Transihmisistä

Oon ollu Helsingin homoskenessä mukana muutaman vuoden ja mua on mietityttäny seuraavanlainen asia: Homojahan baarit on pullollaan ja lesbojakin löytyy mut missä transihmiset (transvestiitit, transseksuaalit, she-malet, genderbenderit yms.) on? Jos lasken ihan rehellisesti en oo varmaan nähny kuin yhteensä about 10 transua baareissa. Tuntuu tosi vähältä...

Toinen asia mitä oon kummastellu on kaikkien trans-henkisten ikä. Missä kaikki 20-30v. transtyypit on? Miksi suurin osa tuntuu olevan 40-50v?

Mä en oo ite transseksuaali, -vestiitti tms., vaan ihan tavallinen homopoika =). En oo myöskään mitenkään seksuaalisesti kiinnostunu aiheesta, vaan ois ihan kiva joskus tutustua johonkin (about omanikäseen) transuun ystävänä ja laajentaa vähän maailmankuvaansa. Onx se yhtä vaikeeta kuin homon ystävystyminen lesbon kans :D?

Onko sinulle ylipäätänsä vaikeaa ystävystyä ihmisten kanssa? Miksi muka homojen ja lesbojen on vaikeaa ystävystyä keskenään?

Toiseksikin, mistä erotat transihmiset "tavallisista" homoista/lesboista/bisseistä? Onko sinulle tullut mieleen, että ehkäpä se ihan tavallisen näköinen nainen, joka pyyhälsi ohitsesi baaritiskillä, saattoi ihan hyvin olla transihminen? Tai se siilitukkainen, farkkuihin ja t-paitaan pukeutunut tyyppi siinä narikkajonossa?

En usko, että monetkaan transihmiset haluavat eriyisesti leimautua "transihmisiksi", baareissa tai muuallakaan.

Kuulostaa vähän samalta kun jokin tovi takaperin oli deitit melkein pullollaan ilmoituksia, joissa pikkutytöt etsivät itselleen ihkaomaa homoystävää...

Transihmisiin tutustuu helposti esimerkiksi transtukipisteen torstaisissa kahvi-illoissa (setan sivuilta löytyy), vaikka siellä olen huomannut myös nuorempien ihmisten puuttumisen. Itsensä "löytäminen" voi olla aika vaikeaa ja toisaalta transihmiset ovat ehkä useammin kaapissa, kuin homot/lesbot, sillä transasiat eivät ole niin tunnettuja ja tunnustettuja asioita arkielämässä.

Itse olen 23-vuotias transjotain, mutta tuskin näytän kummallisemmalta kuin tavallinen lesbo (tai homo, riippuen miten jaksan laittautua). Minua et siis DTMn narikkajonossa pane merkille. Opiskelijana osallistun myös Opiskelijavinokkaiden (www.helsinki.fi/jarj/ovi) toimintaan, missä olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, niin homoihin kuin lesboihinkin jne. Toisaalta baarissa harvemmin ryhdyn juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa, sillä olen liikkeellä usein omalla, isollakin, porukalla.

Että näin.

Pietari

Heippa,

Olipa kiva kuulla, että meitä trans-ihmisiä kaivataan homopiireissä! Itse olen trans-jotain, siis alkuperältäni mies, mutta käytännössä naisena elävä.

Itse olen kanssa ihmetellyt, missä ovat kaikki trans-ihmiset. Yöelämässä näkee hyvin harvoin ketään. Ehkä enemmän naisesta mieheksi mutta miehestä naiseksi -tyyppejä todella vähän. Itselleni muistuu näin äkkiseltään kaksi mieleen.

Oma teoriani trans-ihmisten vähäisyydestä homopiireissä on se, että ei ole kovin trendikästä olla feminiinen tai trans homopiireissä. Homomies kun haluaa miehen eikä naista. Olemalla trans mahdollisuudet miehen löytämiseen homojen joukosta vähenevät. Toisinaan olen törmännyt jopa käsimättömältä tuntuvaan trans-kammoisuuteen homopiireissä. Tämän alkuperästä en osaa selittää. Olisiko se feminiinisyyden pelko itsessään?

Mä uskoisin, että trans-ihmiset löytää parhaiten seuraa joistain bodareista ja miehekkäistä bi-seksuaaleista. Noita deitti-ilmoja seuraillessa sen tyypin miehet aina etsii trans-tyttöjä.

Totta: bodarit/portsarit muodostavat yhden tyypin, joka on kiinnostunut trans-tytöistä. Mutta eivät kaikki trans-tytöistä kiinnostuneet suinkaan ole supermaskuliisia. On myös hyvin jupahtavia ja keskiluokkaisia miehiä, taitelijoita, rockareita ja ihan tuikitavallisia miehiä.

Silmiinpistävää on kuitenkin se, että eihän nämä miehet pidä itseään biseksuaaleina vaan heteroina. Moni kiistää viimeiseen asti olevansa seksuaalisesti kiinnostunut minusta penikseni takia.