Rakkaus hukassa!

Lisää uusi viesti
Loukattu, petetty ja nöyryytetty 17vuotias poikalapsi etsii rakkautta.... Vieläkö siihen uskoa?
17 vuotias elämää näkemätön itkee moista? se on ymmärrettävää jos itkee moista ollessaan _huomattavasti_ vanhempi, mutta toisaalta, mikäpä kissan hännän nostaisi ellei kissa itse
Nyt, 37-vuotiaana, täytyy sanoa etteipä ole tullut vieläkään vastaan.
tosiaan, ehkei kaikilla onnistu rakkauden kohtaaminen, kuten edellinen kirjoittaja, en minäkään -- nyt 33 v. -- ole kohdanut mitään vaikka olen yrittänyt ja tehnyt työtä asian eteen (ja välillä en tehnyt mitään sen eteen): kumpikin strategia ilman tulosta (paitsi liuta vaihtelevia tunteita) ... vaikuttaa, että joillain on enemmän lahjakkuutta silläkin saralla

ja "You can't hurry love" ei aina jaksa lohduttaa
  • 6 / 14
  • samanlainen
  • 24.11.2003 18:42
Minäkin olen 17-vuotias, jätetty, petetty ja muutenki unohdettu poikalapsi. Kyllä meillä nuorilla menee välillä huonosti, mutta te vanhemmat vain vertailette meidän murheita teidän murheisiin, mikä ei ole järkevää. Te olette eläneet noin kaksi kertaa enemmän kuin me. Teille pikku juttu, voi tuntua meille kahta kauheammalta.
Ei rakkautta kannata odottaa, vaan kumppania. Rakkaus on raastavaa, kun taas kumppani on mukava seura arkeen. Mä tiedän, mulla kokemusta molemmista. Kumppanuus toimii sata kertaa paremmin.
Soilelle: Mutta minkäs teet kun kumppanuus muuttuukin yksipuoliseksi rakkaudeksi? Itselläni on tilanne jossa huomaan rakastuneeni kumppaniini ja hän pitää minua kumppanina. Eli kumppanuuskin voi olla rasittavaa jos näin käy. Enkä ole tätä itse mitenkään suunnitellut.
RAUHAISAA ja LÄMMINTÄ JOULUA:) ja tietenkin kuplivaa ja glitteröivää Uutta Vuotta:) kaikille:) niin ja tuhansittain HALAUKSIA ihan kaikille:)
Rakkaus on ihanaa. Pessimistit ja kyyniköt hiljaa! Suotaisiin kaikille rakkaus. nimenomaan Rakkaus satuttaa vain silloin kun sitä ei ole.
Rakkaus,
hellyys,
luottamus.
Onko niitä.
Hän kysyyy.
Väsynein hartein....
Lisää uusi viesti