Miten joulu? Oliko "onnellinen"

Mun joulu meni mukavasta, vaikka pelkäsin vähän etukäteen joulua. On tullut ero rakkaasta ja lähisukulainen kuollut, eikä vuosi muutenkaan ollut mikään paras.

Mutta ystävän avulla päästiin jouluun. Mulla ei ollu etukäteen paljoa toiveita lahjojen suhteen. En niistä puhellu, koska on "väärin" toivoa lahjoja. Yhdestä ystävälle mainitsin.

4 pakettia siellä kuusen alla sitten oli. =) Suklaata tietenkin ja juotavaa ja snapsilasit. No en ollut pyytänyt puhelinta, mutta kiitos ystävälle upeasta puhelimesta.

Seuraavana päivänä sain sen mitä olin koko joulun odotus ajan itse odottanut, toivonut ja rukoillut hiljaa mielessäni. Mulla ei montaa rakasta ole, sukukin pieni luonnollisen poistuman kautta, joten aina ystävät lähellä sydäntä. ystävä, exä, veli ja nykyinen "kumppani" neljä elämäni miestä. Sain kaikki saman pöydän ääreen. Kiitos exälle että tulit, vaikket ystäväni kanssa ole aikohin kunnolla toimeen tullut. Kiitos että tulit, muuta en jouluksi toivonut kuin teidät saman pöydän ääreen. Kiitos

Joulu meni niin kuin aina ennenkin eli vanhempien luona. Lahjoja annettiin ja saatiin. Kinkusta ja konvehdeista jäi ähky ja nyt odotellaan, et pääsis taas töihin ;) Parhaan "joululahjan" saan kuitenkin vasta tammikuussa :)

Oikein hyvin ja pahis on pelkkää hymyä. Onnellisuutta ei ainakaan juuri kumottu Taittinger pullo vähennä. Ooh eau de vie!

Mutta onnellisuus on pään sisässä kuten syvin surukin. Paljon mietteitä on minulla joulun alla herättäneet omat vanhemapani. He ovat eronneet v. 1976, nyt molemmat ovat jälleen ilman puolisoa, äitini viimeisimpänä. Kerron tämän siksi, että he ovat yksin, vaan eivät vaivu suruun. Niin myös on liki 89-v. isoäitini Turussa, joka aattona puhelimessa nauroi, että hyväkin olla yksin, kun ei oikein mitään enää kuule.

Onnellisuus on kyky nähdä asiat tietyllä tavalla.

Joulyu... tyypillistä riitelyä korcvessa pienessä peräkylässä.... ai, anteeksi, Suomen uusimmassa "kaupungissa".... vanhemmuusyksikkö, jolle ei voinut puhua, aivan sairas eno jonka huono maku ottaa jo päähän ja epämiellytävää kommennttia ulkonäöstä.

Ottaa päähän.

*huoh*

joulu ei ollut kovinkaan kummoinen...ei siinä ole enää taikaa:(

onko suomen uusin kaupunki Pudasjärvi?! 9000 asukkaallaan!!

Jep, Pudasjärvi City jossa oravatkin kaupungistumisen myötä vetivät huopikkaat jalkaan. *sigh*

Vihaan koko saakelin peräkylää.

:lol: No täytyyhän kunnon cityorkun jalat pitää lämpimänä!

Elämä jatkuu P-järven jälkeenkin, kunhan lähtee vaan vikkelään huitelemaan isommille kalastusvesille. Tuppukylät on monen ihmisen rangaistus, ilman rikosta.

....joo joulu tuli, joulu meni <-- ihan vaan pysyäkseni topikissa:)

se tuppukylä on jo takana... jäi vaan taakse aika karmeella tavalla... 14-vuotiaana laitokseen. Sillä tiellä vieläkin....

*sigh*

Onneksi Oulussa on sentään Hilpeä Huikka... nyt kun saisi rohkeutta kasaan sinne mennäkseen...

Tietysti se jännittää ekaa kertaa mennä gaybaariin, mutta kun sinne on astunut sisään niin ainakin mulla katos kaikki jännitys. Ja kyseessä oli juuri samainen hilpeä huikka.

Tosin menin sinne mukamas tapaamaan mun kaverin kans paria sen lesbokaveria ja itsellänihän ei ollut mitään motiivia...eipä!

Eli ehkä se oli jotenkin helpompaa uskotella menevänsä sinne jostain muusta syystä, mutta toinen kerta olikin jo helpompi ja melkeimpä täysin oikeista syistä:)