Ennen ja vieläkin, maailma on kaunis.

Ennen minä:

Älä pyydä rakkauttani.
Älä kuuntele tyhjiä sanojani.
Katso sisääni, lävitse totisten silmieni.
Sieltä sinä löydät tunteiden loputtoman myrskyn.
Myrskystä sinä löydät, keskeltä sitä, tyynen hiljaisuuden.
Hiljaisuudessa elää tunteeni sinuun.
Sinne minä sinut haluan.
Sisään tunteiden myrskyn.


Minä nyt:

-Mä olen eksynyt poikkisana.
-Muutut kutsuksi.
-Arka huutamaan oikeaa vastausta.
-Perso oikeudessa levätä hänessä.
-hmm... Kokea hetki hänen halustaan.
-Nostaa hänet arkiseksi sanaksi.
-Nähdä hänet itsessäni, lähelläni.
-Varuillaan olemattomattomissa hetkissä.
-Kysy;kuinka monen ihmisen summa hän on; supista; hänen.
-Tässä hetkessä erotan sinut. ..Olet selkeä mielikuva.
-Ei sun ajatukset hallitse muo, mut mä ajattelen suo.
-Älä häpeä yksinkertaisia tunteita.
-hmm kaikkihan niitä pelkää.
-Miksi rakastamisen pitisi olla vaikeaa?
-Rohkea kysymys.
-Sä olet juonut liikaa...
-Noloa: jos oisin sanonut sille niin...
-Oisin muuttunut aidoksi, myöntänyt että mä oikeasti rrrrkastan
-niitä hetkiä missä tunsin olevani arvokas.
-Ehkä mä raiskaan sut

Ps. Maailma on vieläkin kaunis.

;-}
abguruba

Mertaan sukeltanut sääksi.

Mä puen sut nousuveden voimaksi.
Ujoksi tyrskyksi.
Aalloksi nujertamattomaksi.

Katiskassa kolhittu;
kuivaan lannistuneet siivet.

Veden alla lentää osaa et.

Muututaan lämmöksi, jakamattomaksi.

Poistuvaksi, samansuuntaiseksi ääneksi.

Vettyneiden siipien muistoksi.

-Abguruba-

Kiitos sinulle, mä löysin sen;
Arki on kaksi konsonanttia vokaalien välissä. ;
abguruba ;-/

Todellisuus tuoksuus sulta.
Ajatukset syttyy susta.
Muuten mä olen unohtanut sut.