Bi-ys muka identiteettikriisi, hah?

Olen kertonut joillekin sukulaisilleni, että olen kykeneväinen rakastumaan ihmiseen riippumatta sukupuolesta. Ja viimeisin reaktio oli typerä! "Ai nyt sulla on vielä identiteettikriisikin!" Totesin että olen jo pitkään tiennyt tämän. Ajan kysymys vaan milloin rakastun ekaa kertaa naiseen. Totta kai olen jotenkin hukassa. En ole ollut mieheen enkä naiseen "oikeasti" rakastunut. Mutta se kertonee jotain, että ystävyyden syvetessä naispuolisiin ystäviini olen kaksi kertaa miettinyt esim. millaista olisi suudella häntä...
Ja tiedän, että sitten kun rakastun...olen aina halunnut näyttää kaikille rakkauteni...ei se tule olemaan helppoa. Asenteet pienehköllä paikkakunnalla ovat aika rajut. Varsinkin lähisuvun ronskien hetero-miesten...joo-o...Ei oo helppoo.

Korjauksena: Kahden naisen kohdalla olen miettinyt suutelemista jne.

Vituttaa oikein kun teinix-tytöillä (ja vähän vanhemmilakin tytöillä) on tämmöinen muoti-ilmiö että on hienoa olla biseksuaalinen! Joillakin ihmisillä menee elämä pilalle homouden ja sen kätkemisen takia, haudotaan/tehdään itsemurhia & muuta.. Ei voi saada lapsia, yhteiskunnan halveksinta, yksinäisyys & juurettomuus..

Miettikääpä vähän.. se että nainen miettii millaista olisi suudella naista ei vielä tarkoita että nauttisi sen kanssa seksistä yhtä paljon kuin miehen kanssa. Ja jos miehet kiinnostaa väkisin vääntämättä enemmän, parempi unohtaa biseksuaaliset halut eikä leuhkia niillä. Stna niih.

On tietysti myös oikeasti biseksuaalisia ihmisiä, mutta mitä hienoa seksuaalisessa poikkeavuudessa on? Ei se ole mikään rikkaus, yhden ihmisen kanssa sitä kerrallaan ollaan.

Ja jos tietäisin lääkkeen homouteen olisin varmaan miljonääri.

Lääke homouteen, just joo...

Jos tietäisin lääkkeen siihen, miten nuo homous-on-sairaus-johon-pitää-löytää-lääke -asenteet parannettaisiin, niin olisipa maailma aika paljon parempi paikka.

Jos joskus keksitään lääke homouteen ja siitä "parantumiseen" en ottaisi sitä.
On hienoa olla jotain mikä poikkeaa valtavirrasta vaikka valitettavasti täytyy sanoa, että Homoudestakin on tullut mainstreamia.

Olen aina ollut ja tulen olemaankin Homoseksuaali sitä ei kukaan pysty kieltämään minulta mutta ette todellakaan tule näkemään missään Gay Pride marssilla(ainakaan Suomessa)

Koska Boikotoin Lauraa, Paulaa, Marionia...Muualla maailmassa soi sentään(Gay Pridessa) vähän parempi musa kuin täällä(Nina Hagen, New Order, Depeche Mode, Rosenstoltz jne)

Onko muoti-ilmiö oikeen vai? Ei se tarkoita että huvikseen kokeilisin bi-seksuaalisuutta jos tiedostan asian. Ja usko pois että en ole seksin ja pussailun perässä. Rakkaus. Rakkaus ihmistä kohtaan, oli hän nainen taikka mies. Joo...en ole vielä seurustellut naisen kanssa...mutta tarkoittaako tämä että olen muodinvuoksi etsimässä naisystävää? Etten voi olla bi-seksuaali? Ei v- todellakaan! Paljon helpompaa olisi vain olla miehen kanssa. Enkä oikeastaan etsi miestä enkä naista. Vaan toivon kohtaavani kumppanini ajan mittaan. Olen juossut rakkauden perässä todetakseni ettei sitä niin löydä vaan että se pakenee nopeammin kuin valo. Siis yksin ollaan. En halua yhdenillansuhdetta kenenkään kanssa. Se seksinjanoudesta yms. Niin että:Bi-seksuaaliset ajatuksetko aina ovat vain muoti-ilmiö?Kiitos vaan kauhiasti!

Toi otsikko johti harhaan. Kun suutuin siitä, että sukulaiseni piti biyttäni ohimenevänä identiteettikriisinä. Get it? Eli sitten oon taas kunnosssa ja hetero. Kyllä sitten tuleekin olemaan itseni etsintää varmasti kun tapaan ensimmäisen naisen kehen rakastun. Eikä se tule olemaan helppoa. Valitettavasti.

Mä kyllä ymmärsin pointin:)

Ja pahoittelut siitä, että sinut leimattiin heti muoti-ilmiöksi. Tosin niin näyttää nykyään tapahtuvan, siis tarkoitan sekä tuota muoti-ilmiötä että leimaamista. Mutta varsin luonnollisia ihmisluonteeseen kuuluvia reaktioita molemmat! :)

Tsemppiä sulle ja tulevaisuudelle. Eihän se helppoa ole, mutta ei oo tarkotuskaan. Toivottavasti löydät ihanan _ihmisen_ elämääsi!

Toi muoti-ilmiö on kai aika yleinen tapa suhtautua aiheeseen. Itse en parhaillaan etsi rakkautta (saanut yliannostuksen) mutta mitä ikinä etsinkin, en rajoita sukupuolen perusteella.
ks mun kommentti keskusteluun bi-ys naisena ihmissuhteiden alla

Jotenkin tuntuu siltä, että jos kaikki teini (noin12-15v) tytöt, jotka väittävät olevansa bi-ihmisiä, olisivat tosissaan, olisi bi:tä maailmassa paaaljon enemmän kuin heteroita. Ei nii, että siinä olisi jotain pahaa, se ei vaan ole kovin uskottavaa. Enkä nyt tarkoita tätä sinulle, parahin "Likka" vaan puhun omasta kokemuksesta. Mulla on kamalasti tuttuja, jotka ovat lakaneet muka "ajattelemaan vakavasti" omaa seksuaalista suuntautumistaan. Ja kaikki nävä ovat (yllärilälläri!) olleet tyttöjä. Väittävät olevansa bi:tä, mutta silti riekkuvat kaikki viikonloput teiniperseissä eri jätkien kainaloissa. Ja sitten selvinpäin selittävät, kuinka ovat mielestään valmiita "todelliseen rakkauteen" kumman vain, miehen tai naisen, kanssa. Give me a fucking brake!
Itselläni on tähän asiaan se mielipide, että rakkaus ei katso sukupuolta. Oikeastaan voisin lainata Gale Haroldin (QAF-USA:n Brian) viisaita sanoja: "Minulle kaikki ovat heteroita. Tai kaikki ovat homoja, ihan miten vain". Ettei siis sillä ole väliä, kumpaa sukupuolta rakastaa. Itse rakkaushan siinä tärkeintä on, vai mitä.
Minusta on ihanaa katsoa kauniita naisia ja on ihanaa katsoa kauniita miehiä. Sitä, olenko bi-seksuaalinen, en vielä tarkaan tiedä. Aika näyttää. Ja mitä sillä oikeastaan on edes väliä..?

Oho, tulikin kirjoitettua aika paljon, toivottavasti jaksatte lukea.

Hupsan, muutama kirjoitusvirhe tulla tupsahti.. Vaan eipä tuolla niin väliä, sen siitä saa kun kirjoittaa kiireessä..:)

No,pakkohan minunkin on tähän keskuteluun liittyä. Olen sitä mieltä, että rakkaus ei katso sukupuolta,ikää,ulkonäköä.
Se on vaan, miten itse tuntee oikein. Ei tarvitse luokitella itseään mitenkään. Minä olen minä ja sillä selvä.

On se Gale Harold sitten viisas mies. Painotan ja alleviivaan hänen sanojaan.

Hei.. oli ihan pakko jatkaa tätä keskustelua..
Olen 2kymppinen likka tosi pieneltä paikkakunnalta.. Koko ikäni olen ollut vain miesten kanssa ja tänä keväänä huomasin, että tunnen myös seksuaalista erääseen naiseen.. Minun onnekseni tämä nainen tunsi vetoa myös minuun ja olemme onnellisesti yhdessä..

Ja voitte varmaan arvata, mitä tapahtui.. Koko pieni paikkakunta oli aivan sekaisin siitä, että kaksi naista ovat keskenään kihloissa, ja johan alkoi liikkua juttuja siitä, "etten olisi mennyt sen kanssa ekalla luokalla saunaan, jos oisin tiennyt sen olevan lesbo". Heh.. Ovatpa sitten ihmiset tyhmiä.. Se, että tunnen vetoa yhteen naiseen ei tarkoita sitä, että olisin iskemässä kaikkia naisia.. Ehkä sitten suhteemme on omituinen, mutta me molemmat voimme harrastaa seksiä miesten kanssa, ilman mitään riitoja, sillä olimmehan ennen "100% heteroita".. (huomaa sitaatit) ja kiinnostusta myös miehiin riittää molemmilla..

Jos ei muuta niin ainakin tosi ystävät tuli punnittua.. Kaksi hyvää naispuolista ystävääni hyväksyivät asian ja sanoivat, että olet edelleenkin se sama ihminen.. Poikapuoliset kamuni ovat olleet myös sinut asian kanssa.. Puolisoni puolelta yksi naisystävä irtisanoi 10 vuoden ystävyyssuhteen.. Tietenkin tälläisen asian kuuleminen vaatii sitä "sulattelua"..

Pääasiahan on se, että minä olen onnellinen ja kumppanini on onnellinen.. Edes kerran elämässä ajattelen näin "itsekkäästi"...

Hups... Kauheesti virheitä... mut koettakaa kestää.. *hymy*

Jessus, mitenkähän pieni paikkakunta on kyseessä? Itse olen kotoisin (en onneksi enää) käpykylästä ja en olisi kyllä uskaltanut olla noin avoin. Vanhempienkin elämä olisi taatusti kärsinyt...

En ole kylläkään enää kaappi, mutta kaikille kotopuolen ihmisille en välttämättä kerro, ja mitä se niille kuuluukaan.

Muuten tosi jees juttu, asennetta! Tsemppiä ja laittakaa luut kurkkuun, jos äpisevät ;D!

Muoti-ilmiö, niinpä niin... Kirjoitin tästä aiheesta jo tuonne ihmissuhdepuolelle, mutta pakko on kommentoida tännekin. Eli minä, palttiarallaa kolmikymppinen nainen, seurustellut tähän asti pelkästään miesten kanssa, naimisiinkin (ja jo erotakin) ehtinyt - ja jo useamman vuoden minulle on ollut TÄYSIN selvää, että olen ehdottomasti bi. Ei kai se ihmisen identiteetti nyt herranjumala siitä riipu, kenen/kuinka monen kanssa on nus... harrastanut seksiä? Entäpä jos homo/lesbo/hetero elää selibaatissa, tekeekö se hänestä jotenkin sukupuolettoman? EI. Seksuaalinen identiteetti ja suuntautuminen on kiinni nimenomaan siitä, onko kykenevä tuntemaan vetoa omaan, vastakkaiseen vaiko molempiin sukupuoliin, EI siitä miten aktiivisesti näitä halujaa toteuttaa!

Likka, älä välitä näistä haukkujista ja leimaajista. Tuntuu tämä bi-fobia olevan valitettavasn yleistä homo/lesboväestön keskuudessa... vai olenko väärässä? Olenhan???

Homojen keskuudessa bi-fobia on erittäin yleistä, ei siitä pääse mihinkään. Olen törmännyt siihen jatkuvasti, ja näkeehän sen selvästi myös näitä keskusteluja lukiessa.

Yleensäkin juuri homot ovat ovat hyvin suvaitsemattomia ja ahdasmielisiä ja erittäin itsekeskeisiä. Tuntemistani homoista vain kaksi on todellisia ystäviä, jotka ymmärtävät että en ole itse valinnut bi-puolta itsessäni ja olen mikä olen. Heteroystävilleni se ei ole koskaan ollut mikään ongelma.

Minä suorastaan ihailen niitä vaivaista kahta tapaamaani bisseä, jotka ovat oikeasti uskaltaneet toteuttaa myös homopuolta itsessään. Ehkä fobiat perustuvat liian usein niihin naisen kanssa naimisissa oleviin bisseihin, jotka pettävät vaimoaan miesten kanssa. Aiheesta on muistaakseni keskustelu käynnissä toisaalla Ranneliikkeessä.

Muutamat tuntemani bi-naiset sanovat, että lesbojen suhtautuminen heihin on joskus suorastaan agressiivista. Onko tässä perää ja jos on, niin mistä se mahtaa johtua?

Hups.. kesti vähän vastaaminen.. Niin.. siis sillalailla pieni suomalainen tuppukylä (n.30 000 as), jossa parhainta on se, että kaikki muut LUULEVAT tietävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse..

Se oli ehkä "rohkea" veto tulla kaapista ulos, mutten voi elää suhteessa jota täytyisi piilotella..

Tsemppiä vaan kaikille jotka "kamppailee" samojen valintojen äärellä..

Mä olen kertonut olevani bi kahdelle ihmiselle. Kotiväelle en aio kertoa,ainakaan vähään aikaan koska se ei heille kuulu.
Itse en ole valinnut sitä että olen bi,tunnen myös vetoa naisiin,enkä sitä mitenkään "päätä".

Se on tietysti vähän ahdistavaa,että kun vanhempana menee esim.DTM:ään tai jonnekkin muualle homobaariin.niin miten ihmiset suhtautuu?
Hurr. Olen kyllä ylpeä että olen bi,mutta joskus hirvittää ajatus tulevaisuudesta..

Ei sitä bi puolta tarvitse välttämättä toteuttaa.

Veikkaanpa että useimmat bi-miehet eivät toteuta toista puoltaan eivätkä ole sen kanssa edes sinut. Homoja vihataan, kukapa käyttäytyisi homoseksuaalisesti jos ei aivan pakottavaa tarvetta ole?

Vastaavasti nais-bit voivat vapaammin lesbostella.
Lesboja muutenkaan ei vainota kuten homoja. Jos joku väittää että kaapista ulostuleminen lesbona on vaikeata, niin voisi miettiä homona samaa tilannetta. Monta kertaa pahempi.

Mies -bit eivät ole kovin kysyttyä tavaraa heteroiden keskuudessa eivät kavereina eivätkä seurustelukumppaneina. Heitä inhotaan melkein enemmän kuin homoja.

"Mies -bit eivät ole kovin kysyttyä tavaraa heteroiden keskuudessa eivät kavereina eivätkä seurustelukumppaneina. Heitä inhotaan melkein enemmän kuin homoja."

Mihin perustat tuon väitteen?

Entäs bi-naiset? Miten homot suhtautuu bi naisiin,kertokaa totuus.

Jo on kysymys. Mitäs tähän nyt yleistäisi? En ainakaan halua, että muhun suhtautuu "homona" yhtään kukaan.

zewor: eipä pidä paikkaansa. Mä tykkään bi-miehistä ainakin yhtä paljon kuin homppeleista. Itsensä kanssa sinut oleva bi-mies ei oo homoa pahempi.

Sellaiset takinkääntäjä-bisset onkin sitten hankalia tapauksia.

En mä ollutkaan itse sitä mieltä, vaan lainasin tuosta viestiä., joka kuulosti mun korvaan vähintäänkin kummalliselta.

No just joo. Mitenkään vähättelemättä noita tuntemuksiasi naisia ja identiteettiäsi kohtaan: Näitä bisseiksi itseään kuvittelevia tyttöihmisiä on nähty 15 vuodessa aika monta. Viikkoja, kuukausia tai vuosia on höpötetty asiasta, ja siinä vaiheessa kun on se NAINEN sängyssä, onkin mennyt pupu pöksyyn ja juostu kirkuen lähimpään kyrpään kiinni. Sillä se identiteettikriisi on selvinnyt, ja selviää myös sinun kohdallasi.

Se, että tykkää katsella kauniita naisia, kiihottuukin aiheesta ja jopa haluaa suudella (mitä jokainen heterokin on jossakin vaiheessa kokeillut kaverin kanssa), ei ihan oikeasti tee ihmisestä bi-seksuaalia.

Tuo sukulaisille kertominen ilman yhtään todellista kokemusta aiheesta kuulostaa nuoren shokeeraamishalulta ja testaukselta:)
Sillä, jolle kerroit, ja joka kommentoi identiteettikriisistä, on varmaankin HIUKAN enemmän elämänkokemusta ja perpektiiviä nähdä nuoren ihmisen pääntoiminnan läpi.
Mitäs olisit halunnut hänen sanovan? Ottavan sinut todesta, hyppäävän kaulaan onnittelemaan seksuaalisesta heräämisestäsi tai edes järkyttyvän? Taitaa turhauttaa kun reaktio ei ollut tuon kummempi....;)

Kuuluu ihan elämänkaareen tuollaiset mietinnät, joskus jopa vajaa 30v naisillakin.
Ota siis rennosti, rakastu ensimmäisen kerran, mene sänkyynkin ja mieti sitten uudelleen.

Nimimerkille HIH voisin kertoa, että tajusin olevani homo (tai ainakin vahvasti miehiin päin oleva pipari) jo paljon (useita vuosia) ennen ensimmäistä "todellista" kokemusta - rakastumista tai ihastumista, seksistä puhumattakaan. Ajan myötä tuli sitten selväksi, että ihan hinttiähän tässä ollaan. Nainen ei saa aikaan mitään korvien (eikä jalkojenkaan) välissä.

Mulla meni pitkään - vuosia - ennen kuin rohkeutta riitti hyväksyä oma identiteetti täysin. Sen jälkeen pikku hiljaa kaapin ovi raottui. Hyvä, että jollakin on oikeasti ajatella seksuaalisuuttaan avarakatseisesti. :)

HIH kirjoitti:

"No just joo. Mitenkään vähättelemättä noita tuntemuksiasi naisia ja identiteettiäsi kohtaan: Näitä bisseiksi itseään kuvittelevia tyttöihmisiä on nähty 15 vuodessa aika monta. Viikkoja, kuukausia tai vuosia on höpötetty asiasta, ja siinä vaiheessa kun on se NAINEN sängyssä, onkin mennyt pupu pöksyyn ja juostu kirkuen lähimpään kyrpään kiinni. Sillä se identiteettikriisi on selvinnyt, ja selviää myös sinun kohdallasi."

Ja vähän myöhemmin:

"Kuuluu ihan elämänkaareen tuollaiset mietinnät, joskus jopa vajaa 30v naisillakin.
Ota siis rennosti, rakastu ensimmäisen kerran, mene sänkyynkin ja mieti sitten uudelleen."


On ikävää, että kohdallesi on sattunut paljon tällaisia epävarmoja tapauksia. Vielä ikävämpää on se, että olet antanut tämän kyynistää ja katkeroittaa itsesi ihmisenä, ja erityisesti bi-seksuaaleja kohtaan.

Ihmetyttää myös tuo ohjeesi "mene sänkyyn ja mieti vasta sitten"...? En tiedä, tulenko koskaan itse menemään sänkyyn naisen kanssa - minulla on tällä hetkellä hyvä ja toimiva miessuhde, jolla on hyvät mahdollisuudet jatkua "kunnes kuolema meidät erottaa" - mutta edelleenkin, mitä tekemistä tällä on minun seksuaalisen suuntautumiseni kanssa? Aivan, ei YHTÄÄN MITÄÄN! Toistanpa nyt vielä sen, mitä jo aikaisemminkin olen täällä sanonut: Bi-seksuaalisuus tarkoittaa nimenomaan KYKYÄ tuntea seksuaalista ja/tai romanttista halua kumpaakin sukupuolta kohtaa. Se EI riipu seksikumppanien määrästä eikä sukupuolesta - muutenhan esim. selibaatissa elävät ihmiset pitäisi määritellä täysin sukupuolettomiksi...!

Toivon sinulle, HIH, oikein hyvää loppukesää ja alkavaa syksyä - ja positiivisempia ajatuksia oikein roppakaupalla! :)