Homo sydänystäväksi heterolle

Onko jotain kiellettyä tai esteellistä jos minä hetero aikuinen nainen haluaisin itselleni sydänystävän homomiehestä.Tietysti kaikki lähtisi tunteesta että ystävyys olisi pyytentöntä molemminpuolista halua jakaa yhteisiä ajatuksia, salaisuuksia,neuvoja ja ohjeita elämänpolulla sekä kaikkea kivaa hulluttelua jota sitoisi ennenkaikkea luja, kiinteä ja luottamuksellinen suhde jota ei häiritsisi eikä estäisi omat henkilökohtaiset suhteet toisiin läheisiin. Voisiko olla joku homomies joka voisi ajatella tällaista ystävyyttä, ottakaapa kantaa ja antakaa sydämmenne tuntea avarasti.

Loistava idea!

Keksitkö ihan itse vai oletko katsonut Will and Grace komediasarjaa televisiosta

Tämä ei ollut sitten kettuilua

Naurettavinta mitä olen hetkeen kuullut/nähnyt/lukenut;

Etsitään ystävää kriteerin, eli tässä tapauksessa seksuaalisen suuntautumisen, perusteella.

Sinulla taitaa olla hieman ongelmia käsitteen "ystävä" merkityksen kanssa?

Vielä täsmennystä tähän sydänystävyyteen, ainut syy miksi haluaisin ystäväkseni juuri homomiehen on se että luulisin että ko. ystävyyteen ei varmaankaan tulisi kuulumaan mustasukkaisuutta ja kateutta niin kuin yleensä naisten välisessä ystävyydessä tapahtuu ja siksi juuri homomies koska silloi ei välillämme syntyisi varmaankaan seksuaalista kiinnostusta parisuhdemielessä. Mutta jos se sydänystävyyteni olisi heteromies niin silloin myös kuvioihin suurimmassatapauksessa saattaisi kuulua seksuaalinen tunnealue.Siksi juuri ja vain siksi että ystävyyteemme ei sekoittuisi kuin parasta mahdollista antoisaa ja vilpitöntä ystävyyttä. En muuten ole katsonut ko. filmiä vaan tämä kaikki on tullut sydämeni filmiltä, kaikkea hyvää kaikille, en halua haiskahtaakkaan itsekkäältä ihmiseltä vaan kymmenen vuotiaan lapsen yk. tavalliselta äidiltä.

Et tosiaan taida olla tutustunut homoyhteisöön kovinkaan läheisesti. Kukaan ei ole sen kateempi ja mustasukkaisempi naisille kuin homoyhteisön neitisegmentti.

Jaah. No onneksi on meitäkin, jotka emme kuulu koko mainittuun "homoyhteisöön".

Miksiköhän heteronaisille muuten on helpompaa kaveerata homomiesten kanssa kuin heteromiehille lesbojen kanssa? Ovatko miehet törkeitä pukkeja, jotka ihastuvat toisen suuntautumisesta riippumatta, mutta naiset eivät? :)

itse en kyllä hakisi ystävää kriteerillä *homo* on aika outoa.. itelläni kylläkin on homo parhaana ystävänä, mutta kun ystävyys suhteemme alkoi en edes tiennyt kyseisen miehen olevan homo.. kyllä hän olisi yhtä ihana hetskunakin.. no ehkä se ei tietenkään minulle kuulu että millä kriteerillä ystävää hakee.. tulee vaan sellanen olo että haluut sellasen homoystävän kun mitä televisio antaa ymmärtää.. sellaisen että voisitte yhdessä mennä katsomaan hameita ja että ystäville voisi esitellä että mulla on hyvä ystävä ja tämä on homo.. tarkitus ei tosiaankaan ollut loukata. enkä sanonut että ajattelisit näin. sanoin vaan että tuli sellainen olo. olen pahoillani jos jollain tavalla loukkasin. ei nimittäin ollut tarkoitus.

Naisten väliseen ystävyyteen ei *yleensä kuulu mustasukkaisuus ja kateellisuus, ikävää jos kirjoittaja on törmännyt vain tällaisiin ihmisiin. Olen myös samaa mieltä joidenkin vastaajien kanssa: ystäviä ei kannata hankkia millään tarkoilla kriteereillä. Jos synkkaa, niin synkkaa; ei siinä tarvita mitään monivalintakaavakkeita.

En todellakaan ole niin sisäistänyt kaikkea sitä mitä minun pitäisi tietää tai olla tutustunut näihin asioihin , mutta en minä ole ajatellut että homojen pitäisi olla tai kuulua olla sellaisia kuin tv on antanut ymmärtää, sillä kiitos että meitä on erilaisia persoonia.(En myöskään tiedä onko sopivaa käyttää sanaa homo, toisella nimelläkö? (Sillä ei tunnu hyvältä sana sukupuolisesti poikkeavakaan) Me olemme sellaisia kuin synnymme, emme juurikaan näille asioille voi tehdä muutosta, vai? ja pitäisikö?. Enkä minä sitä hameostelua niin himoitse, minulle riittää ystävyys ja hänen kanssa tekeminen kuin se milloinkin tuntuu ei tosiaankaan ole mitään kaavaa miten ystävyydessä toimitaan. Ja sitten
Eikö kautta aikojen ole tiedostettu naisystävyyden välissä jotain tuntemuksia ( kateus ja mustasukkaisuus) mutta onhan tietysti myös sellaisia ystävyyssuhteita ettei ole mitään kitkaa. pakkasterveisin sydänystävä.

Mutta miksi juuri homomies?

Miksei heteromies joka ei yritä *vain* päästä hameesi alle, sillä sellaisiakin kyllä on.

Minusta tuntuu että tällä on jotain tekemistä esim. sen kanssa että naiset tykkäävät katsella elokuvia/TV-ohjelmia/lukea sarjakuvia ja kirjoja jotka ovat aiheeltaan homoeroottisia.
(Esim. Japanilaisen yaoimangan, eli homoseksuaalis-väritteisen sarjakuvan lukijakunnasta lähes 100% on naisia, ja yllätys-yllätys naisethan sitä itse piirtävätkin)

Mikä ihme meissä homoissa naisia kiinnostaa??

Voihan naisen ja homomiehenkin välille syntyä ongelmia;
1.Homomies saattaa ihastua johonkin naisen miesystävään yhtään siitä riippumatta, onko kyseinen mies homo vai epähomo. Luulen että mullekin on käynyt näin.
2.Nainen saattaa rakastua homokaveriinsa, ei siinä järki paljoa sano kun nainen tulee mustasukkaiseksi homon miessuhteista. Itse tunnen kaksi tällaista tapausta.
3.Kateutta voi olla kumminkin puolin.

Kaikesta huolimatta homomiehen ja heteronaisen suhde on melkein täydellinen suhde. Itsellänikin on moooonta läheistä naiskaveria, ja en vaihtaisi heitä mihinkään.

Tärkeintä on, että ei lähde etsimään itselleen ystävyyttä kriteerien pohjalta.

On se vaan jännä , että näitä "vapaamielisiä"
hetero-naisia riittää näillä homo-foorumeilla,
vaan ei koskaan lesbo-foorumeilla.
Miksiköhän näin? ;)

Voi vittu ny jo sentään. Ei ne homot kuulkaat ole sen kummempia ihmisiä tai ystäviä. Samanlaista heikkoa lihaa ne on kuin muutkin. Heikko liha sortuu vaistojensa viemäksi.

Iria kyseli homomiehestä ystävää itselleen. Kokuma kyselee puolestaan: "Mutta miksi juuri homomies?"

Minun mielestäni valintaan on erinomaisia perusteita.

Minun parhaat ystäväni oman puolisoni jälkeen ovat naisia. Eräs heistä todellinen sydänystävä. Ihmettelin kerran hänelle ääneen, että miksi meillä synkkaa todella hyvin. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Sinua ei tarvitse koko aikaa kytätä, että milloin kaadat sänkyyn. Voimme keskustella tasavertaisesti!" Meillä sattuu olemaan myös samanlainen maku miehien suhteen.

<><><><><><><><><>

No, sitten homomiehillä on suuri joukko erityisen myönteisiä piirteitä, joiden vuoksi voin heitä suositella lämpimästi heteronaisen seuraksi.

Homomies osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa ja ottaa naisen erityisesti huomioon.

Homomiehet ovat sivistyneitä ja valistuneita, jotka ovat valmiita keskustelemaan vaikkapa filosofian kysymyksistä aina viimeisimpiin muotivirtauksiin. He ovat myös varsin syvällisiä. Minkäänlainen pinnallisuus ei edes kosketa homomiestä.

Homot ovat aina myönteisiä, eivätkä koskaan lausu mitään kielteistä muista ihmisistä, eivätkä erityisesti toisistaan. Juoruilu ei tietenkään kuulu homon tapoihin.

Homot ovat aina hyvän näköisiä. Tosin vuosi vuodelta siihen kuluu enemmän aikaa.

Homomies osaa käyttää alkoholia kohtuullisesti, eikä koskaan humallu julkisesti.

Hyvin harva homo tupakoi, koska sellainen ei ole nykyisin hyvien tapojen mukaista.

Homo ei syrji koskaan ketään, erityisesti ei heteroita.

Tässä vain ensimmäisiä mieleeni tulleita piirteitä, joiden vuoksi voin suositella homomiestä heteronaisen kaveriksi.

<><><><><><><><><>

Iria, jotkut heteromiehet ovat kateellisia homomiesten suosiolle naisten keskuudessa. He ovat ilkeyksissään keksineet ikäviä nimityksiä. Sellaisesta sinun ei pidä tippaakaan välittää. Tuollaisen lausuja on vain kateellinen pikkusielu.

Onnea mukavan homomiehen löytämiseksi!

Johnny, taidat yleistää! Homoja asuu myös Helsingin ulkopuolella eikä kuvauksesi täsmää ihan joka homppeliin.;)

Minäkö muka yleistän - miten niin???? ;-)

Johnny osuu todellakin naulan kantaan, tällaisiahan me homot nimenomaan olemme. Avatkaa silmänne! Lukekaa vaikka ranneliike.net'iä tai katsokaa Will & Gracea, kaikki täsmää, hei!

Ranneliikkeen keskustelussa tuli esiin, että heteronaisten ja homomiesten ystävyys on yleisempää kuin heteromiesten ja lesbonaisten. Heteromiesten ajatukset ja keskustelut kavereiden kesken vaikuttavat kiertävän kehää aiheissa tissit, perse ja formula. Lesbonaiset sen sijaan ovat tottuneet keskustelemaan miltei kaikesta maan ja taivaan välillä. Heteromiehet arvioivat naisen kuin naisen mahdollisena patjana ja arvelevat kääntyvän heteroksi, kunhan vain nainen saa munaa. En todellakaan ihmettele, että homomiesten on helpompi tulla toimeen heteronaisten kanssa kuin lesbojen heteromiesten kanssa. Uskoisin homomiehillä ja heteronaisilla olevan kavereina enemmän yhteistä.

Yleistän tässä itsekin, mutta mielestäni homomiehet vaikuttavat kypsemmiltä ja moniulotteisemmilta kuin heteromiehet. Sanna ennätti jo osuvasti tiivistää, mikä monissa heteromiehissä mättää.;)

Itse ainakin kaipaisin naispuolista ystävää, jonka kanssa olisi siis pelkkä ystävyyssuhde. Tällä hetkellä sosiaalinen piiri koostuu pääasiassa homomiehistä ja se tuntuu vähän yksipuoliselta. Paitsi ystävyyttä naiselta voisi saada esim. käytännön neuvoja kotiin liittyvissä asioissa. Kaikenkaikkiaan suhde voisi olla aika monipuolinen ja hyödyllinen.

Ettäkö homomies kysyisi naiselta "käytännön neuvoja kotiin liittyvissä asioissa"! Ennenkuulumatonta :-)

Päinvastoin, naiset kyselee homoilta miten sisustaa ja mikä väri sopii minkäkin kanssa! Ja ruuanlaitossahan homppelit pesee naiset mennen tullen. Ja pukeutumisessa. Meikkikin on monella hompsulla nätimpi kuin keskivertonaisella...

...että uusavuttomuuteen on sitten tällä "ystävänhaku" retkellä menty ja alettu ihan keskustelupalstaa pitämään siitä, onko homomies hyvä ystävä vai ei...

Ihan omana mielipiteenäni YLEENSÄKIN ystävyyssuhteiden osalta (47 vuoden empiirisen tutkimuksen perusteella) kerron,
1) ystävyys ei ole kuin televisio, kännykkä tai muu vimpain, joka hankitaan itselle sopivimmasta paikasta, parhaiten itseään miellyttävimmästä tyypistä....
2) ystävyyttä ei voi em. laitteitten tapaan kytkeä päälle / päältä niin halutessaan,
3) ystävyyteen kasvetaan, ei ryhdytä...
4) ystävyys tulee, jos on tullakseen
5) ystävyys vaatii yllättävän paljon molemminpuolista kiinnostusta, vuorovaikutustaitoja, huomioimista, huomionosoittamista ja montaa muuta seikkaa minkä me hektisen yhteiskunnan informaationerot unohdamme kaikkien viestintää ja kommunikointia helpottavien laitteidemme keskellä... Jopa parisuhteessa elävät ihmiset kommunikoivat ainoastaan SMS:illä tai maileilla toisilleen, kun ei normaalia kasvokkain äänellä ja äänen painoilla kommunikointia enää hallita ***ARGH****
Peruskoulun alaluokkalaiset tekevät bänksejä tekstareilla... Mihin ovat kadonneet keskustelut ja tutustuminen, henkilökemia? Ovatko ystävyyssuhteetkin (myös) homomaailmassa tuotteistettu kännykän elinkaari- ajattelua vastaavaksi?
Nyt jokainen peilin eteen ja viivana, ja rehellinen kysymys itselleen siitä, mitä todellinen ystävyys on? Saanko ystävän yhtä helpolla kuin uusimman kännykän? Mitä minun itseni tulisi olla, tehdä ja osata ARVOSTAAKSENI kanssaihmisiäni, siten, että minulla olisi ystäviä .... (utelematta keskustelupalstoilla tapoja, miten jonkun sukupuolisesti heteroksi/ homoksi/ avauusolennoksi suuntautuneen saisin ystäväkseni). Haloo!!
Itseläni ( olen homomie) on parikin naispuolista ystävää, joiden kanssa käymme silloin tällöin ulkona, syömässä, tai muutoin vain tavataksemme, joskus tapaamme porukalla, niin että jokaisella on oma "pari" mukana... Ja molempien kohdalla ystävyys on alkanut ihan sattumalta vuosia sitten... ( toinen on esim. ex- työkaverin ex-tyttöystävä) =D
Mutta onhan meissä kaikissa ihmisissä tässäkin asiassa syytä mennä peilin eteen - eikö totta?

Lehtien mukaan juuri Will&Grace- ja Sinkkuelämää-sarjojen kaverihomot ovat innostaneet naisia etsimään tarkoituksella kaveria homomiehistä. Olen ihan samaa mieltä, että vaikuttaa oudolta hakea kaveria tai ystävää vain sillä perusteella, että toinen on homo. Toisaalta voihan täällä keskustelujen myötä tutustua erilaisiin homoihin. Ajan myötä voi käydä niinkin, että jonkun kanssa kaveri- tai ystävyystasolla toimii jopa vallan erinomaisesti.

Ehkä perheellisiltä äideiltä voi saada vinkkiä käytännön kodinhoidosta. Jos sitä kokkaamis-, siivoamis-, pyykinpesu- ja muuta kodinhoitorumbaa hoitaa vuodet tai vuosikymmenet, kyllä kai niiden aikana jotain oppii. Ei siinä välttämättä tyylitaju kehity tai ulkonäkö kohene, mutta tavallisimpien edullisten arkiruokien kokkaaminen varmasti hoituisi vuosien kokemuksella vaikka unissaan.;) Naiset oppivat nämä taidot yleensä äidiltään ja/tai anopiltaan. Ehkäpä nämä olisivat hyödyllisiä neuvonantajia myös nuorille homoille? Äitikin voi olla vain imarreltu, kun hänen neuvojaan kysytään.;) Tyylitajussa uskon kyllä useimpien homojen pesevän keskivertoheteronaiset mennen tullen.

Bf:ltä tuli lisäys edelliseen. Mainitsi parhaiden kokkien olevan maailmalla miehiä... :)

Vastaan Mysteriolle. Lesbojen avoimille keskustelufoorumeille on vaikea löytää. Olen muutaman kerran käynyt tutustumassa, mutta niissä on ollut jo sisäpiirin keskustelu meneillään tai on haluttu kahdenkeskistä keskustelua. Käsitin, että uudet tyttöystävät olivat haussa. Täällä on helpompi tulla pelkästään avoimeen keskusteluun mukaan.

Eivät ymmärrä naiset homojen hienojakoista verhottua pilkkaa. Ystävikseen saattavat homoja uskoa, vaikka aivan ilmiselvää on, että ettei asia niin ole. Toki homo saattaa itsestuntoaan pönkittääkseen haluta näyttää, että hänkin halutessaan voisi saada naisen. Siipirikot yksinhuoltajairiat ja kaikenlaiset isänpuutteiset naisressut lankeavat helposti ansaan.

Vedä jo Gogo se kuuluisa vattu päähäs ja pakene vuorille. Ei sun kitinää jaksa enää kukaan kuunnella. Ymmärrän kyllä, että olet katkera, koska toisilla on sosiaalista elämää ja ystäviä ja sinulla ei ole. Ei sun tarvitse kuitenkaan turhaumiasi tulla tänne purkamaan. Sitä varten on olemassa ihan ammattiauttajat. Soita vaikka oman alueesi terveyskeskukseen ja varaa aika.

Turhaa te GoGoa mollaatte. Mollatkaa niitä ihania päättäjiä, joiden takia GoGon kaltaiset "avohoitopotilaat" (vai miksi niitä sanotaan) joutuvat olemaan ilman asianmukaista psykiatrista hoitoa. Väärässä paikassa ovat politiikkopellet säästäneet, kun hullujenhuoneita vähennettiin.

Itse en ole juurikaan ns.homo ohjelmia telkkarista katsonut. mutta kun on muuttanut ns.vieraalle paikkakunnalle ja ei ole ns. tuttuja ystäviä mistään suunnasta, niin onhan aivan selvää et jos haluan saada ystäviä niin mun on lähdettävä niitä etsimään (tapaamaan) no heti ensinmäiseksi minulle syntyy jokin kuva minkälaisiin ihmisiin haluan tutustua( naisiin, miehiin ) minkälaisiin? (olen hetero nainen 40+) samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin ja ikäisiini naisiin ok. mutta jos ystävän haluaa olevan mies, tutustun vaikka raflassa mieheen ja pidän jutella ja vaihtaa ajatuksia hänen kanssa ja on mukava ok,mut kun ilta on lopuillaan tulee väistämättä kuvioihin kaikenlaiset ehdotukset jatkoista meillä tai teillä ( sexistä )ja jos sanoo haluavansa olla vain ystävä niin sieltä alkaa tulla jos kaikenlaista kritiikkiä ja huomautusta siitä minkälainen olen (kylmä nainen, jo vanha jolla ei pelaa mikään) no mitä jää jäljelle niistä toiveista että minulla olisi miespuolinen ystävä ilman sexiä.

Palataanpa peruslähtökohtaan: mitä on ystävyys ja millä tavalla ihmiset ystävystyvät.....

Keskustelun aloittajalla on sinänsä jännä lähtökohta: etsii siis ystävä, jolla on tietty erityinen ominaispiirre tässä tapauksessa - noh eipähän siinä mitää pahaa ole, mutta... Olisko kuitenkin niin, että tästä ominaispiirteestä on vaarana tulla itsearvo?

Ne ystävyyssuhteet, joita on allekirjoittaneelle tullut matkan varrella, ovat syntyneet ilman ennakkovaatimuksia. Eipä tässä siis ole aseteltu mitään kriteerejä ystävyyden ehdoiksi - ystäviä on tullut riippumatta siitä, onko homo vai hetero, mies vai nainen, pitkä vai pätkä, vaalea vai tumma, suomalainen tai ulkomaalainen... Eli en ole ystäviä metsästämällä saanut.

Aivan varmasti aloittaja voi löytää ystävän, jonka yhtenä luonnollisena ominaisuutena on homoseksuaalisuus, mutta eiköhän ystävyyden muodostuminen edellytä jotain muutakin...

"Mikä ihme meissä homoissa naisia kiinnostaa??"

Olettaisin, etta heteronaiset kiinnostuvat homomiehista osittain samoista syista kuin heteromiehet lesboista. Jostakin syysta jalkimmaista olen nahnyt esiintyvan lahinna miestenlehdissa ja edellista elavassa elamassa.

Itse pidan joidenkin reaktiota taalla vahan liioiteltuna. Vaikka ei mukamas voikaan yleistaa, niin on yksinkertaisesti tosiasia, etta heteromies haluaa naisystavaltaan seksia hyvin paljon todennakoisemmin kuin homomies. Jos sellaisia kokemuksia tulee tarpeeksi vastaan, niin ihmeko tuo jos tekee mieli vaihtelua. Tuskinpa se tarkoittaa sita, etta kuka tahansa homppeli kelpaa, kunhan ei lahentele.

Mita tulee lesboihin ja heteromiehiin, lahes kaikki parhaimmat ystavani ovat heteromiehia. Lahes kaikki myos ovat olleet jossakin vaiheessa kiinnostuneita muustakin kuin ystavyydesta kanssani, mutta siita vaan sitten pitaa selvita, molempien osapuolten. Tosin en ole viela kertaakaan ystavia pokannut baarista, joten lahtokohdat ovat olleet ehka vahan paremmat...

Kuten joku jo mainitsikin niin ystäviksi kasvetaan ja se on sitten asia aivan erikseen mitä "ryhmää" he edustavat. Harvapa sitä tietää toiseen tutustuessaan mitä seksuaali-identiteettiä toinen edustaa. Ystävyyden syntymiselle tärkeintä on molempien osapuolien persoonallisuus ja niiden yhteensopiminen, sekä tietysti yhteiset kiinnostuksen kohteet.
Ja olipa aika yksitotinen kuva heteromiehistä ystävinä täällä jollakin. Minun heteroystäväni (miespuoliset siis) eivät ole kyllä yrittäneet uida liiveihin koskaan tosissaan. Flirttiä ja jännitystä suhteessa tietysti saattaa olla, mutta se nyt on ihan eri asia.
Ystävää saattaa joskus rakastaa niin syvästi, että suhteeseen tulee myös parisuhteelle ominaisia piirteitä ja se on ihan ok, kun molemmat tietävät missä raja menee.