia, että olet lesbo, enkä oikeastaan edes usko että nykyään monikaan sitä edes vaatisi. Se, millainen ilmapiiri työpaikalla sitten on, on taas eri asia. Luulenpa, että homofobisimpia kommentteja kuulee työyhteisöissä, joissa ei tiedetä olevan homoja tai lesboja. Ihmisillä voi olla aika erikoisia käsityksiä siitä, millaisia me olemme ja joskus tarvitaan vain se ensimmäinen ei-niin-erikoinen homo/lesbo/bi muuttamaan ne käsitykset.

Loppuhuomautuksena vielä: kaapissa oleminen ei todellakaan estä työpaikkakiusatuksi joutumista.