- 1 / 2
- Rikkinäinen
- 28.7.2003 11:43
Mitä minä itsestäni sanomaan, olen kusipää, joka ei pääse irti eilisestä.
Oli mulla joskus onnellinen jä välillä vähemmän onnellinen parisuhde, niiinhän se kuuluu, niin myötä kuin vastamäessä. Onnea kesti aikansa oli ihanaa.
Mutta siinä sitten kun arkea oli ollut ja sitä katsellut halusi taas sitä tähtipölyä ja ilotulitusta, baareissa tuli käytyä ja silmäpeliä pidettyä. Eihän se nyt vielä ole pettämistä. Niin minä ajattelin, kunnes hän alkoi katsoa. Eihän hän kuulemma mitään väärää tehnyt. Ei ollut sängyssä eikä mitään.
Loppujen lopuksi välimatka kasvoi ja kasvoi, tuli taas tyhmästä asiasta riita ja pakko lähteä baanalle.
Se oli hyvännäköinen, enkä koskaan olisi kuvitellut meneväni hänelle juttelemaan, mutta hän tulikin minulle juttelemaan. Kyllä sitä jutella saa, mutta kun asioilla on paha tapa johtaa asiasta aasinsillan kautta kolmanteen. :-(
Seuraavana päivänä sain kuulla että se olin sitten minä joka laittoi poikki tempuillaan. Eikä kauaa kestänyt kun meidän yhteisessä asunnossa oli jo kolmas, ei he mitään olleet tehneet ennen kuin minä olin laittanut poikki.
Nyt sydän vuotaa verta. En halua enää löytää häntä parempaa. Hän oli parasta mitä mulla on koskaan ollu.
Nykyisin hänen uusi kumppani on raivona jos olen ottanut yhteyttä. Ex ottaa vihan päälleen ja välittää sen mulle. Tietyllä tavalla kestän uuden raivon, hän on mustasukkainen, mutta ex jota edelleen kaipaan ja rakastan. Hän ei yleensä sano pahasti, mutta kun välillä huono päivä ja saa jonkin lahjakkaan kommentin. Se sattuu. Se sattuu niin paljon.. paljon..
Oli mulla joskus onnellinen jä välillä vähemmän onnellinen parisuhde, niiinhän se kuuluu, niin myötä kuin vastamäessä. Onnea kesti aikansa oli ihanaa.
Mutta siinä sitten kun arkea oli ollut ja sitä katsellut halusi taas sitä tähtipölyä ja ilotulitusta, baareissa tuli käytyä ja silmäpeliä pidettyä. Eihän se nyt vielä ole pettämistä. Niin minä ajattelin, kunnes hän alkoi katsoa. Eihän hän kuulemma mitään väärää tehnyt. Ei ollut sängyssä eikä mitään.
Loppujen lopuksi välimatka kasvoi ja kasvoi, tuli taas tyhmästä asiasta riita ja pakko lähteä baanalle.
Se oli hyvännäköinen, enkä koskaan olisi kuvitellut meneväni hänelle juttelemaan, mutta hän tulikin minulle juttelemaan. Kyllä sitä jutella saa, mutta kun asioilla on paha tapa johtaa asiasta aasinsillan kautta kolmanteen. :-(
Seuraavana päivänä sain kuulla että se olin sitten minä joka laittoi poikki tempuillaan. Eikä kauaa kestänyt kun meidän yhteisessä asunnossa oli jo kolmas, ei he mitään olleet tehneet ennen kuin minä olin laittanut poikki.
Nyt sydän vuotaa verta. En halua enää löytää häntä parempaa. Hän oli parasta mitä mulla on koskaan ollu.
Nykyisin hänen uusi kumppani on raivona jos olen ottanut yhteyttä. Ex ottaa vihan päälleen ja välittää sen mulle. Tietyllä tavalla kestän uuden raivon, hän on mustasukkainen, mutta ex jota edelleen kaipaan ja rakastan. Hän ei yleensä sano pahasti, mutta kun välillä huono päivä ja saa jonkin lahjakkaan kommentin. Se sattuu. Se sattuu niin paljon.. paljon..