Helvetti aukesi

Jos muilla on samoja kokemuksia tai neuvoja tai jotakin..kertokaa.perheeni sai eilen tietää (vahingossa)että pidän tytöistä(olen itse 17v tyttö).Tiesin että vanhempani eïvät ole siitä vapaamielisemmästä päästä,enkä siksi vielä ollu saanu asiaa kerrottua.tiesin et yksinkertasta tai helppoo tää ei tulis olemaan,mut eilen aukes helvetti.Faija repes täysin ja alko lyödä vyöllään ja uhkas heittää mut pihalle. En ois uskonu sentään tätä,nyt oon aivan neuvoton enkä pusty ajattelemaan mitään muuta.En tiedä mitä tehdä.Musta tuntuu et äiti kuitenkin on ok asian kanssa,mutta...en tiedä miten tää tulee jatkumaan.jos siis löytyy minkäänlaisia neuvoja niin olisin enemmän kuinkiitollinen

Huh, koeta kestää. Itseäni ei ole pihalle uhattu heittää, mutta ei ole helppoa mullakaan ollut. Tuo tilanne vaikuttaa jo niin pahalta (väkivallalla uhkaaminen), että voisi olla ihan järkeenkäypää etsiä perheen ulkopuolelta joku ymmärtäväinen aikuinen, jolle voisi puhua asioistaan ja saada kykyä hyväksyä itsensä kaikesta huolimatta. (Vaikka itsensä hyväksyisi kuinka hyvin, vanhempien totaalinen vastareaktio saa olon tuntumaan tosi kurjalta, olivatpa välit heihin millaiset tahansa.) Jos tuntuu, ettet pysty isäsi kanssa järkevästi keskustelemaan, yritä lähestyä häntä äitisi kautta. Häntä isäsi varmasti kuuntelee, ja jos äiti jo nyt vaikuttaa olevan aika okei asian kanssa, hän saattaa hyvinkin jonain päivänä olla TOSI okei.

Tsemppiä.

Sori, kyseessä ei siis ollut pelkkä väkivallalla uhkaaminen vaan väkivalta. Älä jää yksin tämän jutun kanssa, jooko. Täältä käsin vaikeaa auttaa ja kokemustakaan ei ole.

Kyllä tämä kuulostaa siltä että tarvitset välittömästi ulkopuolisen ( esim. jos olet opiskelija, koulusi terveydenhoitajan tai lääkärin) neuvoja. Väkivalta on aina rikos, oli sen aihe mikä tahansa. Siispä mene rohkeasti heti huomenna koulusi terkan puheille ja kerro hänelle koko asia. Hän osaa varmasti antaa neuvoja miten saat asian selvitettyä isäsi kanssa. Tuli vielä mieleen että jos isäsi on vyöllä sinua jo lyönyt, asiasta pitäisi tehdä rikosilmoitus poliisille, ja ilmoitus sosiaaliviranomaisille. Voisit myös ensin käydä TK:ssa näyttämässä mahdolliset jäljet lääkärille, hänkin osaa varmasti neuvoa miten asiassa kannattaa edetä.

Tsemppiä sulle...

Kun tilanne on hiukan rauhoittunut, voi vanhemmillesi olla hyödyksi lukea Marja-Leena Parkkisen kirja "Ulos kaapista". Sitä saa kirjakaupoista tai sen voi tilata suoraan Likeltä,http://www.like.fi

Lyömisen voi halutessaan antaa anteeksi, mutta siitä pitää tulla seuraamuksia.

Setan puhelinpäivystys on varmasti yksi paikka, josta saa apua ja ymmärrystä.

Viestiketjun aloittaja kirjoitti, että "Tiesin että vanhempani eïvät ole siitä vapaamielisemmästä päästä ..."

Taas tuo sana "vapaamielinen" on oudossa käytössä. Ihmisen hyväksyminen sellaisena, jollaiseksi tämä on syntynyt ja josta ei voi muuksi muuttua, ei ole vapaamielisyyttä, vaan ihan normaalia inhimillisyyttä.

Joutuminen väkivallan kohteeksi oman itsensä takia asiasta, joka ei toisille kuulu, ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Sitä ei tarvitse sietää eikä pidä sietää - katsomalla sitä läpi sormien rohkaisee väkivallan käyttäjää turvautumaan samaan keinoon muitakin mielivaltansa kohteita vastaan. Isäsi reaktio vaikuttaa siltä, että olet hänelle esineen kaltainen olento, joka on pettänyt suunnittelijansa sille asettamat vaatimukset, ja muuttuminen siitä oikeaksi isäksi on hänen itsensä, eikä hänen lapsensa, vastuulla.

me ihmiset olemme erilaisia, suhtaudumme asioihin kuka mitenkin, ja hyväksymme tai emme niin asiat ovat vain niin kuin ovat.
Kasvoin itse kieltämään itseni kunnes oli vain yksi suunta, ylöspäin. Vanhempani eivät tätä ymmärrä, ole ymmärtäneet "meikäläisiä" koskaan, että heidän tyttärensä on.., tuntuu jotenkin kehittymättömältä kun ei voi edes jutella asiasta, sen muutaman kerran mitä sivuutettu(jotenkin suuntautuneisuuteni vain tuli heidän tietoonsa) olen miettinyt puhummeko edes samasta asiasta, elämästä , rakkaudesta, onnesta. Olen todennut että turha puhua tai yrittäkään enää, elän niinkuin parhaakseni näen. aloin etsimään todenteolla itseäni himpun alle 30v.n paikkeilla ja siksi kai se on ollut vaikea pala joillekin.

Kaikki eivät ole näköjään valmiita/ymmärtämään kaikkea, niin se on, mutta oma onnellisuus ja elämä on kuitenkin tärkeintä, joku on sanonut "itsesi kanssa sinun on elettävä", on se sitten helppoa tai vaikeaa, näin päättelin itse,ja hiljakseen olen alkanut elämään oman elämänkatsomukseni mukaan.

Ulos kaapista kirja on varmasti hyvä lukeminen, niille jotka haluavat/voivat avata ja lukea kyseisen kirjan .....se oli satiiria tuo loppu.

...isäsi hakkaa vyöllä?Nyt tekemään asialle jotain.

Isäsi ei varmaan kestänyt aluksi totuutta. Neuvoisin pitämään matalaa profiilia niin kauan, kuin asut kotona. Ehkäpä aika rauhoittaa isäsikin. Tarvitsisit kyllä tukea SETA:n lisäksi myös kohtalotovereista. Ranneliike.netistä varmaan löytyy heitäkin?