En halua millään muotoa kritisoida alempaa kirjoitusta ja ylipäätään kaapista ulos tulevia, mutta itsestäni tiedän etten koskaan niin tule tekemään. Ystävien tai kaverien reaktioista en ole huolissani koska en ystävistäni ja kavereistani edes pidä ja uusia löytyy kyllä jos vanhat hylkää. Mutta se perhe, se perhe. Mun isä on yli seitsemänkymppinen ja olen ajatellut että menköön hautaan tietämättä tästä. Sitten on tietysti äitini jolla on niin paljon omia ongelmia, että olen jo vuosia sitten lakannut puhumasta mistään omista asioistani hänelle. Yhteydenpito ainoaan sisareen on minimaalista. Pahoittelen, jos tämä vaikuttaa ruikuttamiselta mutta mulla ei ole ketään kenelle tulisin ulos. Liekö se sitten hyvä vai huono.
Kaapissa pysyminen
> Ystävien tai kaverien reaktioista en ole huolissani koska
> en ystävistäni ja kavereistani edes pidä ja uusia löytyy
> kyllä jos vanhat hylkää.
Eikö kannattaisi hankkia ne uudet, mukavammat ja fiksummat nyt saman tien, jos kerran et pidä nykyisistä? :-)
> en ystävistäni ja kavereistani edes pidä ja uusia löytyy
> kyllä jos vanhat hylkää.
Eikö kannattaisi hankkia ne uudet, mukavammat ja fiksummat nyt saman tien, jos kerran et pidä nykyisistä? :-)
Kuulostaa kyllä siltä, että kaapista tuleminen tai siellä pysyminen on ensimmäisen viestin laittaneen ongelmista se kaikkein vähäisin.
Ei voi olla ystäviä ja kavereita joista ei pidä. Paradoksaali.
Se nyt on jokaisen oma valinta, eikä se kaapistatulo nyt ole mikään maailman suurin kysymys. Jokainen taaplaa tyylillään. Toisille se kaapissaolo onkin yksi homouteen liittyvä perusasia josta ei halua millään muotoa luopua.
Sitten on meikäläisen tyyliset ihmiset, jotka eivät kaapissa ole olleetkaan, eikä sinne pääse... vaikka välillä haluaisi :)
Sitten on meikäläisen tyyliset ihmiset, jotka eivät kaapissa ole olleetkaan, eikä sinne pääse... vaikka välillä haluaisi :)