Onko lesboseksi aina turvaseksiä?

Olin jokin aika sitten gynekologilla ja kysyin, minkälaisia riskejä sisältyy naisten väliseen seksiin. Gynekologisetä selitti, että minä olen ihan turvassa kaikilta taudeilta, jos olen vain naisten kanssa. Riski on kuulemma aivan minimaalinen. Eikä minun lesbona tarvitse enää käydä vuosittain tarkastuksessa ja papatkin voi jättää väliin.

Toisaalta olen kuullut, että pitäisi käyttää kaiken maailman kondomin paloja, kumikäsineitä tai elmukelmua. Itse ei ole kyllä koskaan tullut mieleenkään minkään "ehkäisyn" käyttö. Gynekologikin sanoi, että naisten välinen seksi on turvaseksiä. Onko se nyt oikeasti niin, että lesbot ovat autuaallisen turvassa kaikilta seksitaudeilta ja vaikka naisin jokaista vastaan tulevaa naista ainoa riski olisi flunssa?

Turhaan ilkut. Et oo. Hiv ei ehkä lesbosessiossa tartu kovin herkästi mutta muut taudit kyllä. Tosin esim. kondylooma on lesbon helppo todeta jos partnerin pimpassa on sattumia. Ylipäätään on parempi että lutkutat, muttet hiero. Jos hinkaat toosaas tautiseen toosaan voit ihan hyvin saadakin Hiv:in koska pilluun tulee tietääkseni aika helposti erilaisia pienenpiemiä haavaumia ja nirhamia joihin mikrobit voi tarttua. Jos et oo miesvihaaja, voit ehkä harkita dildoa ja strappia. Silloin on ainakin turvassa.

Lesboseksi on kyllä turvallisempaa kuin muut yhdistelmät, mutta ei sekään 100% takuita anna. Joku herpes esimerkiksi leviää ärhäkästi ihan tyttöjenkin kesken. Sen sijaan HIV on tunnetusti tarttunut naisesta naiseen vain kerran, ja siinäkin tapauksessa verileikkien takia, ei tavallisen seksin kautta. Mutta kyllähän maailmassa tauteja riittää, eli satunnaisissa jutuissa tai ekoilla kerroilla kannattaa miettiä asiaa. Minimivaatimuksena käsien pesu, suun ja pimpsan mahdollisia nirhamia kannattaa tarkkailla, kertakäyttöhanskat (aka "lesbokortsut") kulkee kätevästi baarissakin (ja voi tehdä vaikutuksenkin johonkuhun, mistä sen ikinä tietää). Dildoihin ja vastaaviin leluihin voi vaikka pistää kondomin päälle, tai sitten pesee/desinfioi ne hyvin ja usein. Suuseksin voi suojata vaikka muutamalla kerroksella ihka tavallista talouskelmua, ja bonuksena pääsee myös pelkäämästä makuhaittoja. Pussailupuolella kannattaa vältellä kielareita, syökää vaikka kaulaa tai korvaa sen sijaan. Ja muutenkin järki mukana silloinkin kun tunne vie.

Vaikuttaa siltä että kaikki tietävät mitä turvakeinoja voisi käyttää, mutta kokemusteni mukaan harva kuitenkaan kaivaa uuden kumppanin kanssa kumihanskat esiin.

Toisaalta en tunne ketään, jolla olisi ollut mitään hiivaa(sitä nyt ei seksitaudiksi lasketakaan) vakavampia tauteja. Ainakaan kukaan ei ole tunnustanut. Miten oikeasti olette menetelleet tuntemattoman kumppanin kanssa kun olette halunneet harrastaa turvaseksiä? Ja onko Helsingin lesboyhteisössä joskus pahat taudit todella kiertäneet?

Jos ihmisellä on herpes huulessaan, ja alkaa nuolla toista, niin voipi käydä ikävästi.. :)
JA hiivakin tarttuu (ja on ikävä vaiva), ja jos toisella on joku tulehdus, niin kyllä se voi ihan hyvin tarttua.

Nimen omaan järki käteen, ja puhua ensin toisen kanssa. Käy vaik yhdessä suihkussa, ottaen sen osaksi touhua.. :)

Puhtaus kun on puoliruokaa, seksissäkin.

Yhdenillan jutuista en tiedä kun niitä en harrasta.. Koskaan ei niiiin kovasti haluta, että olisin valmis riskeeraamaan. :)

Semppeeri

herpeksestä tarkennus/kysäisy. Tossa yllä mainittiin et jos huulessa herpes ja rupee nuolee ni käy ikävästi. En tietty tiedä mitä edellinen tarkoitti nuolevansa, mut käsittääkseni huuliherpes ja herpes genitaaleissa on eri juttu, eri virus tai mikä liekkään. Eli et huuliherpes ei tartu genitaaleihin, siinä uskossa oon. Korjatkaa jos väärässä. Mut suudellessa siis toisen huuliin kyllä ja helposti tarttuukin ja ON muuten v*ttumainen ja ikuinen riesa. Että näin.

Tuo herpesvirus on todella kuisallinen kaveri. Ensimmäinen mahdollisuus sen saamiseen on heti syntymän hetkellä. Se kun osaa tarttua synnyttävän äidin synnytysteiden limakalvoilta syntyvän lapsen limakalvoille. Yleistähän se ei ole, mutta mahdollista kumminkin. Herpeksellä on kyky piileskellä oireettomena pitkiäkin aikoja elimistössäilman, että sitä kantava ihminen itse tietää siitä mitään. Ja kun kyseessä on virus, ei antibiooteistakaan ole apua, toisin kuin bakteereita vastaan taistellessa. Paikallisella lääkinnällä oireet saa kuriin ja joskun käy niin hyvin että syystä tai toisesta elimistö saa nujerrettua viruksen, vaikkakin se yleisemmin jää latenttina vapaamatkustajaksemme.
Hiivasieni ja mahdollinen "väärä" bakteerikanta on huomattavasti helpompi hoitaa pois ongelmia aiheuttamasta.