Olenko transu vai mikä?

Terve kaikki..

Olen nuori aikuinen mies, jolla on vielä paljon mietittävää omassa elämässään. 0-19 ikävuosina minulla oli hyvin normaali ja onnellinen elämä. Ehjä rakastava koti, kymmeniä miespuolisia kavereita ja paljon harrastuksia, koulu meni hyvin ja oli ihastumisia ja rakastumisiakin tyttöihin ja jopa tyttökaveri vanhempana. Mutta sitten...

Olin lukioikäisienä masentunut. Se ei vaikuttanut koulumenestykseeni, mutta mietin paljon asioita ja sitä miksi tunnen itseni välillä niin epävarmaksi ja jotenkin erilaiseksi. Lopulta tuli mieleeni pelottava ajatus... ehkä olenkin homo.

Tätä pyörittelin aikani mielessäni, ja tytöt eivät pikkuhiljaa kiinnostaneetkaan enää. Tyttökaverini jätti minut. Ihastumisia naisiin ei enää ollut. Meni vuosia.. kunnes päästin itseni lähemmäksi ongelman ydintä.

Naiset kyllä kiinnostavat minua yhä.. mutta eri tavalla.
Haluan itse olla nainen... en arkielämässä, mutta ajatellessani seksiä. Usein myös nähdessäni naisia vaikkapa kaupungilla minulla on sairas tarve samaistua heihin. Haluan olla nainen, jota mies koskettaa. Tai nainen joka koskettaa itseään... siitä kiihotun. En juurikaan miehistä tai miesvartaloiden katsomisesta. Ajatus seksistä miehenä miehen kanssa ei tunnu kiinnostavalta.

Itse olen hyvin maskuliininen olemukseltani ja olen aina harrastanut poikamaisia asioita ja ollut "jätkäporukoissa". Mikä neuvoksi? Tuntevatko kaikki homot jossakin vaiheessa näin, vai onko tämä merkki jostakin muusta...?
Onko kyseessä vain "jäävuoren huippu" jostakin muusta.

Olen itse ollut 100% homo 11-vuotiaasta alkaen enkä ole missään vaiheessa tuntenut kuvaamasi kaltaisia oireita. Eli tällä "yhden miehen otoksella" voisi sanoa, että seksuaalisuutesi on jotain muuta kuin homoseksuaalisuutta.

Sama juttu itselläni, olen mies ja pidän miehistä, naiset ovat hyviä ystäviä mutta itse en ole naisista kiinnostunut tai halua sellaiseksi pukeutua/muuttua.

Ihmisen seksuaalisuus on käsittämättömän monipuolinen juttu. Sinun kannattaa ehkä vain kaikessa rauhassa ilman panikointia miettiä, että mikä sinusta tuntuu mukavalta ja lähteä sitten toteuttamaan sitä kun olet varma siitä mitä haluat. Siihen voi mennä viikkoja, kuukausia tai vuosia.

Transtukipiste voi varmasti auttaa asiassa:
http://www.seta.fi/transtukipiste/

Onko muilla kokemuksia asiasta?

Ei ole samankaltaisia kokemuksia, mutta ajattele- että olet yksilö. Sinulla on omat tarpeesi kuten muillakin. Erilaiset ehkä, mutta kuitenkin. Se mitä haluat on saatavissa kun vain olet avoinna ja uskot itseesi. Nykymaailma (ainakaan pääkaupungista katsoen) ei ole kovín ahdistunut joten tunnustele, kokeile, elä... Kaikki on lopppuen lopuksi itsestäsi kiinni. Miten haluat elämäsi elää? Sori tää klisee mut "Se on Sinun elämäsi ei kenenkään muun". Elä!

Tästä nyt ei kannata tehdä ollenkaan mitään isoa ongelmaa. Voit ihan hyvin kuvitella olevasi nainen seksin aikana - se ei ole mitenkään harvinaista saati kiellettyä. Seksin aikana on todellakin ihan mahdollista kuvitella mitä vain. Yhtä jos toistakin homoa varmaan välillä haluttaisi olla muodokas donna, jonka perässä kaikki hyvännäköiset kundit juoksevat kuola valuen! Jos tämä siis on sinun juttusi, niin nauti siitä ihan hyvällä omallatunnolla äläkä suotta yritä pohtia onko ilmiölle joku nimi tai onko se miten perverssiä.

Itse olen elänyt parikymppiseksi asti aika tavallista heteronaisen elämää. Peruskoulussa olin koulukiusattu, mutta lukioiästä lähtien minulla on ollut jopa laaja sosiaalinen verkosto ja poikaystäviä. En ole koskaan erityisemmin välittänyt hameista, mutta olen pitänyt niitä ja jopa tuntenut itseni niissä hyvännäköiseksi jne. Olen myös kokenut oman ruumiini hyvännäköiseksi, seksikkääksi jne.

Aina välillä olen kuitenkin tuntenut tarvetta pukeutua aika "poikamaisesti", esimerkiksi poikaystäväni alusvaatteisiin tai muihin miesten vaatteisiin. Se tuntui silloin lukioikäisenä kiinnostavalta, jopa kiihottavalta. Leikkasin jopa hiukseni, mutta elin parisuhteessa ja poikaystäväni piti enemmän pitkistä hiuksista joten kasvatin ne takaisin.

Pari vuotta sitten silloisen parisuhteen päätyttyä leikkasin taas hiukseni lyhyeksi, mikä sai minut näyttämään pojalta. Nautin uudesta ulkonäöstäni ja aloin tiedostamattani myös käyttäytyä yhä poikamaisemmin/miehekkäämmin. Aloin myös tiedostamaan jo aikaisempia "miesominaisuuksiani". Melko pian sen jälkeen (itse asiassa pride-tapahtumista kertovan uutisoinnin ansiosta) ymmärsin olevani transihminen. Moni pala sopi kohdalleen; kuten halu näyttää vastakkaista sukupuolta olevalta, pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja halu samaistua vastakkaiseen sukupuoleen.

Olen käynyt transtukipisteellä kyselemässä ja keskustelemassa (aluksi olin yhteydessä sähköpostitse) omista tuntemuksistani ja siitä mitä haluaisin asialle tehdä. Sain sieltä selkeyttä omille ajatuksille ja se olikin hyvä sillä vaikka oma käyttäytyminen ja ulkonäkö olikin aikaisemmin ollut ikäänkuin luonnollisen prosessin tulos, hätkähdytti trans-määrittely itsenikin aika totaalisesti (kuten monet hätkähdyttää se, että he huomaavat olevansa homoja/lesboja).

Lisäksi hakeuduin pääkaupunkiseudulla opiskelijavinokastoimintaan(vinokas=queer), jossa saatoin purkaa ajatuksiani suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa ja löytää samaistumiskohteita. Nykyinen määrittelyni on transgender mies ja homo, vaikka fyysisesti olen täysin nainen ja jopa hengaan naisten bileissä.

Tällainen kasvutarina. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.

Tulipa illalla aika päätöntä tekstiä, mutta paikkailen nyt että ei jää ihan vaille häntääkään.

Tuosta itseni määrittelystä sen verran että vaikka olen fyysisesti nainen ja liikun jopa lesbopiireissä, haluan itseäni kohdeltavan miehenä ja käyttäydyn sen mukaan. Tämä ei tarkoita heteromiesmäistä agressiivisuutta tai muuta sellaista, vaan käyttäydyn tasan niinkuin käyttäytyisin silloin kuin jos olisin fyysisestikin mies. Tämä aiheuttaa joskus hassuja tilanteita lesbopiireissä (myös heteroseurassa), missä monet naiset ovat aika miehisiä ja suoraan sanottuna useimmat ovat moninverroin minua miehekkäämpiä.

Olen ollut huomaavinani että transihmisille noin yleensä tärkeintä onkin se miten he haluavat itseään kohdeltavan eli siinä mielessä sinä Jätkis olet mielestäni transihminen.

Sanoit ettet kiihotu juurikaan miehistä tai miesvartaloista ja haluat olla nainen. Oletko ajatellut, että saatatkin itseasiassa olla lesbonainen? Kuulostaa todella monimutkaiselta - tiedän - mutta et olisi edes Suomessa ensimmäinen biologinen mies, joka on ensin tulkinnut väärin
sukupuoltaan ja "ryhtynyt" homoksi luullessaan feminiiniä puoltaan homoudeksi ja sitten löydettyään naisen itsessään palannut taas naissuhteisiin.

Mutta kuten jo aikaisemmassa viestissä todettiin, käytä ihmeessä aikaa oman identiteettisi pohtimiseen ja ota tarvittaessa yhteyttä transtukipisteeseen. Koko lopun elämäsi kannalta on parasta että otat nyt aikaa itseesi tutustumiseen, sillä kaikenlaiset sukupuolenkorjausprosessit vievät vuosia aikaa ja myöhemmin saattaisit katua sitä ettet ajoissa ymmärtänyt tehdä asioille jotain.

Pietar

Moikka

Joitakin yhteisiä asioita minulla Jätkis24:n kokemusten kanssa. Lukiossa olin masentunut, ja upotin surullisuuteni koulukirjoihin. Koulumenestykseni oli erinomainen, kavereita oli useita mutta silti tunsin itseni jollain tavalla oudoksi. Päädyin siihen, että olen homo, ja hain sitten homojen seuraa, kun miehet kiinnostivat jollain tapaa. Vuosien varrella huomasin, että miesten kanssa minulla sujuu lähinnä vain pelkkä kaveruus - ei seksi. Nyt olen päälle 30-v fyysisesti mies. Fantasiatasolla kaikki oli ok, mutta tositilanteessa huomasin, etten kykene kuin hyvin lievästi kiihottumaan miehistä. Naiset taas eivät lainkaan kiinnostaneet missään vaiheessa. Tosin kadehdin naisia, halusin olla kuin he. Unelmoin naisille tyypillisistä kaulakoruista, värikkäistä vaatteista ja siitä feminiinisyydestä, jota niin pelkäsin itsessäni että piilotin sen vielä nuorempana machon olemuksen taakse.

Se toi stressiä, kun mietti, että kukakohan oikeastaan olen. Homo, bi, vai mikä...? Olen ollut paljon myös jätkäporukoissa (urheiluseurat esim.), ja oikeastaan koko nuoruuteni tähän päivään saakka olen liikkunut tällaisissa urheiluporukoissa.

Olen päätynyt siihen, että olen "melkein" homo, joka on myös samalla jonkinlainen transihminen. Tyypillisen fitness -ihmisen - ehkä machonkin - näköinen ulkokuori, mutta sisältä tunnen olevani usein aivan muuta kuin tyypillinen mies. Työssä pystyn olemaan hyvinkin "mies" (olen turvallisuusalalla), mutta vapaalle vaihdettuani ikäänkuin vaihdan samalla sukupuoltani ja minusta tulee feminiinisempi = oma itseni.

No, tämä oli oma avautumiseni asiaan. Meitä on siis hyvinkin monensortin immeisiä olemassa.

Minulla on oikeastaan samankaltainen tilanne kuin sinulla Jätkis24. Hyvin vaikea, ja tuntuu ettei saa itsestään mitään irti vaikka kuinka yrittää etsiä itseään. Melkeinpä parempi olla miettimättä sitä missään vaiheessa ja mennä vaan tuntemuksiensa mukaan.