Miks on niin vaikeaa löytää kumppanin?

Just tässä miettiin et löytyykö mistään joku joka olis kiinnostunut pidempiaikaisesta jutusta vai onko edes sellaisia kundeja enää olemassa? Reilu 2 kk:ttä sitten tapasin yhen kundin chatissa ja kuinka ollaakaan me tavattiin ja hän oli tosi mukava tyyppi. Vaikka se kyl halusi seksiä jo ensi treffeilla, hän sanoi olevansa parisuhteesta kiinnostunut. Tykkäsin tätä kundia hirveesti, mut en uskaltanut mennä loppuun asti hänen kanssa, koko juttu aina jäi suutelemiseen. Me tavattiin vain kaks kertaa ja hän tekstaili mulle mut vain siks koska hän halusi seksiä eikä mitään muutakaan. Oon tosi epätoivoinen, sillä halusin niin paljon enemmän, mut hän ilmeisesti ei, mitä mun kannattais tehä? unohda hänet vai mitä? Mut ku se on niin vaikeeta :-(

Samaa olen itsekin pohtinut jo jonkin aikaa. Olen käynyt viimeisen puolen vuoden aikana treffeillä enemmän kuin koko 26-vuotta kestäneen elämäni aikana (tosin johtuu siitä, et tulin ulos vasta viime kesänä).

Suurimmalla osalla tapaamistani kundeista on ollut mielessä vain hetken nautinto baari-illan jälkeen. Tosin olen tavannut pari kundia, jotka olivat todella mukavia ja joilla ei ollut mielessä ainoastaan seksi ja tapasimme useamman kerran, mutta kemiat ei sitten kuitenkaan kohdanneet.

Jos vain löytäisi miehen, jonka kanssa voisi elää tavallista arkipäivän elämää. Rakentaa yhteinen koti, jossa voisimme käpertyä toistemme syliin työpäivän jälkeen. Nauttia toisistamme ja elämästä.

Ehkä minulla on liian kovat kriteerit elämäni miehelle, ehkä ei. Mutta sinulle MJ78 sanoisin, että unohda hänet. Tulet varmasti löytämään kundin, joka haluaa parisuhteen kanssasi. Kuten toivottavasti minäkin.

Siis viimeisen lauseen piti olla: Kuten toivottavasti minäkin löydän oman parisuhteeni. :)

Malli samaa sukupuolta olevien parisuhteesta on sen verran uusi asia, että just tällä hetkellä kentällä operoivien kundien kasvatusmallista se on aikoinaan jätetty pois. OK – mitä tästä seuraa? No esimerkiksi se, että sellainen kanssakäyminen ei edes teoriassa ole mahdollista vaan vinoviettisten suhteet luokitellaan ns. ”vieraissa käynteihin” jotka taas omana alakulttuurinaan ovat olleet ok läpi maailman sivun – tosin rysän päältä kiinni jääminen on osoittanut heikkoa organisointitaitoa.

Tällä mä haluun todistella sitä teoriaa, että harvempi edes vakavissaan uskookaan pidempiaikaisen jutun olevan mahdollinen – joten siitä ei silloin osata olla edes kiinnostuneita.

No chattitreffit ovat sitten oma taiteenlajinsa. Mulla on jotenkin sellainen käsitys, että kasvottomuus tekee chattailijoista erilaisia kuin mitä luonnossa ovat. Useimmat sex hunterit ovat varattuja, kaappihomoja, rumia, bf:n pettäjiä… – siis kaikkea muuta kuin potentiaalisia sulhaskandidaatteja.

Kyllä niitäkin löytyy,jotka etsii kiinteää ja hellää suhdetta. Ite olen jo kaksi löytäny, harmi vain,että ensimmäinen kaatu välimatkaan. Jälkimmäinen elää ja voi hyvin edelleen :-). Kyllä sinäkin sen oman kullan löydät, älä vaan anna periksi

Puolisonmetsästyksessä näyttää toimivan sääntö että jos oikein etsit, et varmasti löydä. Sitten kun vähiten odotat, elämäsi puoliso ilmestyy elämääsi. Murphyn lain lisäksi siihen vaikuttanee se että kovasti puolisoa etsivä näyttää epätoivoiselta. Ja parillinen tai muuten vaan elämäänsä tyytyväinen näyttää onnellisuuksissaan niin paljon haluttavammalta että vonkaajia riittää.

Jotenkin pitäisi saada se "pakko löytää puoliso nytheti" -fiilis taka-alalle ja pitää hauskaa kavereiden kanssa paikoissa joissa potentiaalisia puolisoehdokkaita esiintyy, kerran se sitten tulee ihan sattumalta ja kolahtaa. Kolahti mulle ainakin!

No aiwan! Näinhän se juur menee... nyt minäkin asian hokasin :) Moni möllöttää ja kuikuilee yksinään esim baarissa, eikä saa suutaan auki tutustuakseen ihmisiin. Tai sitten yrittää liian innokkaasti tutustua. Molemmissa tapauksissa tulee epätoivoinen tai muuten surkea vaikutelma.

Mutta sitten kun olet jo parisuhteessa ja heittelet ihmisten kanssa muuten vaan läppää, ihan ilman mitään iskutarkoitusta, niin johan on jätkät kiinni lahkeessa ;-)

Elikkäs pitäisi osata ottaa rennosti ja jättää yrittäminen pois. Ottaa asiat vastaan sellaisina kuin tulevat. Sieltä se 'oikea juttukin' sitten jossain vaiheessa putkahtaa eteen :)

Jees, ei yrittämällä mitään saa, hankalan maineen vain.

Tuossa on paljon totta, mitä Antti sanoi. Moni homo menee mukaan irtosuhteiden maailmaan. Se on yleistä ja mallis siis saatavilla ja helposti omaksuttavissa. Sitten on kyllä myös paljon niitä, jotka pitävät vankkaa suhdetta tavoitteenaan. Mutta hepä eivät samoilla areenoilla juuri liiku. Suurin syykin tuli jo sanottua, varatun miehen seura kiinnostaa, sillä hän monesti näyttää onnellisemmalta jne kuin yksinäinen ja epätoivoinen baarien kanta-asiakas.

Viimeksi viime lauantaina meinasin lyödä yhtä vanhaa ystävää. Oltiin baareilla ja hän iki-sinkku, alkoi kännissä ruikuttaa kuinka minulle on aina kaikki ollut niin kovin helppoa. Miesten iskeminen ja kumppanin löytäminen. Joopa joo. Kuitenkin hän on nähnyt sen kaiken, myös eron. Katkeruus nyt viimeksi kannattaa...

Näin - itse olen ollut myös aina sitä mieltä että kohtaloonsa ei voi vaikuttaa - mutkia voi lieventää ja töyssyjä pehmentää mutta itse kohtalo on määrätty. Jos kumppani on tarkoitettu löydettäväksi niin se löytyy kun on aika.

Mä itse venailen prinssiä, joka ratsastaa mun luo valkoisella orhilla.

Tämä myös haluaa parisuhdetta, mutta ainoaksi puuttuu se: poikaystävä.

On totta vaikee löytää se oikeaa jonka kanssa kemian palat sopivat yhteen.

No toivotan sulle tsemppejä ja sekä muillekin jotka etsivät se oikea jonka kanssa voisi jakaa tunteensa, rakkautta, elämänsä asiat toisillemme.

"Huokaus"

Toisaalta kun eilen käveleskelin mamasta himaan niin matkalla näin kahden homosuhteen lopettajaiset eikä se ollut mitään kaunista kuultavaa....sen verran lujaa siinä huudettiin.

Niin on sellaista jokaisessa parisuhteessa ja miksei myöskin heterosuhteissakin.

joo, eli faktahan on se, että jos haluaa itelleen bf:n, niin pitää hankkia ekaks kavereita ja sit vaan pitää silmät auki.

Paras potentiaalinen bf on se ujo poika joka istuu sohvalla kaverin tupareissa jota et oo koskaan ennen nähny...

ja kyl chatissäki on kultaisii ihmisii... ainaki mun kokemusten perusteella.. tosin suomi on suuri maa..

/me lähettää pienen halin kaikille yksinäisille pojille

Voihan niitä parisuhteeseen haluavia olla vaikka pilvin pimein, vaan kuinka moni uskaltaa avata suutaan? Kun välillä tuntuu niin naurettavalta kun ihmiset eivät uskalla avata suutaan edes koulussa kaveruusmielessä. Luentosalissa istuu samat naamat vuodesta toiseen, vaan kaikki on omassa ruhtinaallisessa rauhassaan, mielessä ei taida edes käydä ajatus että saisi sitä lärviään auki. Kuinka voi sitten olettaa, että uskaltaisi mennä iskemään muita? ( Tai sitten kirjoittaja on turha peelo, joka näkee asiat niin totaalisen vääristyneenä kun vain on mahdollista )

Sama linja näkyy jatkuvan deittinetissäkin. Noin 95% viesteistä on täyttä roskaa tyyliin: "Olen komea, sinunkin oltava", tai sitten: "Hulk etsii toista", tai: "138v mies etsii 2 vuotiasta", tai: "Hevosen lerssin omaava etsii isompaa" jne.

Koko sinä aikana, jona olen tutkinut tuota saittia, olen melkein kirjoittanut kahdelle(2), tyypille, mutta sitten sekin jäi. Eli vikaa on kieltämättä itsessäkin (aika paljonkin), vaan eipä niitä kandidaattejakaan ole liiemmin ollut. Jotenkin vain niitä "tavallisia" sällejä ei näytä liiemmin olevan tarjolla.

Ja edellistä kirjoittajaa apinoiden: Jos voisin, antaisin ruusun kaikille yksinäisille ujoille homppelipojille suomenmaassa =)

On hyvä, että löytyy näitäkin sivuja, missä käydään asiallista keskustelua tästä miesten maailmasta. En itsekään jaksa lukea chatissä tai seuranhakupalstoilta niitä viestejä, joissa etsitään vai seksiä jne. Ja kas, montako potentiaalista viestiä tuleekaan luettua tämän karsinnan jälkeen?:) On tosin mainittava, että tietenkin mielessä on ainakin tietyt perus kriteerit kuten tietty ikähaarukka tai tietyn tyyppiset mitat, jotka eivät tarkoita sitä tosi lihaksikasta ja atleettia.

Kysymys on varmaan myös sisäisestä kasvusta, joka auttaa karsimaan joitakin älyttömiä odotuksia. Nyt olen huikeat 25 ja hiukan yli. Vaikea sanoa, kehen rakastuu, mutta kyllä haluan nähdä hieman työtä sen suhteen eteen ja käydä useammilla treffeillä. Voiko ensitreffeillä tosiaan estää itseään tutustumasta toiseen vaan sen takia, ettei heti ole syvästi rakastunut? Heterosuhteistakin on tehty sellaista tutkimusta, että monet pariutuvat viimeinen sellaisen ihmisen kanssa, joka vastaa lähemmin omia odotuksia, mutta eivät olekaan niitä prinssejä tai prinsessoja. Katsokaa itsekin kadulla liikkuvia heteroita. Välillä ulkoisia piirteitä katsoen voi esimerkiksi ihmetellä, miten joku "tuollainen" mies on löytänyt noin kauniin naisen tai päin vastoin:)

Kuulun siihen ryhmään, joka ei ole koskaan edes innostunut irtosuhteista. En osaa erottaa seksiä ja tunteita keskenään. Jos olen jonkun kanssa "sillai", se merkitsee myös sitä, että haluan olla tuon tyypin kannssa myös muuten.

Tässä lisää keskutelunaihetta. En ole sitä tyyppiä, joka välittömästi kirjoittaa mielipiteensä lehtien yleisönosastoihin kun ottaa jokin päästä, mutta tämä aihe kai on tarpeeksi henkilökohtainen, että halusin tämän kirjoittaa.

Hyvää jatkoa kaikille!

Noh, palatakseni tuohon ensimmäiseen niin mä en ole koskaan pitänyt miehistä/pojista jotka ei anna ensitapaamisella. Ja kaikki "tutustutaan ekaks paremmin"-piipitys on pelkkää vittuilua. Jos kerta on vastakkaisesta osapuolesta täydellisen vastenmielinen niin mitä se muka lupaa "pidemmän suhteen" varalle?

On se minusta vain niin kovin surullista, kun homo-maailma rakentuu ulkopiirtein irtosuhteista. On varmasti homoja, jotka haluavat katsoa hieman muitakin asioita kuin vain sitä seksiä, mutta nämä ovat harvinaisen harvassa jopa homo-maailmassa, ja ne jotka löydät ovat jo varattuja. Kuka voisi kertoa minulle, mikä on vähemmistöryhmän vähemmistö?