Chatin tuskia

Suurin osa lukijoista lienee joskus käynyt ns. homochatissa etsimässä seuraa, homojen kohtaaminen reaalimaailmassa kun on vähäsen vaikeampaa kuin heterojen. Itse olen etsinyt (kenties tyhmästi) lähinnä jotain vakavampaa sieltä, ja monesti löytyykin suhtkoht fiksuja ihmisiä, joihin sitten jopa lievästi ihastuu... Mutta. Sitten tosielämässä kun toisen tapaa luonnossa, miten sen nyt sanoisi, ulkonäkö latistaa kaiken. Ihana poika toisessa päässä muuttuukin ulkonäön luomien ennakkoluulojen mukaiseksi ei-niin-ihanaksi pojaksi (usein aika kamalaksi).
Olen toki tiedostanut että tämä nyt on hyvin "pinnallista", mutta voiko itselleen mitään, jos toinen, olipa kuinka ihana keskustelukumppani hyvänsä, ei herätä mitään tunteita... Viimeksi juttelin ihmisen kanssa jolla "ei ollut itsestään kuvaa" tunteja ihastuen täysin... Sähköposteja läheteltiin ja juteltiin lisää... Nyt kuulin kaverilta että samainen ihminen oli kyllä hänelle joskus antanut kuvan, sellaisen joka ei kovasti imartele. Ja taas romahti maailma. Ok, myönnetään, reaalimaailmasta niitä kumppaneita pitäisi etsiä ettei tulisi tällaisia pseudo-ongelmia, mutta eipä sekään helppoa ole. No enköhän tästä taas toivu ja yritä uudestaan muutaman viikon kuluttua... taas pettyäkseni.

Mikähän oli edellisen viestin message? Että sisäisesti kauniit ihmiset voivatkin olla ulkoisesti heikkoja? Herran jestas.

Tutustuin virtuaalimaailmassa mieheen, jonka kuvittelin oikeaksi herkkuperseeksi. Sitä hän ei ollut. Ei mitenkään ruma, mutta kun ei ollut semmonen mitä mä olin halunnut. Mun täytyy saada kaikki juuri semmosena kun haluun. Täy-tyyy!

"Alkuvaikeuksien" jälkeen kuitenkin löysin tuon miehen kasvot ja kropan. Fetissioidun kaikkeen siihen mitä olin aluksi vierastanut. Lisäksi hän on mun sukulaissieluni, olen usein ihmetellyt miten täysin erilaista elämää täysin erillään viettänyt mies voi olla niin samanlainen kuin mä.

Eli aikuistu! Ole mies äläkä luovuta ja juokse tuli perseessä karkuun heti kun kaikki ei meekkään just niinkuin "pitää". Muuten et ansaitse mitään suhdetta.

Mä ymmärrän sua. On täysin tekopyhää väittää etteikö ulkonäöllä ole mitään merkitystä, joillekin sillä on enemmän ja joillekin taas vähemmän merkitystä mutta merkitystä sillä on aina.

Mulla on ollut ihan samanlaisia kokemuksia ja kun niitä tuli tarpeeksi niin ei sitä oikein enää minkään netin kautta pysty ihmiseen ihstua. Jos menen treffeille enkä ole vaikka saanut toisen kuvaa niin menen treffeille täysin avoimin mielin ja kyllä ainakin itse huomaan jo eka tapaamisella kannattaako toista nähdä toista kertaa, ja tarkoitan siis toisesta saamaanki kokonaiskuvaa, en pelkästään ulkonäköä.

Mikäköhän siinä muuten on, että aina nostetaan kauhea meteli kun joku sanoo välittävänsä siitä miltä toinen näyttää..

Mäkään en ymmärrä noita jotka huutavat siitä ettei ulkonäkö "saisi" vaikuttaa. Mun kaverit ja ystävät saa olla ihan sen näkösiä kun tahtoo, sillä ei ole mitään merkitystä mulle, mutta tottakai mun on tunnettava fyysistä vetoa ihastuakseni ihmiseen romanttisessa mielessä. Tää tarkoittaa sitä että toisen ulkonäön täytyy puhutella mua jollain tavalla.

Eri asia sitten on että minkälainen lookki ketäkin miellyttää...
Makujakin on monia.

Vai että ihan bänksit heti ensitapaamisen jälkeen jos ei nyt vaan oo skulaavinaan? Mulla ja äijällä ei lähtenyt sujumaan ensitapaamisella. Eikä toisella. Ei vielä viidennelläkään. Mutta nyt sujuu ja miten sujuukaan!

Mutta mitäs mä tässä nalkutan, thekää niinkuin tykkäätte. Tolla asenteella on tosin turha vollottaa että "miks kaikki on niin vitun pinnallisii?" ja "miks mä oon niin yksin?"

Jos mulle tulee ensitapaamisella jo huono vaikutelma toisesta eikä viihdy toisen seurassa niin pitäiskö kuitenkin tavata vielä toiste, tai kolmannen kerran. Jokainen ihminen on erilainen ja mä ainakin tiedän heti ensi tapaamiselta onko hommassa mitään mahdollisuuksia.

Ja mä en ainakaan itke, että "miksi muut on niin pinnallisia" ja "miksi olen yksin". Jos löydän jonkun joskus niin hyvä niin, mutta ei se yksinolokaan niin kauheaa ole, ainakaan mulle :)

Ja toistan vielä sen mielipiteen, että ei se tee heti pinnallista jos ulkonäkö vaikuttaa suhteessa. miksi saa ssanoa, että ulkonäkö ei vaikuta yhtään, muta ei saa sanoa ulkonäön vaikuttavan, en vaan ymmärrä.. heti haukutaan pinnalliseksi. hohhoijaa

olen minä chatista löytänyt parhaimman ysäväni, jonak kanssa olen jo monta kertaa ollut sängyssä
olen ollut hänen kanssaan myös muutoin keskustellen. Meitä on niitä, joille tämä keskustelu vasta ja yhdessäolo muutoinkin antaa varmuutta, että yhteinen sävel löytyy
se seksikin tulee aikanaan.

Saman tyyppisiä kokemuksia mullakin on ketjun aloittajan kanssa. Joskaan en ole chatti-ihmisiä, vaan deitti-ilmojen kautta olen tutustunut kavereihin. Alussa oli hankalinta, kun ihastuin viestien vaihdon myötä, mutta kuvan saamisen tai tapaamisen myötä mieleen kehkeytynyt utuisten unelmien pilvi romahti. En ollut aiemmin kuvitellutkaan kuuluvani tässä suhteessa pinnallisten ihmisten joukkoon.

Yleensä jo (eka) saamani viesti toiselta on kertonut riittävästi toisesta enkä ole vastannut kirjoittajalle. Muutaman kerran olen epäilyksistäni huolimatta vastannut (kun en ole malttanut odottaa tuleeko lisää vastauksia), mutta epäilykset ovat vain toteutuneet. Muutaman vuoden ilmoittelun ja vastaamisen myötä lopulta löysin omani. Ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta kaveri oli kuitenkin riittävän viehättävä ja sain vastakaikua tuntemuksilleni, jotta suhde otti syntyäkseen. Yhdessä olo on sitten kasvattanut vastoinkäymisine ja ilonhetkineen. Tsemppiä vaan kaikille, joilla haku on päällä! :)

Kyllä se vaan on niin, että parempi tutustua ihmisiin live-elämässä jos ei halua pettyä. Itse olen tavannut netin kautta kundeja jo parin vuoden ajan. Toiset ovat olleet liikkeellä tositarkoituksella, toiset vailla seikkailua... Usein olen pettynyt. Netissä kaikki vaikuttaa hyvännäköisiltä ja muutenkin juttu luistaa... Toinen ääripää on epätoivoiset ihmiset, jotka heti tapaamisen jälkeen laittavat viestin tyyliin: "Sä oot tosi mukava, mutta..." Onhan meitä. Mä päätin, että en anna moisten "rassukoiden" elämääni rasittaa. Maailma on mukavia kundeja täynnä... Joku voi olla jopa minusta kiinnostunut. =)

onhan meitäkin, joilla on muitakin arvoja.

Todellakaan ei ole pinnallista, jos ulkonäkö merkitsee. Inhimillistähän se on vain. Sitä paitsi kyse ei ole yleensä siitä, miellyttääkö puhtaasti jonkun ulkonäkö vai ei vai enemmänkin siitä, millainen tämä toinen on olemukseltaan. Esimerkiksi ääritapauksissa terveen itsetunnon puuttuminen näkyy jo päällepäin, ja sellaiseen ihmiseen on vaikeaa ihastua. Olen muistaakseni aiemminkin kirjoittanut tästä samasta aiheesta.

Lisäksi moni hakee itsensä tyylistä ihmistä. En tarkoita, että pariskunta välttämättä harrastaisi tekstiilikaksosuutta tai etteikö hippi voisi rakastua hevariin. Kuitenkin olen huomannut (ja ihan maalaisjärjellä käsitettävissä asia on), että yleensä parisuhteen molemmat osapuolet kiinnittävät suunnilleen yhtä paljon huomiota ulkonäkönsä hoitamiseen. Erimielisyyksiä varmasti syntyy, jos toinen haluaa baariin lähtiessään meikata parin tunnin ajan ja sonnustautua yksityiskohtaisesti suunniteltuun teema-asukokonaisuuteen, kun taas toiselle riittää vanha Tarjoustalosta ostettu verkkapuku.

Kuulutan siis rehellisyyttä nettideittailuun :) Itse annan yleensä jotain viitteitä ulkonäöstäni ja jätän loput mahdollisimman pian tapahtuvan tapaamisen varaan. Mielestäni sanallisesti on joka tapauksessa melko turhaa lähteä ulkonäköään purkamaan, koska visuaalinen, konkreettinen ilmestys on jotain, mitä sanat eivät tavoita. Ja onhan se niin, että toisista vain ei kiinnostu romanttisessa mielessä, vaikkei ulkonäössä, olemuksessa yms. kertakaikkiaan mitään _vikaa_ olisikaan. (Minulle on usein viime aikoina käynyt noin, mihin lienee monia syitä.) Tällaisista ihmisistä voi tietysti saada mitä parhaimpia ystäviä!

Tää on tätä, kun Suomi on niin peni maa, ettei kukaan uskalla olla kuvan kanssa liikkeellä. Nettideittailu on kyllä aika luonnonvastaista, jos oikein ajattelee, sillä ihminen on näkevä olento ja se näkeminen on miljardien vuosien ajan merkannu aika hiton paljon.

Ja taru on todellisuutta ihmeellisempää yhdeksässä kymmenestä.

tutustuin itse chatin kautta jonkun aikaa sitten KERRANKIN tosi mukavaan poikaan ja sovittiin tapaaminen. En omasta mielestäni edes kuvitellut liikoja..odotin ihan tavallista, kivaa poikaa. MUT kylläpä tipahdin silti pilven päältä ja pahasti. Vastaan tuli meikattu kananpoika! Yritin tapaamisen jälkeen vain ajatella sitä mukavaa tavallista poikaa, mut eihän siitä mitään tullut...ärsyttää miten paljon kuitenkin antaa pelkän ulkokuoren vaikuttaa vaikka kuinka väittäisi muuta.. Suuret on taas murheet..

Kertokaa mulle missä te chattailette kun vakavaa seuraa löydätte! Itse olen välillä pyörinyt koodi.netin ja cityn chateissa mutta toisessa kaikki etsii vain seksiseuraa ja toisessa tuntuu kun chattailijat tuntisivat jo kaikki toisensa.

Itse olen mielestäni hyvännäköinen ja fiksu nuori mies joka etsii vakavampaa seuraa mutta baarista sitä ei löydy ja chattikin on näyttänyt aika turhauttavalta.

Tässäpä olisikin oivan jäynän paikka. Cityyn chattäämaan ja laittaa ittestään oikein epäedustavan kuvan sinne.

Sitten jos joku innostuu sinusta kuvan kanssakin niin ok.

Samalla pinnallisemmat karsiintuu heti kuvan nähtyään.

Lisäksi pitää sanoa näille "hyvännäköisille" (omasta mielestään) tyypeille että kaikki ei pidä sliipatusta ja viimeisen päälle trendikkäästä ulkonäöstä. Joistakin se saattaa tuntua ällöltä ja naurettavalta.

Toivon että joku joskus sanoisi teille ekoilla treffeillä että, "Sori, et oo mun tyyppiä!" ennen kuin ehditte itse lempata vastapuolta. Voisi saada teidätkin ajattelemaan muuta kuin ulkoisia ominaisuuksia.

"Kertokaa mulle missä te chattailette kun vakavaa seuraa löydätte! Itse olen välillä pyörinyt koodi.netin ja cityn chateissa mutta toisessa kaikki etsii vain seksiseuraa ja toisessa tuntuu kun chattailijat tuntisivat jo kaikki toisensa."

Kaikissa chateissa on aina tietty vakioporukka joka tuntee toisensa, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Parasta on vain ryhtyä "roikkumaan" mukana, seuraamaan keskusteluja ja vähitellen osallistumaan mukaan. Varmasti sieltä löytyy mukavaa seuraa, jos ei nyt ihan elämänkumppaniksi niin ainakin kavereiksi.

Itse chattailen silloin tällöin Cityn chatissa, enemmän tulee kuitenkin roikuttua IRC:ssä #gay.fi ja #fingay kanavilla, kts. http://gayfi.homppeli.net ja http://www.fingay.org. IRC-puolelta puuttuvat oikeastaan kokonaan pelkät seksiseuran etsijät (tai sitten tekevät sen vain privaattiviesteillä, en tiedä!) ja ne satunnaiset katoavat yleensä aika nopeasti kanavalta kun vastaanotto ei ole järin lämmin. :)

Voisinpa vähän kommentoida viel ku kerran tän aloitin. Itse oon siis ollut koodin chätissä, ja kyllä sieltäkin löytyy vähän järkevämpää juttuseuraa, kun vähän katselee minkä nimisille juttelee - ja aika pian sen jo huomaa, mitä kelläkin on mielessä. Sitäpaitsi monet kyllä etsii seksiseuran lisäks pidempiaikastakin seuraa.
Ja kuvan yleensä ihan mielellään vaihdan, eipä siinä mitään häviä (ei Suomi ihan niin pieni maa ole :)

Itse oon ircin homokanavista taas saanut sen käsityksen, että ne ei taas sit todellakaan ole seuranhakuun, vaan kavereiden väliseen jutteluun. Ei mitään pahaa siis siinä, mut kun juteltiin seuranhakupaikasta...
Niin tuota deitti.nettiäkin kannattaa varmaan kokeilla, jos ei oo kokeillut, siellä aina välillä ihmiset hakee vakavampaakin seuraa.
Joo, ja sen verran oon itse ehkä järkiintynyt, että pikku hiljaa alkaa tajuamaan, että in real life ne ihmiset on etsittävä, ei tosta chätistä mitään tuu :)

p.s. Luin alkuperäisen viestini, ja kyl huomaa, että tunteet kuohui, oli se sen verran hauskaa luettavaa :)

Koodi.netissä törmättiin, ja jo samana iltana tavattiin ja nussittiin niinkuin kanit. Siitä se lähti, monivuotinen suhde. Ja vielä jatkuu.

Seksinnälkä ja suhde ei ole toisiaan poissulkevia.

On, jos toisella on periaatte etten ekalla, enkä toisellakaan anna. Ja ettei heti mun himaan mennä.

Chateissa toki on omat ongelmansa, mut suurin ongelma monilla on kyl se, että seuraa ei voi tai pysty ettii oikein muualta. On usein kyllä ruvennu itteänikin vituttamaan ainainen chatissa istuminen, kun ehdotukset eivät ole yleensä mitään sellaisia, joita yhtään jaksais.

Siis homoille ei yksinkertaisesti oo oikeestaan tarpeeks paikkoja, joista avoimesti vois iskeä toisia miehiä ja seuraa yleensä. Muutamat baarit Suomessa ei nyt kovin paljoa auta ja niissäkin seuranhakeminen ei monia miellytä. Chatti ja deitti on homoille tehokkain tapa löytää toisensa, kun ei meitä kuitenkaan niin paljoa tuolla ulkona ole.

Usein kyl on vähän ärsyttäny, kun on heterokavereiden kans liikenteessä, niin ne pystyy iskee mistä tahansa seuraa itellensä. Mut ei se nyt heteroillakaan tietysti niin helppoo oo...