onks tää parisuhde?

Ihan ekaks, rakastan puolisoani äärettömän paljon! Tosin välillä joudun miettimään, että onko tässä suhteessa vakavasti mukana muitakin kuin minä? Tämän olotilan aiheuttaa lähinnä se, että aika usein puolisollani ei ole aikaa minulle (asumme eri kaupungeissa). Monasti tavoitellessani häntä hän ei joko vastaa puhelimeen tai sitten hänellä on todella kova kiire jonnekin tai jonkun tuttavansa luokse.

Todella huolestuin taannoin, kun vahingossa huomasin hänen kirjoittaneen erään MTV3 -gaycahtissa olleen ilmoituksen paperille muistiin. Ilmoituksen jättäjä sinällään asuu ihan eri puolella Suomea kuin puolisoni, mutta tokihan tuollainen kysymyksiä herättää. Ok, näin ks. paperin vähän niinkuin vahingossa eikä sitä varmasti ollut silmilleni tarkoitettu, joten näin ollen en oikein voi suoraan kysyäkään häneltä, että mikäs tämä on!

Ennen kuin tuomitsette suhteemme täysin epäonnistuneeksi, niin luulen ja toivon, että hänkin välittää ja rakastaa minua, mutta onkos tuollainen käytös nyt ihan reilua?

Jelppiä!

Rakkaus on sokea, kaiken se kestää ja kaiken se kärsii ja kaiken se onnistuu parhain päin selittämään, mutta jos se on yhdensuuntaista, niin lopputulosta se ei muuta miksikään. Valitettavasti, olen pahoillani.

Muista, että paperinpala ei ole ongelma, vaan syyt, jotka siihen ovat johtaneet. Miksi kumppanillasi ei ole aikaa sinulle? Mitä puuttuu? Kysy sitä häneltä suoraan, jos hänellä ei ole sitä uskallusta itse sanoa.

Ei kovin vieraalta tunnu....Aikani yritin olla sokea ja kestää ja olla pitkämielinen, mutta omaa elämäähän siinä vain tuhlaa.
Jos käytös on tuota tasoa, niin ei se ainakaan kumppanisi rakkaudesta kerro. Sanoilla voi tietty aikansa hämätä toista...

No hyvänen aika: kysy siltä kaveriltasi suoraan missä mennään! Oli se lappu tarkoitettu sinun nähtäväksesi tai ei, niin lopeta arvailu ja ota asia puheeksi! Jos juttunne loppuu siihen, niin loppuuhan sitten samalla kyräily ja epävarmuuskin.

Edellisessä pitkäaikaisessa suhteessani satuin bongaamaan poikaystäväni tietokoneen näytöllä avonaisen deitti.netin ilmon, josta leikkimielisesti auoin hänelle päätäni muutaman päivän ja unohdin asian sitten..

Noh, näin jälkeenpäin sitten selvisi, että deitti-ilmo ei ilmeisesti ollut ihan yhtä leikkimielisesti auki, kuin toivoin/halusin/väitin itselleni...

Kannattaa jutella, ettei mene vuosikaupalla aikaa hukkaan, kuten minulla...

Tapaus toi mieleeni muistoja taannoisesta parisuhteestani, yli 10 vuoden takaa...

Tuolloinen suhteeni oli kiikun kaakun -vaiheessa ja päätin laittaa Seta-lehteen kontakti-ilmoituksen. Koetin muotoilla ilmoituksen siten, että kumppanini ei tunnistaisi minua siitä.

No, ilmoitus julkaistiin jonkin ajan kuluttua ja odotin kovasti, millaisia yhteydenottoja saisin.

Jonkin ajan kuluttua Seta-lehti välitti minulle yhden ainoan kirjeen. Kirjeen avattuani en ollut uskoa silmiäni: sen lähettäjä oli tuolloinen kumppanini, joka ei todellakaan osannut kuvitella, että kyseessä voisi olla minun jättämäni ilmoitus!!!

Muistan edelleen hämmästyttävän tarkasti sekavat fiilikseni tuona päivänä sekä sen, että lohduttaakseni itseäni marssin levykauppaan ja ostin Bette Midlerin tuoreen levyn "Some People's Lives", ihan nimen perusteella.

Tämän jälkeen kävin pitkiä keskusteluja kumppanini kanssa, ja lopulta asialle oli mahdollista jopa nauraa. Jatkoimme yhdessä olemista tapauksesta huolimatta; suhde päättyi vasta vuosia myöhemmin, mutta se onkin sitten jo toinen stoori.

Moi!

Aattelin minäkin lusikoida tätä keskustelua. Keskustelun aloittaja (No jo on!) totesi tuossa että oma kultansa ei vastaa puheluihin kun hän soittaa, eikä hänellä ole sinulle aikaa... kavereilleen vain. Jos kuvittelen itse parisuhteessa elävänä että minun puolisoni alkais olemaan enemmän kavereidensa kanssa jossain muualla kuin viettää sen pienen hetken minun kanssani puhelimessa... alkais minun päässäni varmaan raksuttaa miksi hän ei vastaa minulle, soitanko pahaan aikaan, ovatko kaverit rakkainta tärkeämpiä.

Vaikka sinä rakastatkin tuota miestä yli kaiken, niin kyllä sinulla on oikeus olla terveellä tavalla mustasukkainen ... ja haluaisin lisätä.. kuuluukin olla. Terve mustasukkaisuus osoittaa myös kumppanillesi tosissaan että pidät hänestä ja että pistät kampoihin jos joku teidän väliin yrittää. Sillä tavoin toimien se parantaa vain suhteen laatua. Mutta tällä tarkoitan nimenomaan tervettä mustasukkaisuutta... sairaalloinen on oma lukunsa. Se raunioittaa liiton ja molemmat osapuolet.

Oon iloinnut tuossa että myös gayväki on saanut oman mahdollisuuden virallistaa suhteensa ja siten yhteiskunnan hyväksynnän kumppanuudelleen. Siispä joukolla sitoutumaan toiseen jos niin tunnet...

Tuossa huomasin palstan lopusta Hunttiksen toteamuksen, että hänellä meni vuosikaupalla aikaa hukkaan ...
Hunttis hyvä ja muutkin, ei kai teidän oma elämänne ole hukkaan menny jos kerta siihen on sisältynyt rakastuneen huumaa ja yhteistä onnea bf:n kanssa... helliä hetkiä... visaisia ongelmia selvitettäväksi... jne asioita joissa on elämän makua. Mielestäni menneisyyttä ei ole hyvä pitää mitenkään hukkaan heitettynä aikana, kun siihen useimmiten sisältyy myös tuollaisia hyviä elämän makuisia hetkiä. Se on elettyä elämää jonka päälle jatko rakentuu. Kaikesta tehdystä ei tosin voi olla ylpee, mutta ainahan on oltava mahdollisuus lähtee uudestaan liikkeelle. Enemmän kokeneen charmilla varustettuna... ;). Siten että katsoo tätä uutta elämää uutena mahdollisuuden aikana eikä menetettynä sellaisena. Realismiahan kuitenkin on että kaikilla meillä kauneus ja komeus on katoavaista... mutta eiköhän se ole kuitenkin kaikkien toiveena iästä riippumatta että sais vanheta oman tutun rakkaan rinnalla ja "rupsahtaa rauhassa" kuten eräs laulaja totesi...

Jos joskus kaipaa vierasta, niin oliskos kamalaa ehdottaa kumppanille että kysyttäis jotakuta komeeta kaverii kylään avuks ja illan piristykseks. Se ei ainakaan luo polkuja valheen kavalaan suohon miten pitää kuvio kasassa ettei oma kulta saa tietää että on käynyt vieraissa.