Päätinpä ottaa ja kertoa jotain omasta kaapista tulemisestani. Kaikki alkoi vuoden 2001 jouluaattona. Kerroin äitilleni pienessä humalassa tietenkin. No ei mitään nakkasi kyllä minut ja kaverini baariin, eikä ollut mitenkään erikoisen oloinen jne. No keskellä yötä oli tullut kännykkääni viesti, että tämä oli pahempaa, kuin hänen äitinsä oma kuolema. Tuntui tosi pahalta kuulla tuommonen omalta äidiltäni, jonka kans olin käynyt bilettämässä ja vaatekaupoissa ja välit ovat olleet tosi läheiset ja lämpimät koko ajan ja varsinkin ku tuo aikuisikä oli saavutettu. No soitin seuraavana päivänä äidilleni ja juteltiin hetken. Sanoi, että mitä olen tehnyt väärin ja miten minusta oli yht'äkkiä homo tullut. Selittelin asioita hetken ja puhelun lopuksi äiti sanoi, että välit ei varmaan koskaan palaudu mutta ehkä joskus ollaan "hyvää päivää kirvesvartta"-väleissä. Alkoi olla itku herkässä. Isäpuolenikin oli sanonu, että "jos se olis mulle tullu kertomaan olevana homo niin olisin tappanu sen". Ei ollu kovinkaan rakastettu olo sillä hetkellä. Parhaille ystäville olin kertonut aikaisemmin ja sitten itkettiin yhdessä ja he vain ihmettelivät, että miksen ollut kertonu aikasemmin.
palaan nyt tähän perheen kans tapahtuneeseen juttuun. No äiti sanoi, että älä kerro isälle ennenkuin pikkuveli on tullut pois isän luota (eronneet vanhemmat). No minä lupasin, etten kerro. Meni hetken aikaa ja lähdin sitten pyhätunturille uutta-vuotta viettämään kavereiden kanssa. ei olisi ollut muuten varaa mutta isä lupas laittaa minulle rahaa vähän, että pääsisiin sinne ja takasin junalla. No menin siskoni luo ja kerroin hänellekki. Kerroin kaiken mitä olin äitin kans jutellu. En olis koskaan uskonut, että siskoni olisi voinut asian hyväksyä. Asuu pienellä paikkakunnalla on minua vain reilun vuoden vanhempi. Ei mitään halattiin ja kaikkee. En ole koskaan tuntenut siskoani niin ihanaksi ja rakastettavaksi ku sillä hetkellä. Arvostus vain nousi todella paljon sillä hetkellä, vaikka meidänkin välit on olleet todella hyvät ja on pitänyt aina minun puoliani ja minä hänen. Haukkui isäpuolenikin pataluhaksi tän asian tiimoilta ja puhu myös äidilleni, koska siskoani äiti kuunteli. Ei tosin ollut mainittavaa hyötyä mutta todella arvostan siskoni avarakatseisuuttani ja varsinkin, kun meidän perheessä ei koskaan ole halattu, eikä puhuttu tällaisista asioista.
No lähdettiin sitten pyhälle ja siellä sitten kerroin yhdelle kaverille, joka ei minusta tiennyt. Likka oli ihan suu auki mutta sanoi, että ei se mitään. Hän vain vähän yllättyi. Ihmetteli vain, että miksi kerroin. Sanoin vain, että onpahan meillä kummallakin helpompi olla, kun tietää tosiasiat. No loppuillasta kaikki jätkätkin tiesi, eikä siinä mitään. Porukka ei mitenkään yrittänyt vältellä eikä mitään. todella upeaa sakkia! No jossain vaiheessa uuden-vuoden aattona tuli isältä viesti, että oli jutellu äitin kans jne jne... Tuli tosi pahaa tekstiä ja suoraa vittuilua. No mä vittuilin takasin, koska olin jo kyllästynyt tappeleen vanhempieni kans... Pisti aika lailla mielen matalaksi ja lähdin nukkumaan melkein heti tän jälkeen. Ei tehnyt mieli oikein juhlia. Sisko soitti jossain vaiheessa ,etten vittuilisi ainakaan isällle. Se oli itkenyt ja kaikkea. Meidän isä ja äiti ei ole koskaan itkenyt lasten nähden. Ei ees vanhempiensa hautajaisissa... Olin ihan ällikällä lyöty... No menin sitten nukkumaan suoraan. Aamulla sitten isä yritti mulle soittaa. Länttäsin vain luurin korvaan, kun en itekkään ollut valmis juttelemaan, ,koska sitäkään ei tosiaan ole paljon harrastettu ja isän mä melkeinpä sain vasta vanvempien eron jälkeen....
No sen verran isä kerkes sanoa, että turha odotella lippurahoja. Myy vaikka persettäs. Totta kai mä vittuilin kylmästi takas, ku en tosiaan halunnut alkaa pyydellä mitään anteeksi. Olin kuitenkin salannut jo asiaa ihan tarpeeksi kauan ja minun mielestäni minulla oli oikeus jo alkaa nauttimaan elämästäni homona ilman ainaista valehtelua. Valehtelu ei oikein minun luonnolleni sovi, enkä muutenkaan halua ystävilleni tai perheenjäsenilleni valehdella.
No uudenvuoden-päivänä isä pyysi anteeksi eilisillan sanojaan kovasti ja minä vain, että ei se mitään. Yritti kyllä soittaa kovasti mutta en itekkään tiennyt mitä se kysyy,enkä varsinkaan mitä vastaisin, joten minä raukka en uskaltanut vastata. Isän naisystävä (todella ihana) soitti sitten minulle ja puhuttiin melkein kaksi tuntia puhelimessa. Sanoi, että oli ite puhunut isäni kanssa ja että olihan tämä isällekin tosi kova paikka mutta se yrittää kyllä pureskella asiaa. No puhelu loppu. Meni reilu kuukausi ennenkuin vastasin isälleni. Joskus synttäreideni jälkeen. Oli tosi jäyheä alku, eikä mun homoudestani ,eikä mistään puhuttu mitään. Isä vain kyseli kuulumiset jne... Sen jälkeen oli paljon helpompi vastata isän soittoihin.
Äitini oli kieltänyt jopa pikkuveljeäni tulemasta minun tykö, ettei tää tarttuis. En muista oliko kertonu veljelle mutta Sami tiesi jo. Käräytti joskus mut kattomasta miestenkuvia kotona. Valehtelin tekeväni esitelmää netin pornosivustoista tai jotain.... Isä oli soittanu ja jutellu äitin kans sittenhän pikkuveljeni (14v) saikin alkaa käymään. Tästäkin saan kiitttaa isääni ja varsinkin isän naisystävää :).
No elämä alko pikkuhiljaa lutviutumaan. Tosin meni reilu vuosi ennenkuin juttelin äitini kans yhtään paremmin. Yhdet hautajaiset hoidin mutta mitään sen kummempaa ei juteltu. Reilun vuoden päästä sisko oli käymässä täälä ja oli mun kämpillä. Katto minun jääkaappiin ja ihmetteli, että eikö mulla ole ruokaa. Minä vain iloisesti, että onhan mulla puuroa ja makaronia reiluksi kahdeksi viikoksi. No se lähti sitten ja tuli seuraavana päivänä kahden pussin kans. Se oli kertonut äidille ja äiti oli antanut pakkasesta kaikkea mahdollista ruokaa. Kiittelin kovasti siskoa siitä huolehtimisesta, vaikka sanoinkin, että kyllähän sitä puurollaki tulee pari viikkoa toimeen.
No sisko lähti sitten takas pohjoseen. Meni pari viikkoa ja olin aamulla maleksimassa koulun käytävällä. Äiti soitti, että olenko kämpillä. No en ollut mutta sanoin, että voin tulla kyllä käväseen. Äiti oli käynyt mulle kaupasta kaks pussillista ruokaa ja muita perustarvikkeita. Mä olin pillahtaa itkuun sillä siunatulla sekunnilla. Olin tosi yllättynyt, koska luulin, että meillä ei tulisi koskaan olemaan mitään tekemistä toistemme kans.
No eipä mitään. Kului hetken aikaa. Olin lauantaina baarestamassa kavereideni kanssa, enkä ollut kuullut kun puhelin oli soinut. veljeni oli soittanut monta kertaa. Sitten lähettänyt viestin, että missä olen. isäpuoleni oli hakannut äitini. Murruin täysin, kun tulin baarista kotiin. Itkin pari tuntia putkeen ja manasin isäpuoleni alimpaan helvettii Sama oli tapahtunut reilu vuosi sitten minulle. Onneksi veljeni oli soittanut poliiisit ja kaikki oli mennyt muuten ok. Nykyään jätänkin avaimen sovittuun paikkaan, jos jotain tapahtuu... Kävin jopa tän jälkeen äitin luona. Yritti kovasti peitellä jälkiä. En tiennyt, että tiesinkö minä.. Kävi aika lailla sääliksi. Olisin edelleenkin valmis tukemaan, jos erooaa miehestään. ja varmaan sisko kans, kaiken mitä pystyy.
Joskus pari kuukautta tuon jälkeen äitini aloitti siivooja-yrittäjänä. No nää tän kesän hellepäivinä sitten pistin viestin, että voin lähteä kaveriksi, jos vain tarvii, koska yhdessäkään siivottavassa paikassa ei ollut ilmastointia. Tottakai minulle ei tarvinut maksaa palkkaa. menin vain auttamisen halusta ja edelleen rakastin äitiäni. kaikki se aika mitä ei oltu tekemisissä toistemme kanssa oli tosi vaikiaa aikaa. Olin tottunut juttelemaan äitini kans päivittäin niin tää tila oli järkytys itelle. No siinä sitten pikkuhiljaa tuntuu, että pikkuhiljaa ollaan päästy ihan kivalle tasolle. Olen pari kertaa käynyt siskon ja äitin kans baarestamassa ja tanssimassaki peräti. Aivan uskomaton tunne! Ei oikein tiedä, miten äitiäni kiittäisin mutta parhaani teen.
Isän kans välit on kans kunnossa mutta koskaan ei kysele mitään, että onkos jätkäkaveria löytynyt tai jotain. Ei sillä, että haluaisin mutta olishan se jonkunlaisen asian myöntämisen merkki. Luulee varmaan ,että tää on joku hetken heilahdus ja kohta ollaan hetskupuolella taas. Kävin tuossa Jussina yhden naisystävän kans Kemijärvellä ja heti isä oli sanonut, että "se ei kans tiedä onko lintu vai kala". Ja tottakai heti Kemijärvellä huhut alko pyöriin ,että "minä" liikuin siellä naisen kans ja kuka se oli. Tähän väliin on pakko kertoa, setäni, joka tähän asti oli ollut niin rasisti, kuin olla ja saattaa pyysi minulta anteeksi ja sanoi, että olen tervetullut koska vain kylään. Ja todella kun menen kylään niin tuntuukin siltä.. .Kiitos jarille.
Olen tavannut kaapistatulon jälkeen jopa vanhoja joukkuekavereitani, joiden kans olin samassa pesisjoukkueessani melkein 8 vuotta. Kaikilta tullut upeaa palautetta. Yhden ihmisen kans juttelin, jopa reilu 3 tuntia omasta homoudestani ja hän kyseli kaikenlaista. Jätkä, jonka en ikipäivänä kuvitellut puhuvan minun kanssani moisista asioista kyseli ihan oma-aloitteisesti. On tullut monta kertaa tuon jälkeenkin kyseleen. Noi on ihan uskomattomia hetkiä. Ei voi muuta sanoa.
Vaikka kaikkea tätä on tapahtunu ja on baarissaki pari kertaa uhkailtu. Ekalla kerralla en ees tuntenu sitä vittuilijaa. Oli varmaan kaveriltaan kuullu ja oli pakko tulla pätemään. Ei mitään vaihdoin vain baaria. Tosin baaristelufiilis oli aika lailla menny. Toisen kerran vittuiltiin reilu vuosi tuon jälkeen. Tosin ei varmaan ollu homouden takia. Seisoin vain väärässä paikassa. Väärien ihmisten kans samassa pöydässä.
Vaikiaa on ollut, mutta nyt on huomannut, että ketkä todella välittää ja kukaan kavereistani ei varmaan eksy tänne mutta haluasiin kiittää teitä kaikkia: Mikko, Sanna, Isä, Äiti, Sari, Minna, Saana, Hanne, Mila, Kaisa, Eija, Heidi, Mariannne, Maria, Kimmo, Mika, Vesa, Kaisa, Mila, Mikael, Matti, Jarkko, Taina ja Tuula ehottomasti. On ollut todella ilo huomata, että on ystäviä, jotka on todella valmiita kuulemaan miten minulla menee ja ovat jopa kutsuneet minut ja seuralaiseni kylään. Kimmolle erittäin suuri kiitos. Jätkäksi tosi reilu ja suorapuheinen ja arvostan sinua tosi paljon.
Niin, että tämmöstä. Aluksi on aina vaikiaa mutta kyllä ne asiat pikkuhiljaa lutviutuvat. kavereiden puolelta kukaan ei ole hylännyt minua ja omanluokkalaisetkin ovat alkaneet muutaman hiljaisen viikon jälkeen puhumaan, kun ovat huomanneet, etten raiskaakkaan heitä....
Vaikka kaikkea on joutunut kärsimään niin siltikään en ole kertaakaan katunut. Jopa siskoni on luvannut minut ja poikakaverini majoittaa. En tiiä kuinka mielellään mutta kuitenkin on valmis sen tekemään... Äitini soittelee minulle edellee aina kun isäpuoli on työreissulla. Pyytää saunomaan ja jutteleen. Äitini on ihan eri ihminen aina ku isäpuoli on pois. Äiti soitti viime perjantaina 11:sta, että lähtisinkö paikalliseen pubiin kuunteleen karaokea. Minä selvinpäin mutta hauskaa oli. Oltiin pilkkuun saakka :).
Vaikka asuisittekin pienellä paikkakunnalla niin tulkaa ihmeessä kaapista. Ihmisten reaktiot on todella ihmeellisiä ja kovin harva ystävä ainakaan kääntää selkäänsä vanhemmista puhumattakaan :). ainakin ihmiset sitten huomais, että perkele homot onkin ihan normaaleja mukavia ihmsiä, eikä mitään tikkaita raiskaavia panokoneita.
Tuli hieman pitkä viesti mutta toivottavasti antaa rohkeutta edes jollekkin. Minä olen omaan elämääni tyytyväinen,vaikka poikakaveri puuttuukin tällä hetkellä...mut eiköhän se siitä pikku hiljaa...
palaan nyt tähän perheen kans tapahtuneeseen juttuun. No äiti sanoi, että älä kerro isälle ennenkuin pikkuveli on tullut pois isän luota (eronneet vanhemmat). No minä lupasin, etten kerro. Meni hetken aikaa ja lähdin sitten pyhätunturille uutta-vuotta viettämään kavereiden kanssa. ei olisi ollut muuten varaa mutta isä lupas laittaa minulle rahaa vähän, että pääsisiin sinne ja takasin junalla. No menin siskoni luo ja kerroin hänellekki. Kerroin kaiken mitä olin äitin kans jutellu. En olis koskaan uskonut, että siskoni olisi voinut asian hyväksyä. Asuu pienellä paikkakunnalla on minua vain reilun vuoden vanhempi. Ei mitään halattiin ja kaikkee. En ole koskaan tuntenut siskoani niin ihanaksi ja rakastettavaksi ku sillä hetkellä. Arvostus vain nousi todella paljon sillä hetkellä, vaikka meidänkin välit on olleet todella hyvät ja on pitänyt aina minun puoliani ja minä hänen. Haukkui isäpuolenikin pataluhaksi tän asian tiimoilta ja puhu myös äidilleni, koska siskoani äiti kuunteli. Ei tosin ollut mainittavaa hyötyä mutta todella arvostan siskoni avarakatseisuuttani ja varsinkin, kun meidän perheessä ei koskaan ole halattu, eikä puhuttu tällaisista asioista.
No lähdettiin sitten pyhälle ja siellä sitten kerroin yhdelle kaverille, joka ei minusta tiennyt. Likka oli ihan suu auki mutta sanoi, että ei se mitään. Hän vain vähän yllättyi. Ihmetteli vain, että miksi kerroin. Sanoin vain, että onpahan meillä kummallakin helpompi olla, kun tietää tosiasiat. No loppuillasta kaikki jätkätkin tiesi, eikä siinä mitään. Porukka ei mitenkään yrittänyt vältellä eikä mitään. todella upeaa sakkia! No jossain vaiheessa uuden-vuoden aattona tuli isältä viesti, että oli jutellu äitin kans jne jne... Tuli tosi pahaa tekstiä ja suoraa vittuilua. No mä vittuilin takasin, koska olin jo kyllästynyt tappeleen vanhempieni kans... Pisti aika lailla mielen matalaksi ja lähdin nukkumaan melkein heti tän jälkeen. Ei tehnyt mieli oikein juhlia. Sisko soitti jossain vaiheessa ,etten vittuilisi ainakaan isällle. Se oli itkenyt ja kaikkea. Meidän isä ja äiti ei ole koskaan itkenyt lasten nähden. Ei ees vanhempiensa hautajaisissa... Olin ihan ällikällä lyöty... No menin sitten nukkumaan suoraan. Aamulla sitten isä yritti mulle soittaa. Länttäsin vain luurin korvaan, kun en itekkään ollut valmis juttelemaan, ,koska sitäkään ei tosiaan ole paljon harrastettu ja isän mä melkeinpä sain vasta vanvempien eron jälkeen....
No sen verran isä kerkes sanoa, että turha odotella lippurahoja. Myy vaikka persettäs. Totta kai mä vittuilin kylmästi takas, ku en tosiaan halunnut alkaa pyydellä mitään anteeksi. Olin kuitenkin salannut jo asiaa ihan tarpeeksi kauan ja minun mielestäni minulla oli oikeus jo alkaa nauttimaan elämästäni homona ilman ainaista valehtelua. Valehtelu ei oikein minun luonnolleni sovi, enkä muutenkaan halua ystävilleni tai perheenjäsenilleni valehdella.
No uudenvuoden-päivänä isä pyysi anteeksi eilisillan sanojaan kovasti ja minä vain, että ei se mitään. Yritti kyllä soittaa kovasti mutta en itekkään tiennyt mitä se kysyy,enkä varsinkaan mitä vastaisin, joten minä raukka en uskaltanut vastata. Isän naisystävä (todella ihana) soitti sitten minulle ja puhuttiin melkein kaksi tuntia puhelimessa. Sanoi, että oli ite puhunut isäni kanssa ja että olihan tämä isällekin tosi kova paikka mutta se yrittää kyllä pureskella asiaa. No puhelu loppu. Meni reilu kuukausi ennenkuin vastasin isälleni. Joskus synttäreideni jälkeen. Oli tosi jäyheä alku, eikä mun homoudestani ,eikä mistään puhuttu mitään. Isä vain kyseli kuulumiset jne... Sen jälkeen oli paljon helpompi vastata isän soittoihin.
Äitini oli kieltänyt jopa pikkuveljeäni tulemasta minun tykö, ettei tää tarttuis. En muista oliko kertonu veljelle mutta Sami tiesi jo. Käräytti joskus mut kattomasta miestenkuvia kotona. Valehtelin tekeväni esitelmää netin pornosivustoista tai jotain.... Isä oli soittanu ja jutellu äitin kans sittenhän pikkuveljeni (14v) saikin alkaa käymään. Tästäkin saan kiitttaa isääni ja varsinkin isän naisystävää :).
No elämä alko pikkuhiljaa lutviutumaan. Tosin meni reilu vuosi ennenkuin juttelin äitini kans yhtään paremmin. Yhdet hautajaiset hoidin mutta mitään sen kummempaa ei juteltu. Reilun vuoden päästä sisko oli käymässä täälä ja oli mun kämpillä. Katto minun jääkaappiin ja ihmetteli, että eikö mulla ole ruokaa. Minä vain iloisesti, että onhan mulla puuroa ja makaronia reiluksi kahdeksi viikoksi. No se lähti sitten ja tuli seuraavana päivänä kahden pussin kans. Se oli kertonut äidille ja äiti oli antanut pakkasesta kaikkea mahdollista ruokaa. Kiittelin kovasti siskoa siitä huolehtimisesta, vaikka sanoinkin, että kyllähän sitä puurollaki tulee pari viikkoa toimeen.
No sisko lähti sitten takas pohjoseen. Meni pari viikkoa ja olin aamulla maleksimassa koulun käytävällä. Äiti soitti, että olenko kämpillä. No en ollut mutta sanoin, että voin tulla kyllä käväseen. Äiti oli käynyt mulle kaupasta kaks pussillista ruokaa ja muita perustarvikkeita. Mä olin pillahtaa itkuun sillä siunatulla sekunnilla. Olin tosi yllättynyt, koska luulin, että meillä ei tulisi koskaan olemaan mitään tekemistä toistemme kans.
No eipä mitään. Kului hetken aikaa. Olin lauantaina baarestamassa kavereideni kanssa, enkä ollut kuullut kun puhelin oli soinut. veljeni oli soittanut monta kertaa. Sitten lähettänyt viestin, että missä olen. isäpuoleni oli hakannut äitini. Murruin täysin, kun tulin baarista kotiin. Itkin pari tuntia putkeen ja manasin isäpuoleni alimpaan helvettii Sama oli tapahtunut reilu vuosi sitten minulle. Onneksi veljeni oli soittanut poliiisit ja kaikki oli mennyt muuten ok. Nykyään jätänkin avaimen sovittuun paikkaan, jos jotain tapahtuu... Kävin jopa tän jälkeen äitin luona. Yritti kovasti peitellä jälkiä. En tiennyt, että tiesinkö minä.. Kävi aika lailla sääliksi. Olisin edelleenkin valmis tukemaan, jos erooaa miehestään. ja varmaan sisko kans, kaiken mitä pystyy.
Joskus pari kuukautta tuon jälkeen äitini aloitti siivooja-yrittäjänä. No nää tän kesän hellepäivinä sitten pistin viestin, että voin lähteä kaveriksi, jos vain tarvii, koska yhdessäkään siivottavassa paikassa ei ollut ilmastointia. Tottakai minulle ei tarvinut maksaa palkkaa. menin vain auttamisen halusta ja edelleen rakastin äitiäni. kaikki se aika mitä ei oltu tekemisissä toistemme kanssa oli tosi vaikiaa aikaa. Olin tottunut juttelemaan äitini kans päivittäin niin tää tila oli järkytys itelle. No siinä sitten pikkuhiljaa tuntuu, että pikkuhiljaa ollaan päästy ihan kivalle tasolle. Olen pari kertaa käynyt siskon ja äitin kans baarestamassa ja tanssimassaki peräti. Aivan uskomaton tunne! Ei oikein tiedä, miten äitiäni kiittäisin mutta parhaani teen.
Isän kans välit on kans kunnossa mutta koskaan ei kysele mitään, että onkos jätkäkaveria löytynyt tai jotain. Ei sillä, että haluaisin mutta olishan se jonkunlaisen asian myöntämisen merkki. Luulee varmaan ,että tää on joku hetken heilahdus ja kohta ollaan hetskupuolella taas. Kävin tuossa Jussina yhden naisystävän kans Kemijärvellä ja heti isä oli sanonut, että "se ei kans tiedä onko lintu vai kala". Ja tottakai heti Kemijärvellä huhut alko pyöriin ,että "minä" liikuin siellä naisen kans ja kuka se oli. Tähän väliin on pakko kertoa, setäni, joka tähän asti oli ollut niin rasisti, kuin olla ja saattaa pyysi minulta anteeksi ja sanoi, että olen tervetullut koska vain kylään. Ja todella kun menen kylään niin tuntuukin siltä.. .Kiitos jarille.
Olen tavannut kaapistatulon jälkeen jopa vanhoja joukkuekavereitani, joiden kans olin samassa pesisjoukkueessani melkein 8 vuotta. Kaikilta tullut upeaa palautetta. Yhden ihmisen kans juttelin, jopa reilu 3 tuntia omasta homoudestani ja hän kyseli kaikenlaista. Jätkä, jonka en ikipäivänä kuvitellut puhuvan minun kanssani moisista asioista kyseli ihan oma-aloitteisesti. On tullut monta kertaa tuon jälkeenkin kyseleen. Noi on ihan uskomattomia hetkiä. Ei voi muuta sanoa.
Vaikka kaikkea tätä on tapahtunu ja on baarissaki pari kertaa uhkailtu. Ekalla kerralla en ees tuntenu sitä vittuilijaa. Oli varmaan kaveriltaan kuullu ja oli pakko tulla pätemään. Ei mitään vaihdoin vain baaria. Tosin baaristelufiilis oli aika lailla menny. Toisen kerran vittuiltiin reilu vuosi tuon jälkeen. Tosin ei varmaan ollu homouden takia. Seisoin vain väärässä paikassa. Väärien ihmisten kans samassa pöydässä.
Vaikiaa on ollut, mutta nyt on huomannut, että ketkä todella välittää ja kukaan kavereistani ei varmaan eksy tänne mutta haluasiin kiittää teitä kaikkia: Mikko, Sanna, Isä, Äiti, Sari, Minna, Saana, Hanne, Mila, Kaisa, Eija, Heidi, Mariannne, Maria, Kimmo, Mika, Vesa, Kaisa, Mila, Mikael, Matti, Jarkko, Taina ja Tuula ehottomasti. On ollut todella ilo huomata, että on ystäviä, jotka on todella valmiita kuulemaan miten minulla menee ja ovat jopa kutsuneet minut ja seuralaiseni kylään. Kimmolle erittäin suuri kiitos. Jätkäksi tosi reilu ja suorapuheinen ja arvostan sinua tosi paljon.
Niin, että tämmöstä. Aluksi on aina vaikiaa mutta kyllä ne asiat pikkuhiljaa lutviutuvat. kavereiden puolelta kukaan ei ole hylännyt minua ja omanluokkalaisetkin ovat alkaneet muutaman hiljaisen viikon jälkeen puhumaan, kun ovat huomanneet, etten raiskaakkaan heitä....
Vaikka kaikkea on joutunut kärsimään niin siltikään en ole kertaakaan katunut. Jopa siskoni on luvannut minut ja poikakaverini majoittaa. En tiiä kuinka mielellään mutta kuitenkin on valmis sen tekemään... Äitini soittelee minulle edellee aina kun isäpuoli on työreissulla. Pyytää saunomaan ja jutteleen. Äitini on ihan eri ihminen aina ku isäpuoli on pois. Äiti soitti viime perjantaina 11:sta, että lähtisinkö paikalliseen pubiin kuunteleen karaokea. Minä selvinpäin mutta hauskaa oli. Oltiin pilkkuun saakka :).
Vaikka asuisittekin pienellä paikkakunnalla niin tulkaa ihmeessä kaapista. Ihmisten reaktiot on todella ihmeellisiä ja kovin harva ystävä ainakaan kääntää selkäänsä vanhemmista puhumattakaan :). ainakin ihmiset sitten huomais, että perkele homot onkin ihan normaaleja mukavia ihmsiä, eikä mitään tikkaita raiskaavia panokoneita.
Tuli hieman pitkä viesti mutta toivottavasti antaa rohkeutta edes jollekkin. Minä olen omaan elämääni tyytyväinen,vaikka poikakaveri puuttuukin tällä hetkellä...mut eiköhän se siitä pikku hiljaa...