Ystävälle, miten, miksi, milloin?

  • 1 / 7
  • Fricky
  • 20.6.2003 16:48
Oikeastaan minä en edes ole vielä tullut ulos... tai ainakin itselleni jos en kellekään muulle :)
Mutta se ongelma onkin ystäväni. Tiedän että minun(kin) pitäisi osata ratkaista itse omani pulmani, mutta nyt onkin silleen että kumpikin vaihtoehto on yhtä kauhea... ainakin minusta.
Ystäväni ymmärtää (ainakin yrittää) että on ihan tavallista olla homo/lesbo, mutta käytännössä tämä onkin sitten toinen juttu. Ei hän sentään ketään vihaa, mutta eipä hän oikein tykkää hyväksyäkään. Ainakin uskon niin, sellaisen kuvan hänestä olen saanut. Ja nyt kun kerran olen itselleni myöntänyt suuntautumiseni haluaisin että ystäväni tietäisi, en itsekään tiedä miksi, ehkä siksi että olisi kuin valehtelua jättää näin iso aluetta kertomatta.
Mutta nyt ollaan siis parhaita ystäviä eikä se muuksi muuttuisi, pääsin jo siitä ihastuksesta pois ja se uskokaa pois vaan se oli vain ihastusta.

Tiedän että tälläisiä(kin) juttuja on ympäriinsä vaikka kuinka paljon ja apua saa jos sitä tarvitsee, mutta kyse on nyt paljosta muustakin. Olen eräälle kertonut tästä jutusta ja hän on sitä mieltä että sitä ei kannata kertoa, koska tämä kyseinen kaveri ei ymmärtäisi ja se olisi liian suuri järkytys hänelle jne..
Nyt kun kyse on siitä että haluan kertoa siitä en minä halua sitä pitää sisällä koko ajan, koska sekään ei tunnu mukavalle. Ja ajattelin että te voisitte ymmärtääkin tämän ongelma. Voi tietenkin olla etten kirjoita tätä tarpeeksi selvästi ja väärinkäsityyksiä tulee, mutta kun en osaa pukea sitä yhtään kauniimmin sanoihin. Totta kai vielä tulee aika jolloin kerron vanhemmille ja muille, mutta läheisimmälle ystävälle kertominen olisi helpottavaa tässä vaiheessa.

En sinäänsä apua, mutta sellainenkin kelpaa.

Fricky
  • 2 / 7
  • JustMe
  • 20.6.2003 23:16
Jäi vähän epäselväksi aiotko kertoa ystävällesi seksuaalisuusesta suuntautumisestasi vai ihastumisesta häneen... käsitinkö ihan väärin?

Omasta kokemuksestani voin sanoa sen, että monen homofobisen ihmisen suhtautuminen homoihin muuttuu kun hyvä ystävä paljastuu homoksi/lesboksi. Ainakin mun paras kamu puhui aikaisemmin tosi negatiivisesti homoista, mutta sitten kun kerroin sille olevani homo niin se otti asian tosi hienosti. Sen olen myös huomannut, että heteroporukoissa saatetaan puhua negatiivisesti homoista, vaikkei ne tyypit pohjimmiltaan mitenkään homofobisia ole...
  • 3 / 7
  • Fricky
  • 21.6.2003 13:04
Joo.. todellakin oudosti kerrottua tuli, mutta ajatus ei oikein kulkenut enkä ole mikään kertovan kirjallisuuden mestari.
Mutta ainostaan sitä suuntautumista hänelle olen kertomassa enkä muuta, koska mielestäni tuo ihastumen ja kaikki muut tunteet voisivat pilata ystävyyden ja sitä kaikein vähiten haluan.

Jos tuosta nyt enää tässä vaiheessa oli apua... :)
  • 4 / 7
  • prefect
  • 22.6.2003 4:28
Olin todellakin peloissani ystäväni reaktiosta kun hänelle vuosi sitten uskouduin. Eipä hän ollut suoraan ilmaissut ettei hyväksyisi homoja, mutta tietyt homovitsit olivat vähän ahdistavia. :P

Noh, sain lopulta kerrottua ja sitä ei ole tarvinnut katua. Nykyään asiasta tietää muutamiakymmeniä kavereita, ja vain kaksi negatiivista vastausta olen saanut. Toisen kommentti "sulla menee niin hyvin elämässä, että älä pilaa sitä pitämällä miehistä" hymyilyttää edelleen. Toinen puolestaan on uskovainen, joka ilmoitti heti ettei voi hyväksyä homoseksuaalisuutta. Välimme ovat kuitenkin edelleen hyvät.

Loppujen lopuksi useimmiten se on itselle paljon isompi asia kuin muille. Eipä sen pitäisi kenenkään muun elämää sen kummemmin järkyttää - vanhemmat tosin asia erikseen.
  • 5 / 7
  • Nancy
  • 27.6.2003 12:00
Kyllä kannattaa kertoa. Tiedän kokemuksesta (en henkilökohtaisestas, mutta omien läheisten ihmisten), että ystäväsi saattaa (huom saattaa) ottaa aluksi asian aika rankasti. Silloin on viisainta antaa hänen olla jonkin aikaa, antaa aikaa ajatella asiaa rauhassa. Aivan varmasti hän tulee siihen tulokseen, että ystävyytenne on tärkeämpää!! Ihastuminen taas on eri juttu. Jos tiedät varmasti, että ystäväsi on hetero, ei ihastusta minusta kannata kertoa. Ikävä kyllä, se saattaa todella pilata ystävyyden..:(
  • 6 / 7
  • Jeppe
  • 3.7.2003 18:58
Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta lapista, eli ilmapiiri oli tosi ahdistava. Homous oli kaikille vaan vitsi tai sairaus. Kun tulin kaapista kavereille ja serkuille, kaikki hyväksy asian ja otti sen tosi hienosti. Vaikeaa se teki, mutta vielä vaikeampaa olis olla vielä kaapissa...
Kun tulin kaapista ulos ystäville otin saman tien sen kannan että jos en sen jälkeen kelpaa sellaisen kun olen niin se on heidän ongelma ei minun. Jos he eivät tuon jälkeen enää halua viettää aikansa minun kanssani niin ei sitten, en voi sille mitään. Uusia ystäviä tulee aina lisää.

Toisaalta on ehkä käynyt aikamoinen munkki, koska kukaan ei ole ottanut asiasta mitään paineita, kaikki on suhtautunut kaapista ulostuloon ihan rennosti, paitsi yksi kaveri jolla sattui olemaan oma identtiteettikriisi meneillään, mutta kun hän sen sai selvitettyä tuli hän pyytämään anteeksi tapaa millä hän oli minua kohdellut (itseasiassa luulin sitä vain armeijan kiireiksi mutta eniwei).

-ms