Peritty tuomitseminen

  • 1 / 3
  • Shaikkari
  • 8.12.2003 11:13
Heipsankeikka taasen! ;D

Mä nyt kuiteskin aattelin niinkin vakavasta ja itsee tällä hetkellä kiusaavasta aiheesta kirjottaa kun tuomitseminen. Meidän suvussa sekä isän että äidin puolella korostuu kauheesti tyyli tuomita kaikkia ketä pystyy. Mua hirvittää se sillä pelkää että itestä tulee samanlainen. Kysymys kuulkuni: Miten välttää tuomitsemasta?

Pitääkö ruveta hihhuliks? Itseasiassa pelossa siitä et alan yhtä kauheaksi tuomitsijaksi kun vanhemmat sukulaiseni, niin alan vaikka munkiksi. On se sen verran kamalaa ollut itsenkin kohdalla, ja kuulut monen monituista kerta myös muilta. Miten siis toimia? Itsekurinkin puute kun on valtava. Toivois aina tietty olevansa viisaampi kun vanhempansa. Joku aate mitä noudattaa tähän nyt varmaan tarvittaisiin. Ehdotuksia? Ketään? ;P
  • 2 / 3
  • JustMe
  • 8.12.2003 16:07
No miks sun pitäis hihhuliks alkaa, jos et halua tuomita ketään? Eikös juuri hihhulit ole niitä pahimpia toisten tuomitsijoita?
  • 3 / 3
  • Zetazeta
  • 9.12.2003 0:35
Se, että tiedostat tuon tuomitsemisen, on jo varmaan paljon... :) Tiedostamisen avulla saa itsensä kiinni, kun alkaa olla liian yksisilmäinen. Toisaalta - voihan tuomitsemisella olla myös hyvä kääntöpuolensa. Korkea moraali kenties? Tosin korkea moraali on eri asia kuin toisten ruotiminen.