Raittiita homoja, onko heitä?
MOI!
Olen 40-vuotias kaveri, joka on täysin raitis. Tunnen olevani aika yksin homojen ja lesbojen kapakkaelämää korostavassa elämäntavassa. En ole koskaan hyväksynyt sitä, että homoille tarjotaan tapaamispaikoiksi aina kapakoita, klubeja tai discoja.
Menetin noin 8 vuotta sitten erittäin läheisen ystäväni kuningas alkoholille. En osaa kertoa teille sitä tuskaa, miltä tuntuu nähdä kaverin alkoholisoituminen ja otteen irtoaminen elämästä. Vuosien jälkeen tuntuu, että päihteet hallitsevat yhä enemmän homojen elämää. Viinaan hukutetaan tuska ja ikävä, vaikka asiat eivät siitä parane.
Olen yrittänyt hakea raittiita homomiehiä netistä, mutta se tuntuu melko toivottomalta. Löytyykö tältä keskustelupalstalta kavereita, joilla olisi samantyyppisiä kokemuksia? Kirjoitelkaa ja kertokaa lisää!
Ipe
Itse onnistuin olemaan raivoraitis 18-vuotiaaksi asti. Nyt olen 20-vuotias ja hallitsen alkoholinkäyttöni täydellisesti lukuunottamatta satunnaisia viikonloppudokaamisia. Kykenen myös hauskanpitoon ilman alkoholia ja olen huomannut että seksikin on huomattavasti hauskempaa selvinpäin =)
Olen käynyt vain muutamia kertoja homobaareissa ja silloin kun menin baariin, päätin juoda vain yhden siiderilasillisen.
Olen sitä ihmistyyppiä joka menee känniin hyvin helposti ja siksi olen oppinut olemaan huolellinen kuningas alkoholin kanssa.
Hauskoimmat kokemukseni olen saanut ollessani selvinpäin vaikka onhan se välillä kivaa olla sekaisin ja bailata parhaitten kavereitten kanssa.
joo.. mää oon 21wee suht raitis.... käyn baareissa ja otan vaan pari... hyvin harvoin tulee juotua humalaan saakka.... mä läträän töissä jo ihan tarpeeks viinan kanssa :)
Raitis ja tupakoimaton, kyllä. En tiedä miksi. Ehkä siksi että olen niin jääräpäinen että kun näin olen päättänyt niin sitten se on niin.
Joku on joskus sanonut että "raittius on sosiaalinen itsemurha", ja omalla kohdalla se pitää paikkansa, mutta tunnustan kyllä ettei se ole pelkästään raittiuden "syytä."
Ehkä mun suurin ongelmani on se etten siedä humalaisia pätkääkään! Siis sitten kun sen alkaa huomaamaan selvästi. Niin kauan kun käytös on suunnilleen selvänomaista niin eihän siinä mitään.
Mutta tähän on selvä lääke, pysyn mahdollisimman kaukana paikoista joissa kännisiin voi törmätä, mutta eipä sitä sitten mihinkään voi mennäkään.
Mutta on myös niin että pidän kohtuudella alkoholin käytön hallitsevaa ihmistä paljon fiksumpana kuin itseäni, koska raivoraittiudessa ei ole mitään järkeä.
Mutta mulla ei ole kyllä minkään näköistä mielenkiintoa mihinkään päihteisiin, en sitten tiedä miksi ei.
Itse lukeuden näihin "ei raivoraittiit muttei myöskään änkyräkännissä". Baarissa tulee juotua yhdestä kahteen siideriä ja loppuilta vedellä lotratessa.
Minä en ole kokenut omaa juomattomuutta ongelmaksi - joitakin toisia se on häirinnyt mutta ystävät tietävät etten seuraavana aamuna hihittele mitä he ovat juovuspäissään tehneet.
Juopuneet ihmiset eivät yleisesti ärsytä muutoin kuin he, jotka katsovat kännissä heillä olevan oikeuden kommentoida mitätahansa ihan mistätahansa ja usein kovaäänisesti sekä toisia loukkaavasti.
Lyhyt kommentti:
Minulla on vaikka kuinka hauskaa (ja joskus vähemmän) DTM:ssä ja Herculeksessa vaikka alkoholijuomia en juo laisinkaan. Ehkä huomiokykyni on huono, mutta en ole erityisemmin huomannut, että kävijöistä suuri osa olisi valtavan päissään - ainakaan ne, jotka minua kiinnostavat. Enemmän kuin humalaiset tupakansavu on ärsyttävää.
Olen nelikymppinen enkä ole juonut neljään vuoteen pisaraakaan ja tänä aikana vasta olen tajunnut kuinka kaikki asiat on upeampia kokiessani ne selvänä. Syy on älyttömän naivi ja simppeli: koska silloin ne kokemukset on AITOJA. En viihdy enää liian humalassa olevien seurassa enkä tutustuessani kännisiin voi kuin arvailla millaisia he olisivat "oikeasti".
Aiemmin olin harras kuningas alkoholin ystävä ja se lähestulkoon pilasi elämäni. Vaikka irtiotto oli ensin ihan kamalaa ja tuntui mahdottomalta, en voi olla tänä päivänä kuin kiitollinen, että huonompinakin hetkinä olen kiinni siinä aidossa elämässä eikä kemiallinen reaktio elimistössäni vääristä arvostelukykyäni ja tunteitani.
Ipe (toki muutkin raittiuden ystävät), jos luet tämän meilaa! On hienoa löytää kaltaisiasi.
Yhdyn Zacin kommenttiin. Mä en oo koskaan tykkännyt alkoholin mausta. Jotenkin on kiva et kontrolli on koko ajan tallella...ja seuraava päivä ei mene sit hukkaan. Noita vapaapäiviä nyt on muutenkin niin harvassa. Ilo ilman viinaa ei mun mielestä oo teeskentelyä. Mut en mä moralisoida haluu.
Mieleenpainuvimmat tapahtumat on sattunut kuin olen ollut humalassa. Selvinpäin jätkät ei tunnu tarpeeksi kiinnostavilta, että jaksais lähteä niiden perään. Lisäksi puhe loppuu lyhyeen, kun smalltalkki tuntuu niin tylsältä (ei tunnu humalassa).
Paha puoli humalassa on juuri se kun seuraava päivä menee toipuessa.
Optimi annosmäärä itselleni on 4-7 annosta, jos on enempi niin krapula uhkaa, pienempi ei tunnu missään.
Marihuanaa on jotkut kehuneet hyväksi koska sillä ei saa krapulaa, onko kellään omakohtaisia kokemuksia asiasta?
Mä en juo... siis alkoholia... yhtään.. ja voin sanoo et on hel...tin vaikeeta löytää toista samanlaista 20wee tyyppiä, joka ei ois uskis tai vähän yksinkertainen...
ja tykkään käydä välillä baareissakin...
ja mitä tulee siihen, et tyypit on baarissa mielenkiintosempia, ku ne on kännis, toteen sen, et mulla on mm. yks kaveri, jonka mä oon aina halunnu omaks mutta jota en luultavasti koskaan tuu saamaan..
no, kännissä se tulee aina halailemaan mua... ja se tuntuu niin hyvältä kun vaan joku voi tuntua... sit seuraavana päivänä kun sen näkee jossain, niin kaikki on taas niinkuin ennenkin... ja mä tiedän sen, että niin käy, jo silloin illalla baarissa... ja voitte ite miettiä, että sattuuks se muhun... ja pahasti..
HEI KAVERI
Tuntuu tutulta tuo Sinun kertomasi. Minä olen 43-vuotias
kaveri täältä Vantaalta. Olen elänyt yli 12 vuotta suhteessa
kaverin kanssa ja viime vuodet ovat ollet todella vaikeita
tämä kaveri alkoholisoítui jo 5 vuotta sitten aluksi se oli
vähäisempää, mutta nyt tilanne on toisin. Hän on käynyt
useita kertoja katkaisuhoidossa ja useaan otteesee myös
pidempiä hoitolaitosjaksoja. Tuntuu, että en jaksa enään
Hän on tälläkin hetkellä hoidossa ja oli tässä hiljattain lomal-
la heti kun pääsi pois hoitolaitosesta samana päivänä pullo
kourassa. On kauheaa huomata toisen ajautuminen tuollaiseen. Kaikkeni olen yrittänyt, mikään ei tunnut tehoavan. Olen jo useaan otteeseen ollut lopettamassa
hänen kanssaan jo nyt olen todella masentunut häneen ja
väsynyt. paljon olisi kerrottavaa. Etsin pitkäaikaista kumppania itselleni. Olen joskus ennen häntä seurustellut
kaverin kanssa yli 8- vuotta. Olen lähes raitis en juurikaan
käytä alkoholia enkä tupakoi. Pidän kunnostani huolta ja
olen rehti ja luotettava. EN ole mikään kapakkaihminen
viihdyn ihan hyvin kotona ja luonnossa.
Jos Sinua kiinnostaa kirjoittele
Terveisin Jarmo Pieto E-mail JamppaPieto@msn.com
Ja lehmät lentää. Ei voi olla aiosti homo ilman viinaa.
Tanssilattialla täytyy kuitenkin pyörähtää ja eihän se ny selvinpäin käy.
ei vai????? olen sitten kaappi hetero
Tunnen kolme homoa jotka ovat absolutisteja. Jotenkin yllättävää että niitä on mun elämässä noinkin monta.
Yksi heistä on ihan oma, eikä ongelmia ole ollut. Minä nautin kohtuudella, hän on absolutisti. Se ei ole niin ihmeellistä, kun voidaan pitää hauskaa niin että minä kännään ja hän ei. Kohtuudella tietenkin - kuten aina.
=)
Juubajoki: Tupakkahuoneessa on turha valittaa että kaikki polttaa?
Mikäs tässä. Töissä. Niinkuin yleensä muutenkin öisin. Vapaat on lähes aina viikolla, ja vaikka viikonloppuun osuvatkin joskus, niin harvoimpa sitä itsensä baarista löytää. Elämässä (ainakin omassani) on aika paljon muita kiinnostuksen kohteita.
Olen seurustellut muutamia kuukausia itseäni pari vuotta nuoremman kaverin kanssa. Olemme sellaisia, että voimme juoda suuremman juhlan, kuten uudenvuoden, kunniaksi yhden lasillisen, mutta siihen juominen jääkin meidän parisuhteessa. Meillä on muut tavat hemmotella toisiamme. Saatamme esimerkiksi hieroa toisamme vuorotellen ja pitkänkin tovin.
Täysin absolutisti en ole 20 ikävuoden jälkeen ollut, mutta viime aikoina olen käynyt baareissa yhä harvemmin, ehkä siksi, että parisuhde on onnistuneen tasapainoinen ja kavereita on voinut tavata myös vähemmän kosteissa puitteissa. Baarikaappejakaan emme omista eikä meillä ole koskaan ollut perjantaipullo-perinnettä, joten kiusaukset jäävät vähiin.
Täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen siihen, ettei ole tullut käytyä baareissa aikoihin. Inhoan tupakan katkua ja tunkkaisia vaatteita seuraavana aamuna. Ja, vaikka en ole enää teini, viimeksi eilenkin olemustani kehuttiin. Ja, jos tuo oliskin vain kohteliaisuus, tunnen myös olevani "vireessä".
Mitään ärsyttävämpää en voi tietää kuin se, että darrassa huonosti nukutun ja savuisen yön jälkeen keskittymiskyky on tiessään ja sanallinen notkeus niin heikko, että kioskin kassalla onnituu sanomaan suunnillen vain örr.
Vaikka minulla on kavereita, joiden mielestä tapaaminen on sama kuin olutbaarissa istuminen, olen kyllä onnistunut houkuttelemaan heitä teekupin ääreen kyläileen (missä muuten on oma erityinen viehätyksensä), McDonaldisiin kokislasin ääreen tai johonkin kahvilaan. Aina se ei kyllä onnistu, joten olen sääli kyllä alkanut etääntyä tuttavista, joita näkee vain baareissa.
En ole ainoa, joka on huomannut, ettei baariin kannata mennä juomaan yhtä lasia. Jos menee, on parempi olla kokonaan ilman, jos aikoo hillitä menoa. Ei silti, en ole
koskaan juonut todella hirveesti, mutta 4 lasia on jo paljon enemmän kuin yksi. Olen siis tyytyväinen, ettei tule enää baareiltua.
Täällä on raitis lesbo. Olen poikkeava kun en juo enkä polta. Olisi kiva löytää samankaltainen tyttöystävä, mutta tuntuu että olen ainut raitis vapaa lesbo.
Mun jätkäkaveri ei juo, eikä polta. Ja jätkä on vielä nuori! Ihmeellistä!! Se vaikuttaa kyllä minun omiinkin juomatottumuksiini, hyvään suuntaan :) Tupakanpolttoa kun saisi vielä jotenkin hillittyä...
Minäkään en juo enkä polta. En itse asiassa edes tunne yhtään toista homppelia, ehkä koska kapakoissa riekkuminen ei innosta, enkä oikein usko niistä sitä oikeata söpöä tyttöä löytävänikään. Mutta jokseenkin absolutistina sanoisin, että raittiita ihmisiä on vaikea löytää muutenkin, homoa tai heteroa.
täällä on vielä yksi absolutisti!
Tuopas oli tosi kivaa luettavaa, Marcipan. Itse en tykkää olla itse kännissä ja kyllä sen katselukin selvin päin... hoh, hoijaa. Tiettyyn rajaan sitä kyllä katsoo, eipä silti. Tuo mitä kerroit, että teillä on jotain muuta rentoutumistapaa - hierontaa, nautiskelua lämmöstä ja läheisyydestä. Mikä parasta aistit selvinä. Toivottavasti löydän itsellenikin kaverin joka nauttii läheisyydestä muuallakin kuin petis ja viel selvinpäin. Nyt on kyl kiikarissa ;-).
Heips, tääällä Kokkolasta sinkku 47-v. juuri täyttänyt homomies. En ole koskaan ymmärtänyt sitä alkoholilla läträämistä ja koko ikäni olenkin kuulunut absolutisteihin. Haluaisin tutustua samanhenkisiin, mutta tuntuu olevan kiven alla tällaiset. JOs samanhenkisiä löytyisi, olisi kiva tutustua ja keskustella
En ole ketään tietääkseni menettänyt alkoholille, mutta päihteet ovat ainakin yhden tietämäni henkilön elämän pilanneet. En itse käytä juurikaan alkoholia puhumattakaan laittomista huumeista tai tupakasta, eikä osa homotuttavistanikaan tunnu käyttävän. Lasin viiniä voin ravintolassa ottaa ruuan kanssa, mutta mikään humaltuminen tai krapula eivät kiinnosta. Juopuneiden ihmisten ajattelukyvytön jankkaaminenkin on sen verran rasittavaa kuultavaa, että vältän humalaisten seuraa.
Nykyään ainakin homodeitti-apeista löytyy sober (raitis) -profiilitietovalintakin, eli sitä kautta voi ainakin sekä merkata itsensä holittomaksi että myös löytää muita, jotka eivät ole ns. "viinaehtoollis-uskois-suuntautuneita".
Joo, kyllä on. On niitä, jotka ovat aina olleet raittiita. Ja sitten on raitistuneita, kuka millaisenkin tien asian suhteen käyneitä. Ja sitten on niitä, jotka saattavat seurassa ja/tai ruoan yhteydessä ottaa sen lasillisen.
Nykyään seuran etsimiseen ei enää entiseen malliin liity baarit juomineen. Ja vapautumisen myötä ei ehkä ole entiseen malliin tarvetta paeta arkea juomalla.
Tunnen itse monta raitista homoa
HEI
Olen varttunut guy top keskustassa enkä missään nimessä erehdy etsimään mainitsemistasi paikoista. Tosin ei ole helppo muualtakaan löytää kuin joskus sattumalta.
Itsepintaisesti pysyn täysin päihteettömänä. Vai onko se jääräpäisyyttä?
Päihteettömyytesi on viisautta.
Olen lueskellut useammasta lähteestä erilaisista sairauksista ja niiden aiheuttajista. Tupakka ja viina ovat useimmiten mainitut syyt.
Olemme puolisoni kanssa olleet päihteettömiä varmaankin yli 40 vuotta. Siitä ei ole ollut erityistä haittaa. Selvä suoranainen hyöty on ollut rahan säästyminen. Oletettavasti myös terveys on pysynyt parempana ilman alkoholia, vaikka muuta yritetään innokkaasti väittää julkisissa keskusteluissa. Luin jostakin lääkärin kommentin, että ei ole olemassa minkäänlaista terveydelle turvallista alkoholin määrää.
Mitään jääräpäisyyttä ei tarvita pitäytymisessä terveissä elämäntavoissa.
Ei kannata tuomita. On ollut aika, kun mitään ravintoloita ei ollut. Pitäisikö sellaiseen mennä takaisin? Moni ei tiedä, että ravintolan henkilökunta saattaa pelätä töissä, kun ei tiedä, mitä ovesta voi tulla sisälle. Vaikka on kännäämistä, niin joskus sellaistakin ehkä tarvitsee, kun muutakaan mallia juhlimiseen ei taida löytyä. Muistan, kun mentiin heteroporukan kanssa Hesan yössä ja huudettiin: nyt kännätään! Ja muistan, kun sain porttikiellon ravintolaan, koska olin homo: jonotin ja siinä portsari sanoi, ettei minua oteta, koska olen homo. Suosittu paikka. Olen tehnyt vaikka mitä. Yrittänyt väkisin tanssia BF kanssa ja heitetty ulos, vaikka tanssilattialla ei ollut ketään. Mesta oli aivan kuollut. Muutama asiakas. Olen nähnyt lesbotappeluja. Olen nähnyt kaikenlaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Mutta anyway. Olin parisuhteessa, missä sain turpaani. Ei osattu muuten olla kuin juhlimalla ja järjestämällä niitä. Erottiin ja tämä ex alkoholisoitui. En tajunnut sitä todella, miten pahasti- ja miksi. Me yritettiin uudelleen, mutta nyt olin se joka laittoi rajoja ja ehtoja, mutta tosi raskasta, koska ympäristö ei tukenut minua. En juonut enää entiseen malliin. Sitten erottiin lopullisesti, kun tämä yritti tappaa. Kännissä huitaisi teräaseella. Älysin väistää. Omaa elämää ei kannata asettaa alttiiksi millekään vaaralle eikä hullua alkoholistia paranna kuin ehkä uskonto tai AA. Kannattaa arvostaa elämää ja omaa elämää, koska on vain yksi elämä.
Silti vaikka olin ollut raitis 20 v niin sairastuin vakavasti. Alkoholi tappaa haimatulehduksella ja maksakirroosilla, mutta maksakirroosinkin voi saada syömällä ja haimatulehduksen syitä voi olla muukin kuin viina esimerkiksi sappikivet.
Perimä tuo mukanaan erilaisia sairauksia eli sukua voi syyttää monesti.
Jälkikäteen tämä vaihe, kun kännättiin ja bailattiin oli vain siksi, kun ei muutakaan osannut. Ei ole mitään vaihtoehtoja kuin ehkä yksin oleminen, kun parisuhteen löytäminen on hankalaa, mutta tämä ongelma on kaikilla joka puolella maailmaa sateenkaariväellä. Ei siitä kannata syyttää itseään. Se vain on näin. Sitten tulee vanhaksi. Nyt asun yksin ja oli tuossa pari viikkoa sitten, kun mies yritti tulla väkisin sänkyyni, mutta minä sanoin ei seksille. Ajattelin, et ei enää tuollaista ”80-lukulaista” käyttäytymistä nykyaikana mulle sovi. Tyyppi oli niin hämmästynyt, koska oli komea, että sai pakit. Ajattelin, että olen elänyt tuon vaiheen jo. Kehoitan nyt raittiita olemaan raittiita ja panostamaan hyvällä omallatunnolla itseensä ilman syyllisyydentunteita. Kyllä kun terveyden menettää, niin sitä arvostaa. Olkaa terveesti itsekkäitä ja tehkää oma elämä kaikella tavalla mielekkääksi. Jos ei löydy kumppania, niin ei se ole ainoa, mikä elämää rikastuttaa. Minulle kävi, etten koskaan löytänyt rakkautta, niin kuin olisin toivonut. Moni on niin rikkinäinen, jos nyt kauniisti ilmaisee. Ei sellaiseen kannata tuhlata elämäänsä. Jättää ja sanoo rehellisesti, ettei halua elää näin. Minä jouduin pakenemaan. Sekin on kauheata, jos sellaiseen joutuu. Traumaattista. Olkaa itsellenne myös armollisia ja antakaa anteeksi.
Unohdin yhden asian. Moni ystävistäni lopetti dokaamisen neljäkymmentä vuotiaana, että kyllä niitä löytyy, jotka ei juo. Mutta keski-ikäisiä jo. Luokkaa kulttuuri,mihin ei kuulu alkoholi. Niin ja moni ei tiedäkään, että esimerkiksi Israelissa ei ole paljon alkoholisairauksia, koska ei ne ryyppää, mutta en tiedä käyttävätkö huumeita. Se on vielä pahempaa, minusta. Tiedän siitä puolesta myös vähän. Se vasta synkkä maailma on. Ja sitten tämä: alkoholi aiheuttaa dementiaa eli aivoista tulee ” palikka”. Jos on dementiaa, niin ei toivoa kyllä ole. Se on menoa. Huumeetkin tekee sitä eli TYHMISTÄÄ. Siksi ei pysty lopettamaan. Vintiltä valot sammuneet tai pätkii.
Kymmennen vuotta raitis. Saan paljon enemmän musiikista ja liikunnasta. En mä mikään alkoholisti ollut ennenkään, tosin ehkä siinä jotakin sellaisia piirteitä jo oli. Yhden aivan hirvittävän 3 päivän kankkusen jälkeen päätin, että ei koskaan enää, ja se päätös on toistaiseksi pitänyt.
Suht raitis olen, vaikka tykkäänkin aktiivisesti käydä tapahtumissa, klubeilla sun muualla näin parikymppisenä. En vain välitä humaloitumisesta, joten vettä, moctaileja ja tarvittaessa kofeiinijuomia tulee nautittua satunnaisen oluen ohella.
