- 1 / 7
- Fricky
- 20.6.2003 16:48
Oikeastaan minä en edes ole vielä tullut ulos... tai ainakin itselleni jos en kellekään muulle :)
Mutta se ongelma onkin ystäväni. Tiedän että minun(kin) pitäisi osata ratkaista itse omani pulmani, mutta nyt onkin silleen että kumpikin vaihtoehto on yhtä kauhea... ainakin minusta.
Ystäväni ymmärtää (ainakin yrittää) että on ihan tavallista olla homo/lesbo, mutta käytännössä tämä onkin sitten toinen juttu. Ei hän sentään ketään vihaa, mutta eipä hän oikein tykkää hyväksyäkään. Ainakin uskon niin, sellaisen kuvan hänestä olen saanut. Ja nyt kun kerran olen itselleni myöntänyt suuntautumiseni haluaisin että ystäväni tietäisi, en itsekään tiedä miksi, ehkä siksi että olisi kuin valehtelua jättää näin iso aluetta kertomatta.
Mutta nyt ollaan siis parhaita ystäviä eikä se muuksi muuttuisi, pääsin jo siitä ihastuksesta pois ja se uskokaa pois vaan se oli vain ihastusta.
Tiedän että tälläisiä(kin) juttuja on ympäriinsä vaikka kuinka paljon ja apua saa jos sitä tarvitsee, mutta kyse on nyt paljosta muustakin. Olen eräälle kertonut tästä jutusta ja hän on sitä mieltä että sitä ei kannata kertoa, koska tämä kyseinen kaveri ei ymmärtäisi ja se olisi liian suuri järkytys hänelle jne..
Nyt kun kyse on siitä että haluan kertoa siitä en minä halua sitä pitää sisällä koko ajan, koska sekään ei tunnu mukavalle. Ja ajattelin että te voisitte ymmärtääkin tämän ongelma. Voi tietenkin olla etten kirjoita tätä tarpeeksi selvästi ja väärinkäsityyksiä tulee, mutta kun en osaa pukea sitä yhtään kauniimmin sanoihin. Totta kai vielä tulee aika jolloin kerron vanhemmille ja muille, mutta läheisimmälle ystävälle kertominen olisi helpottavaa tässä vaiheessa.
En sinäänsä apua, mutta sellainenkin kelpaa.
Fricky
Mutta se ongelma onkin ystäväni. Tiedän että minun(kin) pitäisi osata ratkaista itse omani pulmani, mutta nyt onkin silleen että kumpikin vaihtoehto on yhtä kauhea... ainakin minusta.
Ystäväni ymmärtää (ainakin yrittää) että on ihan tavallista olla homo/lesbo, mutta käytännössä tämä onkin sitten toinen juttu. Ei hän sentään ketään vihaa, mutta eipä hän oikein tykkää hyväksyäkään. Ainakin uskon niin, sellaisen kuvan hänestä olen saanut. Ja nyt kun kerran olen itselleni myöntänyt suuntautumiseni haluaisin että ystäväni tietäisi, en itsekään tiedä miksi, ehkä siksi että olisi kuin valehtelua jättää näin iso aluetta kertomatta.
Mutta nyt ollaan siis parhaita ystäviä eikä se muuksi muuttuisi, pääsin jo siitä ihastuksesta pois ja se uskokaa pois vaan se oli vain ihastusta.
Tiedän että tälläisiä(kin) juttuja on ympäriinsä vaikka kuinka paljon ja apua saa jos sitä tarvitsee, mutta kyse on nyt paljosta muustakin. Olen eräälle kertonut tästä jutusta ja hän on sitä mieltä että sitä ei kannata kertoa, koska tämä kyseinen kaveri ei ymmärtäisi ja se olisi liian suuri järkytys hänelle jne..
Nyt kun kyse on siitä että haluan kertoa siitä en minä halua sitä pitää sisällä koko ajan, koska sekään ei tunnu mukavalle. Ja ajattelin että te voisitte ymmärtääkin tämän ongelma. Voi tietenkin olla etten kirjoita tätä tarpeeksi selvästi ja väärinkäsityyksiä tulee, mutta kun en osaa pukea sitä yhtään kauniimmin sanoihin. Totta kai vielä tulee aika jolloin kerron vanhemmille ja muille, mutta läheisimmälle ystävälle kertominen olisi helpottavaa tässä vaiheessa.
En sinäänsä apua, mutta sellainenkin kelpaa.
Fricky