Vain laihuus ja lihakset tuovat onnen

Millään muulla ei tunnu enää olevan väliä, kuin sillä miltä ihmiset näyttävät. Homojen tapaamispaikoissa näkee vain nuoria, komeita, laihoja ja niin viimeisen päälle sliipattuja "pojankloppeja" että Ruotsin prinsessakin jää helposti toiseksi säihkeessä.

Nämä iloiset, eloisat ja hymyilevät homoseksuäälit ovat onnellisuuden synonyymi. Kukaan ei käy sitä kieltämään.

Mutta missä ovat ne muut. Ne jotka eivät ole enää nuoria, eivät mahdu S-koon paitaan eivätkä ole rakentaneet vaatteiden päälle asti näkyvää 6-pack vatsaa.

Eihän heistä kukaan välitä, ei heitä kukaan halua. Siksi he pysyvät koloissaan, piiloissaan suremassa sitä etteivät he ole sellaisia kuin kaikki haluavat olla.

Ja yksinäisyys on onnettoman olon suurin ravintoaine.

Minä itse en ole koskaan kenellekään kelvannut. Monta kertaa olen saanut kuulla kuinka kelpaan vain vanhoille limaisille ukoille.

Miksi muka se ei merkitse mitään mitä muut ajattelevat/sanovat?

Pyh.

No korkeammalta putoaa kovemmin. Voit hekumoida sillä miten hätääntyneitä nuo "poitsut" ovat 30-vuotispäivänsä aattona. Vaatteita voi ostaa ja kroppaa treenata mutta mikään ei auta pysymään nuorena. Eikä edes auta vaikka näyttäisit kuinka nuorelta ja hyvältä jos et myös ole alle 27- mieluiten alle 26-vuotias. Silloin olet kuin taideväärennös. Kun olen itse kertonut olevani jo melkein 28-vuotias, vanhemmat ja nuoremmat miehet ovat jopa nuhdelleet minua koska istun baarissa ja näytän nuorelta olematta sitä. Ei se mitä olet nähnyt ole mitään onnea se on vain hysteeristä elämännälkää kun samalla tietää vanhenevansa käsiin. Tik tik, olet taas minuutin, tunnin, viikon lähempänä 30-vuotispäivää.

Miksi tuo 30 vuotta tuntuu tosiaan olevan jokin ihmeellinen "parasta ennen" homopiireissä? Itse olen tällä hetkellä 25v enkä koskaan ole ollut erityisemmin lääpällään itseäni nuorempiin. Aikuiset miehet sen sijaan ovat aina herättäneet mielenkiintoni. Haluaisin muistuttaa kaikkia ikänsä kanssa tuskailevia, että on olemassa paljon meikäläisiä, jotka pitävät hieman varttuneemmista miehistä. Tai siis nimenomaan MIEHISTÄ eikä mistään karvattomista teinipojista. Eli älkää lannistuko, toivoa on ;)

Voi tietysti miettiä, ovatko ne onnellisen näköiset siloposkiset trendivaateteinit loppujen lopuksi onnellisia. Onko onnellisempaa elää pinnallista elämää, jolloin viikon kohokohtana on viikonloppu ja sen tuomat yhden illan jutut... vai onko sittenkin onnellisempaa elää elämäänsä nähden pintaa syvemmälle, ajattelemalla elämää ja ehkäpä vielä nauttimalla elämästä sen oman kumppanin kanssa.

Paljon on myös omasta asenteesta kiinni. Onnellisuus on jokaisen omissa käsissä. Jos tuntee itsensä vanhaksi ja kadehtii nuoria teinejä muistellen omaa kadotettua nuoruuttaan, niin varmasti on onneton. Jos taas suhtautuu vanhenemiseen hälläväliä-asenteella ja nauttii elämästä, niin ehkäpä silloin on mahdollista olla onnellinen myös vanhempana.

Osa homoista tietysti palvoo nuoruutta ja hyvää ulkonäköä, mutta minua ei ainakaan kyseiset tyypit kiinnosta enkä todellakaan jaksa alkaa murehtimaan heidän mielipiteitään. Minä ainakin arvostan minua vanhempia ihmisiä, heidän elämänkokemustaan ja iän mukanaan tuomia asioita.

Meikäläinen pitää yleensä itseäni muutaman vuoden nuoremmista miehistä. Eli kumppanin ikäikkunapreferenssi seuraa mukana vanhempaan päin sitä mukaa kun itse vanhenen.

Eli nyt 32-vuotiaana tuntuu jotenkin tuskaiselta ajatus, jos kumppanini olisi alle 27-vuotias. Okay, ehkä ulkonäön siloisuuden puolesta ei (silmänruokaa), mutta jos tämän ihmisen elämänkokemuuden taso laahaa meikäläiseen nähden liian kaukana takana, alkaa se varmasti häiritä minua. 20-kymppinen on jo meikäläisestä 'lapsi', jonka viimeaikaisia esim. inttikokemuksia ei juuri jaksaisi kuunnella, kun itse kävin intin jo yli kymmenen vuotta sitten. Paitsi jos sitten henkisellä puolella kyseessä on ikäistään aikuisempi tapaus.

Ja kyllähän omanikäisistä löytyy myös ulkoisesti miellyttäviä miehiä, vaikka eivät mitään himotreenaajia olisikaan. Vaan löytyykö sellaisia, joihin ei elämänkyynisyys ole vielä tarttunut tai jotka eivät ole urautuneet liiaksi 'homomaailman' perinteisiin. Siis lähinnä jatkuviin irtosuhteisiin, joiden myötä kyky sitoutua toiseen mieheen on saattanut heikentyä? Haluahan voi olla, mutta onko kykyä, kun pitää kuitenkin jatkuvasti pakonomaisesti saada tehtyä uusia valloituksia ulkonäöltään toinen toistaan seksikkäämpien miesten kanssa. Uskaltaako hän sitten pysäyttää kierteen?

Ja Heteropiireissäkö sitten harrastetaan sääliseksiä? Sis, lukuunottamatta näitä tämän alan "yrittäjiä" ja "maksavia asiakkaita";)

Ongelman ydinhän on hyvinvointivaltio. Eli ihmiset elävät liian pitkään, mutta pitkä ikä ei ole sama asia kuin pitkä nuoruus, vaikka sitäkin voidaan kaikenmaailman kasvonkohotuksilla ja hiusgeeleillä yritetäänkin estää. Eli älkäämme odottako, että pitkä elämä on onnellinen elämä. Todella onnekkaat kuolevat nuorina:)

Kuin myös itse, varustuksena ei ole 12" jne...
Vaikka ei vatsaa liioin ja paino indeksin mukaan normaali tai lievästi ylipainoinoinen, MUTTA tavallinen, vaikkakin siisti vaalea perus-scandidaavi. Yllätys, asuttuani Espanjassa, siellä olisin kevannut erinomaisen hyvin joidenkin muiden muuttolaisten puolisoksi. Tosin, en koskaan hakenut kovin aktiitisesti suhdetta, mutta sini-valkoinen-harmaa ei ole muotia(?) tai hyvin myyvä!

Ei mua ainakaan haittaa vaikka vuosia kertyy. Tietenkin ikä näkyy, mutta itse oon mielestäni muuttunut aina vain sexykkäämpään suuntaan. En oo mikään "atleetti" mutta kaikin puolin oon pitänyt itsestäni huolta.

Mielestäni ikä ei oo tärkeintä. Tiedän monia hyvin komeita miehiä, jotka ovat jo viisissäkymmenissä ja reippaasti yli. Toisaalta tiedän alle parikymppisiä kundeja, jotka ovat tosi sexyjä kans. Ei se ikä niin tärkeä ole kuin se, mitä ihmisellä on korvien välissä ja sydämmessä. Ihan samalla tavalla tiedän tosi mulkkuja iäkkäitä homppeleita ja ärsyttäviä teinineitejä.

Tietenkin ihminen muuttuu sekä fyysisesti että psyykkisesti iän myötä eikä asialle voi mitään. Itsekin olen muuttunut ja ajatukset, joita minulla oli parikymppisenä ovat kasvaneet korkoa ja ovat aivan erilaisia nykyisin. Silti en voin sanoa, että ajatukseni parikymppisenä olisivat olleet jotenkin vähäarvoisempia kuin nykyisin. Olisikin ehkä pystyttävä näkemään ihmisten mielipiteissä ja "armeijajutuissa" ikäperspektiivi ja ymmärtää mitä se tarkoittaa.

Nyt kyllä tais menna hieman överiksi, mutta jotain jutun juonta tossa löperryksessä kait on.

Yes,,se on samaa taalla atlantin takana.Mutta vahan enemman hollywood,tarkoitan silla kimallusta ja artificial,keinotekoista komeutta.Taalla gayqueens talvisin pumppaa rautaa,diet,tekee facials,uusia tatuointeja,aurinko keino rusketusta,botox,tissiinplants,ei mene baareihin paljon,ettei vaan maha kasva.Sitten kun kevat tulee,ne on ulkona nayttamassa itseaan vaikka on viela viileaa,vahissa vaatteissaan.Well,kun ne menee yolla gaybariin, jos kukaan rohkeaa puhumaan niille (muuta kuin itsensa nakoiset) antaavat heti tietaa etta en halua sinua.Ala edes anna muiden nahda sinun puhuvan minulle!Mutta yksin aina menevat kotiin.Kukaan ei ole tarpeeksi hyva,ja voi vaikka tukka seota. En ole nahnyt yhtaan varttuneimpia miehia missaan eika suomessa kenenka kanssa ei voi keskustella.Kaikilla on jotain laatua ja kuunneltavaa,ei aina tarvi hypata sankyyn .Sexi ei ole kaikkea.Nuoret vaan haluaa sex,sex,(ymmarrettavaa) mutta se ei ole enaan niin turvallista kuin mina olin nuori late'60s.Nyt on kai tama trendy clone look muotia siellakin.OK,antaa olla ,tiedetaan etta kun jokainen vanhenee,uusia clone looks tulee sijalle,ja HE eivat tieda mita on menossa!

Näin - mutta ei pelkästään homomaailmassa. Ulkonäköön panostetaan kaikkialla.

Yleinen harhakäsitys on, että nämä iloiset, eloista.. olisivat onnellisuuden synonyymeja. Vaatii h-vetillistä työtä pysyä S koossa, treffailla frendejä kahviloissa ja osallistua milloin minkäkin katin ristiäisiin, olla ylipäättä sosiaalinen ja onnellinen - ja kaiken lisäksi pitäisi ehtiä vielä nukkua ... valokynää kuluu.

Tietysti tämäkin on luonnekysymys. Mä olen onnellisin itseni kanssa...

Luen itseni näihin trendipellekakskybäsiin jotka mahtuvat S-kokoon. kyllä, kiinnitän huomiota ulkonäkööni, mutta en todellakaan siksi, että se palvelisi vain egoani tms. vaan näen itsestä huolehtimisen ennen kaikkea MUIDEN HUOMIOONOTTAMISENA. Enhän mä itteäni kokovartalopeilistä pysty koko päivää tuijottamaan, vaan kyllä se on muut ihmiset jotka siisteistä vaatteista, hiuksista, ihosta ja ylipäätään huolitellusta kokonaisuudesta pääsee nauttimaan (no joo.... ;)). Nuorelta näyttäminen ei ole mulle mikään itsetarkoitus, tyylikäs vanheneminen sitä vastoin on kunnioitettavaa. 40-50 vuoden ikä tai pysyvä parisuhde ei ole mikään syy laiminlyödä kunnostaan huolehtimista tai trendikästä, nuorekasta pukeutumista (mikä EI tarkoita mitään hopparivaatteita). Suomessa tällaiseen tosin törmää harvoin...

Olisi todella positiivista tutustua vaikka nyt Mamassa ikääntyviin homomiehiin (ihan kaverimielessä), myös sellaisiin jotka ovat eläneet pitkään parisuhteessa. Heiltä voisi oppia paljon.

Luulisin että homokapakat ovat aina ollleet kohtuullisen pinnallisia mestoja. Mutta minkäs teet...ei tuo tosta mihinkään muutu. Seuraava sukupolvi vaan toistaa samat vanhat jutut.

Mutta, jotkut viihtyvät tuollaisessa ja jos ei siitä pidä, miksi kiusata itseään menemällä sinne. Ei kukaan pakota. Mä en käy homokapakoissa, koska niillä ei ole mulle mitään annettavaa...ja varmasti päinvastoin. Jokainen tavallaan.

Eikös "yöelämässä" ole aidan molemmin puolin tämä "pinnallisuus" in. Jos yökerhoon mennään näyttäytymään / paria etsimään, niin kyllä kai niin homot kuin heterot pistävät itseään viimeisen päälle.

Homobaarissa on joillakin tukka viimeisen päälle trimmattuna, vaatteet tarkasti valittuna, ja naaman epätasaisuudet peitettynä. Voi olla, että monet homot yrittävät jatkaa nuoruuttaan pidemmälle keinotekoisesti. Kaikki eivät toki lähde meikkileikkiin mukaan, vaan luottavat itseensä sellaisina kuin ovat.

Heterobaarissa enenevissä määrin pojatkin pistävät hiuskuontalonsa mallilleen ja valkkaavat sopivat vaatteet. Naisethan ovat tehneet tätä maailman sivu: hiuksia väännetään tuntikausia, tuntikausia kulutetaan meikkipöydän ääressä ja vaatekaapilla ja lopuksi tissit viritellään tyrmäysasentoon. Tosin ei tätä kaikki heterobaarissakaan harrasta...

Kyllä kai onnen avaimet ovat ennen kaikkea itsensä hyväksymisessä. Siihen auttaa itseluottamus. Puuttuvan tai kadotetun itseluottamuksen löytyminen ei ole helpoin mahdollinen homma, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja kannattaa muistaa, että itse ei ole kenenkään kopio, ei tarvitse olla kenenkään kopio, eikä kukaan ole olemassa lopulta kuin itseään varten. Omasta ainutlaatuisuudesta on syytä olla ylpeä.

Ja herraisäsiunaa... On paljon ihmisiä, jotka eivät halua S-koon paidassa olevia sixpäkillä varustettua liian nuoria sliipattuja pojankloppeja. Toiset pitävät aikuisista, elämää nähneistä, lämpimistä, "tavallisista" ihmisistä - joita sentään joskus näkee homojenkin tapaamispaikoissa.

Mitä tulee kumppanin löytämiseen, niin se on sitten jo ihan toinen juttu. Siinä olennaista on se, että kemiat pelaavat. Ja itse asiassa ulkoiset seikat lopultakin ovat vain pieni rooli siinä jutussa. Kumppanin löytäminen ei ole helppoa, vaan sattuman kauppaa. Mutta kyllä sekin ihme tapahtuu, kun siihen uskoo. Pettymyksiä ja suruja varmasti tulee, mutta niistä pääsee yli. Liika yrittäminen noissa jutuissa on pahasta, mutta optimismi on hyväksi.

Voisi taas peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta molemminpäin... Jos joku haluaa olla S-kokoinen, treenattu ja sliipattu niin kai sitä saa vapaasti olla? Ei kai se ole keneltäkään pois jos joku pitää ulkonäöstään huolta.

Joissain puheenvuoroissa on näkynyt kovin kummallinen käsitys siitä, että laittautuminen ulos lähtiessä tapahtuu vain näyttäytymisen tai koreilun vuoksi ja että se olisi jotain negatiivista. Voihan v! Luulisi olevan selvää, että kuuluu normaaleihin, kaikkia ihmisiä koskeviin hyviin käytöstapoihin siistiytyä ja laittautua parhaimpiinsa kun lähtee juhliin/kutsuille/ravintolaan/teatteriin/baariin viettämään iltaa. Perussuomalaiset "miehekkäät" miehet ovat varmaan tästä vapautettuja ja voivat tulla vaikka siinä Olvi-t-paidassaan ja salihousuissa paikalle, mikä kyllä todistaa vain junttimaisesta mausta ja siitä, miten vähän muista ihmisistä ja itse tilaisuudesta (sekä sen järjestäjistä/muista osallistujista) välitetään. Vaatteet ja muu laittautuminen on yksi asia, jolla tehdään ero arjen ja juhlan, työn ja vapaa-ajan välille.

Ei ole sekää helppoa elämää, kun on pakkomielteenä ulkonäkö. (ihan sama ootko menossa töihin, kaupungille, baariin, mihin tahansa)
Pitää miettiä ainakin puoltuntia aamulla mitä laittaa päälleen ja toinen puoltuntia menee siihen pukeutumiseen ja pynttäämiseen joka aamu.
Huono esimerkki ehkä, mutta tällä tarkoitan että liika omaan ulkonäkööni tuijottaminen tekee ainakin mut välillä neuroottiseksi. Poikaystävänikin on sitä mieltä että olen liian turhamainen.
Mutta älkää te rupsahtaneet valittako meille... kaikilla on omat ongelmansa, sosiaalisesta asemasta, siivilisäädystä ja ulkonäöstään huolimatta...

Gaybou, älä huoli. Sitten kun 30v paukkuu niin sitä ei enää välitä nähdä vaivaa turhaan ulkonäköasioissa. Silloin henkseleitä paukutellaan arkipäivän tiedoilla ja taidoilla, ehkä myös hankitulla varakkuudella.

Hyvin harmautuneet miehet ovat aika kova valtti "markkinoilla" Kaverikin häärii "markkinoilla" (siis naisten kanssa) ja mallintöissä senkun ehtii.

Kyllä minä aina mietin mitä päälleni laitan. Menen sitten töihin, maitokauppaan tai klubille. Joskus enemmän joskus vähemmän. En myöskään häpeä tunnustaa kuinka pöyristynyt olen muutaman kerran ollut esim. ravintola Teatterissa. Siellä kun saattaa törmätä fleesepuseroisiin ja ryppyisissä canvas-housuissa ja likaisissa Yellow Miles - kengissä öykkäröiviin äijiin. En minä sellaiseen paikkaan mene uudelleen ja maksa niitä hintoja.

Tää ulkonäkö asia on nykyään todella hyvin korostonut. Lieneekö saavuttamassa lakipistettään. Kasikytluvulta alkaen pinta on ollut yhä arvokkaampaa, sisällöllä on koko ajan vähemmän väliä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että vain 13-vuotiaalla on tarpeeksi sileä iho ja ulkonäkö kohdallaan. Sen jälkeen on pelkää alamäkeä.

Mua on yhä enemmän häiritä Helsingin keskustan missä tahansa asiakaspalvelua tarjoavassa paikassa työntekijöiden ikä. Joka paikassa on töissä enimmäkseen nippa nappa 20-v. tyyppejä. Joskus saa ihan hyvääkin palvelua, mutta ei sillä ammattitaidon kanssa ole mitään tekemistä. Siihen on tietysti muitakin syitä kuin nuoruuden ihannointi. Yhtä kaikki se korostaa nuoruuden ihannoinnin luomaa vääristymää johon törmää joka paikassa. Ei anna kovin tervettä kuvaa yhteiskunnasta.

Sitä paitsi on todella turhaa alkaa vääntää teorioist ahomojen tai muiden turhmaisuudesta ja pinallisuudesta pelkän ravintolakäyttäytymisen perusteella. Ravintolat on pakoa todellisuudesta ja arjesta, mikä enemmän mikä vähemmän. Jos sitä arkea niin ympärilleen kaipaa niin kannattaa pysyä siinä. Ei sellaiselle ihmiselle ole ravintoloilla eikä siellä viihtyville mitään annettavaa. En minäkään lähde seuroihin koska en voi niitä sietää.

Jos joku haluaa pitää ulkonäkönsä kunnossa ni pitäköön, ei mua haittaa jos joku meikkaa sen takia että näyttää paremmalta. Jos ihminen on kaunis päältä, se ei tarkota sitä aina että se olisi kaunis sisältä. On ihmisiä jotka on ulkoisesti kauniita meikkien ansiosta ja on myös sisäisesti kauniita, mut harvassa on sellaset ihmiset.

Miksi pitää treenata itseänsä että näyttää hyvältä, miksi pitää meikata että näyttää kauniilta? Kokoajan toitotetaan terveellistä elämän tapaa, mitä me voimme kohta tehdä jos jatkamme "terveellisten elämäntapojen" kanssa?? Kaikki kielletään, ei saa tehdä sitä, eikä saa tehdä tätä. Jos teet tota ni sun ihos näyttää vanhemmalta, jos teet tätä ni lihot.

Miksi pitää juosta päivittän tai viikottain kuntosalilla?? No sen takia että näyttää hyvältä. Joo joo, sanoohan jotkut että pitäähän omasta kunnosta pitää huoli. Todellisuus taitaa silti olla ulkonäössä.

Eikö se kuiteski niin ole että vauraus näkyy "makkaroissa". Jos on luuta ja nahkaa, ni mistä ottaa kiinni??? No saahan sitä kylkiluista hyvin kiinni. Ajatelkaahan nyt, miltä tuntuu kun toinen ottaa kylkiluusta kiinni.

Mutta pää asia on se, Että annetaan kaikkien elää niinku haluaa, ei puututa toisen elämään, ei toitoteta omaa näkemystä toisille. Jos joku uskoo tohon uskontoon, uskokoon, ja jos tämä uskoo tähän, ni uskokoon, kuhan ne ei tyrkytä toisilleen omaa näkemystään. Jos joku haluaa tietää jostaki jotkain, se ottaa sitä selvää. Jos joku haluaa uskoo tähän ni se uskoo. Miksi pitää tyrkyttää omia näkemyksiään toisille väkisin?

Ollaan kaikki sellasia kun halutaan olla, tykätään niistä asioista mistä tykätään ja ei tykätä niistä mistä ei tykätä!

"Eikö se kuiteski niin ole että vauraus näkyy "makkaroissa". Jos on luuta ja nahkaa, ni mistä ottaa kiinni???"

Näin ehkä joskus keskiajalla kun ruoasta oli oikeasti pula, nyt taitaa olla tilanne taas päinvastoin kun kuka tahansa saa "makkaroita" vaikka ei haluaisikaan... Kauneusihanteet muuttuu!

(Sama muuten koskee ihonväriä: aiemmin päivettynyt iho oli maatyöläisen merkki ja aatelisto ihannoi lumenvalkoista ihoa joka osoitti ettei tarvinnut tehdä ruumiillista työtä ulkona; tänä päivänä olminkelmeä toimistotyöläinen haaveilee etelänmatkasta ja solariumista saadakseen edes hiukan väriä pintaan :)

Mua vaan huvittaa se asia, jos tulee jotain sananharkkaa jonkun homon kans (enkä yleistä, mutta mulle on vaan sattunu monesti), ja koska mä oon aika sukkelakielinen jne niin aina homon (ja just sen trendihomon joka on sitä anorektista tyyppii) täytyy sanoa ku se ei tyhmissä aivoissaan muuta keksi, että "mut sä ootki läski" tms. joka ei mua loukkaa yhtään. Ja mä en edes ole läski. Mut miksi se on aina nii tapetilla se LÄSKI-sana, sen mä haluisin tietää...joku varmaan senki tääl tietää

Koska tässä yltäkylläisessä ja aineellista hyvinvointia pursuavassa kulttuurissa ei ole arvostettua olla läski. Toisin oli ennen kun painoindeksi korreloi enemmän ja vähemmän suoraan yhteiskunnalliseen asemaan ja varallisuuteen. Nykyiset mannekiini anorektikot olisivat olleet sairaita ja säälittäviä.

Laihuus ja fitness on merkki itsekurista tai siihen se helposti yhdistetään. Kauneusihanteena hoikka body on arvokas ominaisuus - läski on halveksittavaa, vältettävää ja hävettävää. Vielä mitä suuremmassa määrin sellaiselle, joka on nähnyt ja näkee vaivaa pysyäkseen hoikkana tai jolle ulkonäkö on pääkriteeri. Hänelle läski on suuri kauhistus ja sopii sellaisena myös haukkumakäyttöön.

Sinällään läskiksi haukkuminen on aika mietoa, eikö totta? Hyvä, että eivät hauku tyhmäksi tai kusipääksi. Niistä ominaisuuksista kun vaikeammin pääsee eroon ;-)

Monet kunnianhimoiset/ahkerat ihmiset harrastavat kuntoilua yhdestä syystä: Se ylläpitää tehokasta työkykyä. Ei ulkonäkösyistä. Ulkonäkö on toisarvoista, asia joka tulee siinä sivussa.

Esim. kestävyysjuoksijat eivät ole edes kovin esteettisen näköisiä, vinttikoiramaisen laihoja ja kärsineen näköisiä. Suurin vaikutus on iloinen ja kärsivällinen suhtautuminen muihin ihmisiin, parantunut jaksaminen arjen askareissa.

Heteromiehet pumppaavat rautaa osittain myös sen takia, että saisivat kunnioitusta, että ei baarissa heti tulla viemään tyttöystävää nenän alta. Mutta homomiehet tuskin miettivät asiaa tältä kannalta, että "jos joudun joskus tappeluun niin riittäkö haba"...

Itse olen kokeillut myös lihasten kasvattamista, mutta tulee hieman korni olo, kun heteromiehet ympärillä vääntävät kilpaa rautaa ja kannustavat toinen toisiaan hampaat irveessä. Kestävyyslajit sopivat mielestäni paremmin homoille. Marathon-juoksu vaikka.

No voi psk!

Nytkö minä olen vielä vinttikoirankin näköinen!?! Prkl! Aina menee väärin. Ja niin paljon vaivaa nähty ja kilometrejä taivallettu...

Mutta työkykyinen minä kyllä olen...

Maratonjuoksusta harrastuksena on vielä sekin hyöty, että jos joku meinaa vetää baarissa turpaan, niin jaksaa juosta karkuun ainakin valomerkkiin asti. Kyllä ne siitä yleensä silloin viimeistään väsyy.

Ja mähän en mun läskeistä luovu, prkl!

Siis en voi kuin nauraa itseni tärviölle. =D

Siis ei millään pahalla, mutta jos homoelämä on tosiaan sitä että pitää olla huippumallin näköinen, uusimmat rääsyt niskassa ja treffailla toisia huippumestoissa sanomatta silti koskaan mitään, niin voi pojat. Homokapakissa en ole käynyt, enkä kyllä taida käydäkään, jos siellä mielisairaat henkilöt pyörii ilman pakkopaitoja...

Tuollaista äärimmäisyyttä näkee yleensä vain elokuvissa, mutta ilmeisesti todellisuus todellakin _on_ tarua ihmeellisempää.

Pakkopaidat on varmaan muotia jos ne on Tommy Hilfiger,tai J.P Gaultier ,Versaci designe.Yes, clone gay look on nuorilla must! Kaikkialla gay mailmassa sama ilmio.Nuorien poikien taytyy nayttaa samalta clone gaytrendy nyt,mutta se taas menee ohi niin pian kuin yksilo vanhenee.Ja ne ei voi pitaa kiinni trendista joka muuttuu usein.Ole vain itsesi,dear,meita on taalla paljon jotka ei tarvi nayttaa gay kaduilla.

Lenkkeilyä, jotta jaksaisi työssä enemmän... Mitään noin säälittävää mä en ole kuullut aikohin! Holy Moses!

EvilS, ainakin minä ja tyttöystäväni jaksamme nykyään töissä paljon paremmin sen jälkeen, kun aloimme käydä kuntoilemassa. Muutenkin on paljon pirteämpi ja energisempi olo, ja ryhtikin on parempi. Vai johtuisiko tuo pirteily siitä lisääntyneestä suklaan ahmimisesta, mitä nykyisin saa harrastaa suht puhtaalla omatunnolla ;)

S-koko ja nuoruus yhdistelmänä on kovin lyhytkestoinen, joten onneksi se ei ole minun suosikkini. Minulle XL-koko ja vanhuuden harmaus on se ainoa oikea, vain se sytyttää minussa intohimon sekä suojelu- että muut vietit.

Mutta eipä sekään mitään yleisesti hyväksyttyä herkkua ole, sitäkin kummastellaan: Mitä sä noissa vanhuksissa näet?

Niin, sen kun tietäisi, kun tietäisi miksei XL-vanhukset ole se yhteiskunnan yleinen seksisymboli, mutta ovat kuitenkin minun idiosynkraattinen kohtaloni. Ensimmäisen noista ymmärrän hyvin, mutta jälkimmäinen askarruttaa.

Kun siltikin on ihan samat sitoutumisen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet, mutta sitten yhteiskunnallinen paine homoja vastaan kombinoituna homojen paineeseen poikkeavia homoja vastaan sekä ikäeron tuomat ihan käytännön vaikeudet saavat taas itsensä tuntemaan pakolliselta ylijäämänormipoikkeamalta, jonka olemassa olo tasapainottaa muiden normaaliutta.

Ja sekään ei ole siistiä.

Paras säkä taitaa olla niillä, jotka ihastuvat ja vihastuvat oman ikäisiinsä ihmisiin, olivat nämä miehiä tai naisia, oli kyseessä sitten homot, heterot tai bisset.

Kyse on klubi- ja yökerhokulttuurista, se palvoo ikuista parikymppisyyttä ja ulkonäköä, tanssitaitoa ja valkoisia hampaita.

Sivistyneempää, ajattelevampaakin alaikulttuuria on.

olen tässä ikääntyessä havainnut, että enemmän nyt on vientiä kuin 10v sitten kun olin 30. nyt vielä siisti, ehkäpä trendikäskin. aina tosin näyttänyt ikäistäni nuoremmalta, mutta enhän nytkään näytä 25 sentään. huolehdin itsestäni minkä töiltä ehtii, vuorotyö kun on. mahaakin hiukka kertyny, mutta ei haittaavasti. johtuu ehkä että työn puolesta saa syötyä hyvin, sii ei tota halpaa einespaskaa mikä lihottaa köyhimpiä ihmisiä. ja on kai tota henkistäkin pääomaa kertynyt vuosien saatossa. joten tervetuloa vaan 40-kerhoon, mäkin oon vielä ihan elävien kirjoissa.