Seurustelusta biseksuaalin kanssa
Usein biseksuaaleista ajatellaan, että he ovat kuin käkiä jotka munivat toisten lintujen pesiin. Hyväilyt ja muut kiihkeät ryöstetään homolta ja nainen on se joka saa nämä korkojen kanssa itsellensä.
Mieskaverin naisystävä saattaa olla mustasukkainen miehensä miesystävästä.( Tulikohan se vaikeammin sanottua. Uuh!)
Usein ajatellaan että, homofobioista kärsivä henkilö tunteidensa kieltäviä biseksuaaleja. Mitä mieltä te muut ovat? Voiko bisseä oikein rakastaa, vai pitääkö heitä vain sääliä?
Kun olen kolmattakymmentä vuotta tuntenut tuon bisseni, niin en kyllä hänestä voi sellaista sanoa. Ehkä olen tullut sokeaksi elämälle. Elän vain pienessä sisäpiirissä.
Tunteet joskus tosin käyvät ylikierroksilla, mutta kuitenkin hän on edelleen se lutunen reppana kuin seurustelun alkuvuosina. Väitän että hän on muokannut minua paljon oman mielensä mukaiseksi ja minä häneen samoin. Joskus kyllä ajatukseni menevät aikalailla matalalle kun on se tyttökiima-aika.
Ihmettelen miksi minun ihastukset ja jotkut seikkailut kohdistuvat bisseihin. Kuitenkin aina tulee kauhistuneena ajatus: ”Voi bisseni mitä minä taas olenkaan tekemässä”. Pakkohan niistäkin on kertoa kaverille. Murjotuksen jälkeen olen ne taas saanut anteeksi.
Olenkohan ollenkaan homo vai olenkohan minäkin bisse? Mitä ihmettä minäkin homojen saitilla teen? Toisten rouvat saavat minunkin sydämeni jyskyttämään, mutta omaa neitostani en ole vielä iskenyt siihen asti.
itse koen olevani bi, mutta tällä hetkellä ainakin vetävät kissat saavat osakseen enemmän huomiota kuin komeat gosset. Viehtätyn kuitenkin molemmista. Itse taasen olen kokenut raskaana sen, miten heterosuhteessa seurustelevat naiset kiinnostuvat minusta, mutta lopulta aina jatkavat suhdettaan miesystäväänsä. On hämmentävää myös joutua pariskuntien riitojen keskelle, tietäen olevansa itse osatekijä niihin. Kyräily miesten puolelta voi tuntua joskus jopa huvittavalta, mutta usein se on vain rasittavaa. Tunne siitä, että on jollekulle vain jonkinlainen seikkailu itsensälöytämiseen tai rajojen rikkomiseen ei ole kovin mieltäylentävää pidemmänpäälle. Itseasiassa ongelmani onkin mistä löytää bi-nainen joka haluaa muutakin kuin "yhden jännän jutun"...
Moikka. En jaksanut lukea edellisiä viestejä kokonaan, mutta sen voin sanoa itsestäni, etten ikinä halua seurustella bissen kanssa. Sen voin kyllä kestää että poikaystäväni katselee toisia miehiä, mutten todellakaan halua että hän katselee tyttöjä! En tiedä kyllä miksi.
Voisikohan johtua siitä, että ympärillä näkee heteropareja niin paljon enemmän kuin homopareja, että siitä jotenkin päättelee seurustelukumppanin "varmasti" lähtevän ennen pitkää naisen matkaan?
Minusta on rasittavaa että homopiireissä minua pidetään automaattisesti kykenemättömänä sitoutumaan yhteen kumppaniin kerrallaan heti kun kerron olevani bisse. En kuitenkaan koskaan ole pettänyt kumppaniani toista (enkä edes samaa) sukupuolta olevan ihmisen kanssa enkä todennäköisesti koskaan tule tekemään sitä.
Katselen kyllä kaikennäköisiä hyvännäköisiä ihmisiä, mutta eihän se mitään tarkoita. Eikä minulla myöskään ole millään tasolla tarvetta "saada molemmat". Ainoa asia missä poikkean on että pystyn tuntemaan vetoa molempia sukupuolia kohtaan ja siinä kaikki. Tuntuu välillä että me bisset olemme nykyajan homot, sillä meitä saavat syrjiä ja sortaa niin homot kuin heterotkin. Esimerkiksi yksi tuttuni sanoi päin naamaa ettei enää koskaan halua seurustella bissen kanssa, koska edellinen seurustelukaveri oli bisse ja suhde oli ongelmallinen. Tuohan olisi kuin sanoisin etten enää halua seurustella homon/heteron/transihmisen/irlantilaisen/vaaleaverikön kanssa koska edellinen kumppani oli samanlainen.
Seurustelin viime kesänä pari kuukautta erään miehen kanssa. Kaikki meni aluksi mukavasti, kunnes hän eräänä iltana ilmoitti olevansa biseksuaali ja rakastavansa yhä erästä ulkomaalaista naista. Siihen loppui meidän suhde.
Vaikkei mulla ole mitään ennakkoluuloja bissejen suhteen, edellytän kyllä että olen tulevan elämänkumppanini ainoa, enkä ala jakamaan hänen rakkauttaan kenenkään kanssa, oli kyseessä mies tai nainen.
Minusta näihin ongelmiin on helppo ratkaisu: Itse pidän bissejä tietynlaisina jännittävinä kokeiluina tai raikkaina tuulahduksina "normaalista maailmasta". Turvallista arkea sitten haenkin omieni seurasta.
siis mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että bissen rakkauselämä olisi sen kummempaa kuin homon tai heteron? näin bissenä voin kertoa, että suhteitteni kariutuminen on valitettavasti AINA johtunut muista syistä kuin partnerini sukupuolesta. homomiesten itsetunto, riittämättömyyden tunteineen, on se arka asia, jota ei uskalleta ottaa puheeksi. suhteen mennessä mönkään ja molempien alkaessa vilkuilla ympärilleen ex-poikakaverini närkästyvät nähdessään minut naisen kanssa. suhteen ongelmat unohdetaan ja kaikki on "naisten" syytä. kun ihastun naiseen, kuulen homoystäviltäni valitsevani "helpomman tien", "yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden" ja toteuttavani "kotoa opittua onnellista, normitettua perhe-elämää". ja kun sitä naisseuraakin kuulemma saa helpommin!! jaa-a. missäs sitä saa helpommin seuraa kuin homobaarien baaritiskeillä?
Itse, pari kertaa pitenpäänkiin vanhemman bissemiehen kanssa seurusteltuani en voi kuin sanoa että harvoin löytää niin tasapainoisia ja harmoonisia tyyppejä. Homma kaatui molemmilla kerroilla mun omiin hölmöilyihin ja nyt kaduttaa niin v:sti. Varsinkiin kun oma qveenini on vessassa oikuttelemassa meikkipurkkiensa kanssa. Please bisse-miehet takas ja äkkiä.
Hmm, voin jo aluksi todeta että saatan olla naiivi enkä tiedä bi-maailman todellista luontoa, mutta minun mielestäni kommentit kuten: "En voi seurustella bi-miehen kanssa koska pelkään että hän karkaa naisiin" on täysin naurettava. Ei kai sillä ole mitään väliä, karkaako se miehesi naisiin vai miehiin. Sama tappio se itselle on oli kilpakosijalla sitten mekko tai housut. Jos bi-ihminen todella rakastaa toista ihmistä, niin ei kai sillä suuntautumisen toisella puolella ole mitään merkitystä. Eiköhän se ihminen rakasta sitä toista sen persoonan, ei sen sukupuolen takia.
Mutta ilmeisesti homot kokevat sen henkilökohtaisena loukkauksena jos ns. "häviävät" naiselle. Jokainen hameväelle menetetty miehenpuolikas on kuin suuri tappio.
Minun käsitykseni mukaan bi-seksuaalisuus ei tee kenestäkään moraalisesti löyhempää, kuin ne jotka keskittyvät vain yhteen sukupuoleen. Eri asia tietenkin on jos bi-seksuaali henkilö käyttää suuntautumistaan oikeutuksena pettämiselle. "En voinut sille mitään kultaseni, minä vaan halusin naista" kuulostaa aika heikolta perustelulta.
Luulisin, että bi-kammossa on kyse määrittelyn vaikeudesta. On tavallaan helpompaa olla joko-tai, ja on helpompaa, jos myös kumppani on joko-tai, koska biseksuaalisuudessa liikutaan harmaalla alueella. Kun homoseksuaali on vihdoin saanut kasattua itselleen suhteellisen yhtenäisen seksuaali-identiteetin, voi olla vaikeaa seurustella ihmisen kanssa, joka hahmottaakin itsensä hieman toisella tavalla.
Biseksuaalisuus on uhka dualistiselle ja yksinkertaistuksia hakevalle ajattelullemme! Itselläni ei ole mitään biseksuaalin kanssa seurustelua vastaan, ja taidanpa olla vielä sitäkin mieltä, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän bi. Eikös sitä paitsi seksuaalisuuskin ole staattinen ilmiö?
Minä rakastuin bi mieheen mutta nykyään se on umpihomo =) Mutta saattaa se kuulemma mennä niinkin että homo alkaa kiinnostumaan myös naisista jossain elämänsä vaiheessa. Enpä ole kyllä kenekään kuullut myöntävän moista.
Ja pikainen viesti yön hämärästä.
Mielestäni puolisollani ei ole nokan koputtamista seksuaali-identiteettiini tai minulla hänen identiteettiinsä. Toki siitä voi olla hyvinkin mielenkiintoista keskustella talvi-iltoina teekupposen ääressä tai milloin vain.
...mutta. Minusta suhteessa on viisaintä määrittää pelisäännöt mm seksuaalisesta _käytöksestä_. En omista puolisoani, hän ei omista minua, mutta odotan itseltäni ja häneltä uskollisuutta ja ns reilua peliä. Saa "tehdä mieli", haaveilla ja katsoakin saa, mutta ajatuksista tekoihin siirtyminen onkin jo toinen juttu. Tämän en koe kyllä mitenkään liittyvän siihen mitä sukupuolta itse on, mitä sukupuolta kumpani on ja mitä sukupuolta vaikkapa pitkien katseiden kohde on. Katsoa saa, koskea ei, karkeasti yleistäen. Eri asia tietenkin jos avoimesta suhteesta on sovittu.
Itse olen nainen ja kumppanini mies, ja nautin kyllä bisseydestäni. Huumorintajua löytyy sen verran etten vedä herneitä nenuun jos oman kullan katse hetken harhailee - sen sijaan vilkaisen samaan suuntaan. Naismaku on yleensä melko samantyyppinen. =)
Näinpä muuten eräänä päivänä kaupungilla miehen hameessa. Näytti hyvältä, valitettavan harvinainen näky...