Voiko parisuhteessa olla avoin?

Voiko siis parisuhteessa olla täysin avoin kumppaniaan kohtaan? Tarkoitan tällä sitä, että voiko toiselle kertoa tunteistaan täysin avoimesti vai pitäisikö kuitenkin ylläpitää jonkinlaista kissa-hiiri -leikkiä? Voiko juttu olla sittenkin niin, että mikäli olet täysin avoin kumppanillesi, niin mielenkiinto Sinua kohtaan katoaakin?

En tarkoita näillä kysymyksillä niinkään miettiä sitä, että ollaanko uskollisia vai ei, sillä mielestäni on selviö, että uskollisia ollaan. Pikemminkin jutun akilleenkantapää on siinä, että aikaisemmissa suhteissani olen ollut täysin avoin kumppaneilleni ja jotenkin tuntuu siltä, että sitten kun riitoja tulee, niin näihin "heikkoihin" kohtiin lyödään ensimmäiseksi. No nyt sitten mukamas vahingosta viisastuneena olen yrittänyt nykyisen kumppanini kanssa olla välillä avoimempi ja välillä sulkeutuneempi. Jotenkin on alkanut tuntumaan, että kun olen vähän sulkeutuneempi, enkä aina ihan tavoitettavissa, niin silloin seuraani kaivataan enemmän ja olen silloin "houkuttelevampi".

Tottakai haluaisin olla täysin avoin toista, rakastamaani, Ihmistä kohtaan, mutta onko se sittenkin virhe??

Moninaiset näemmä on pienen Ihmisen ongelmat, mutta auttakaas nyt hyvät heimo veljet ja -siskot!

Vaikea vastata tällaiseen kysymykseen. Tietenkin avoimuutta suhteessa pitää olla, jos ei halua suhteen kariutuvan suomalaiskansalliseen "mies ei puhu, ei pussaa" -tyyliin. :P Tai itse ainakin kannatan avoimempaa suhtautumista elämään ja suhteeseen. :) Mutta liiallinen avoimuus ennen kuin oppii tuntemaan toisen voi olla pahasta. Tai näin ainakin olen ollut huomaavinani.
Tosin itse en ryntää samantien suhteen alussa kertomaan toiselle osapuolelle pelkääväni mörköjä ja sen takia pitäväni sängyssäni laumaa pehmoeläimiä, teen sen vasta sen jälkeen kun hän ihmettelee niitä elukoita. :)

Mielestäni avoimuus tulee myös ajan kanssa, tosin ilman alkuavoimuutta suhteesta ei välttämättä tule mitään. :) Eli avoin kannattaa olla. :)

--Druusi

Voi olla täysin avoin, mutta ei ehkä kannata.

Olen itse ollut huomaavinani saman asian - kumppani on kummasti kiinnostavampi, kun en ihan kaikkea tiedä. Ja onhan se kivaa, että sitten löytää uutta ihmeteltävää toisesta vielä vuosienkin jälkeen. Tosin valhettelemaan en ryhtyisi, mutta totuuksia itsestään voi kylvää vähitellen.

Mun mielestä tulee olla mahdollisimman avoin, mutta täytyy olla huomaavainen ja kohtelias kertoessaan toiselle asioita. Lisäksi tulee ottaa huomioon toisen mahdollinen elämäntilanne ja emootiotila.

Tää on persoonallisuuskysymys vs. laskelmointikysymys. Toiset vaan on avoimia ja kertoo kaiken itsestään kolmessa päivässä. Toiset on savolaisia ja ajattelee koko ajan mihin pyrkivät ja miksi ja että haluavat takaoven olevan auki. En jaksais kyllä kieroilua ja laskelmointia kauheen pitkään.

No huhhuh. Täytyypä sanoa että onhan se nyt naurettavaa jos pitää oikein pimittää tietoa niinkin läheiseltä ihmiseltä kuin kumppanilta. Tai sitten en vain ole ymmärtänyt koko parisuhdeajatuksen ydintä, jos kerran tuollainen leikkiminen minusta nyt tuntuu niin typerältä. IMHO jos henkilöt eivät voi kertoa toisilleen ihan normaaleja asioita, kuten omia tunteitaan tms, niin ei se suhde kyllä siitä somene vaikka kuinka tipoittain faktoja pöytään latoisikin. Minusta se nyt vain kertoo siitä, että henkilökemia ei ole ihan kohdallaan. En minä itse oikeastaan koskaan mieti että mitäpä tässä nyt suustani päästelen( kuten nyt =), vaan puhun ja kirjoitan fiilispohjalta. Jos keskustelun toinen osapuoli ei sitä osaa vastaanottaa ja arvostaa, niin mieluummin alan etsimään muita samanhenkisiä ihmisiä, kuin että alkaisin vahtimaan sanomisiani. Piirileikki on asia erikseen, parisuhteessa pitäisi olla avoin, ainakin itse sitä arvostan.

Ja muistutukseksi vielä: Tuolla sekalaista -osiolla oli puhetta vastausten ilkeydestä. Niin että lukekaa tämä vastaus sillä "mielipide"-äänenpainolla lisäten huokauksia sopiviin kohtiin, älkääkä siinä paasausmoodissa. Itse ainakaan en ole täällä huutamassa että minun mielipiteeni on oikea =)

Nuorena tuli möläyteltyä toiselle kaikenlaista ilman sensuuria kuten esimerkiksi:"Tänään musta tuntuu etten mä rakasta sua yhtään". No huomisin oli taas kiva olla yhdessä, mutta se toinen oli jo loukkaantunut pysyvästi.

Ei todellakaan kannata sanoa kaikkea toiselle. Mielentilat vaihtelevat, mutta jonkinlainen loogisuus on hyvä omissa sanoissa säilyttää.