cleaning out my closet
kaappiasioitahan on vatvottu ja vatvotaan aina...joten nyt halusin heittää oman tapaukseni tämän keskustelun vauhdittajaksi.
olen siis nuori lepakkonainen ja kaapista olen tullut pari vuotta sitten, osittain. perhe ja ystävät tietävät, mutta se ikuisuusongelma on nyt sukulaiset. yksikään isovanhempi, täti, setä, eno tahi serkku ei tiedä suuntaumuksestani eikä myöskään tyttöystävästäni.
haluaisin kovin mielelläni kuulla muiden kokemuksia (niin miesten kuin naistenkin ja kaikkien siltä väliltä) siitä millaista on mennä sanomaan sille omalle herttaiselle mummille, että olenpa muuten homo. isän suku tulee varmasti heittämään minut "ulos suvusta", äidin puolella ollaan suvaitsevaisempia. mutta kertokaa kokemuksia...jookos.
nimittäin olen ajatellut kihlata rakkaani ja muutamme mahdollisesti yhteen tässä puolen vuoden sisällä, joten sitä ennen pitäisi uskaltaa ottaa itseään niskasta kiinni. en halua vain pamauttaa, että uusi osoite olisi sitten tämä ja kihlajaiset tuona päivänä.
Kannattaa tsekata keskustelualue "Kaapista ulos" ja erityisesti alimmainen keskustelu "Kaapista ulos...". Sieltä löytyy paljon kertomuksia ja kokemuksia.
kiitoksia.
Mulla on samanlainen ongelma. Suvulle kertomisessa hankaluus tuntuu olevan just se tekninen puoli, eli kun suku on suuri, en oikein tiedä, miten mä kerron kaikille... Melkein kaikki suvun jäsenet on mulle yhtä tärkeitä ja saman verran tekemisissä mun kanssa, joten kaikkien niiden tulis tietää. Yx keino olis tietty kertoa suvun juorutädeille ja levittäis tiedon kaikille ;oDD. Vai pitäiskö laatia joku suuri paljastuskirje ja lähettää se kaikille? Kamalinta ois varmaan kertoa kaikille kerralla livenä eli mitään sukujuhlia en kyllä rupee pilaamaan. Onx kenelläkään kokemuksia asiasta? Pelkään oikeestaan vain sitä, että asia vaietaan kuoliaaksi kertomisen jälkeen...
Isän puoli suvusta on tiennyt musta koko ajan (paitsi mummo) ja ne on kaikki suhtautunu ihan hyvin muhun ja mun poikaystävään. Ja kun kävin viimeksi mummon luona Joensuussa yksin mummo ihmetteli miks mä yulin yksin...Vähän myöhemmin se kysy onks mulla tyttöystävää vai seurustelenko mä sen pojan kaa...Mitä tohon nyt olisi muuta voinut sanoa, kuin kertoa totuuden. Mummo tietää aina mitä suvussa tapahtuu.. :) Monet vanhukset ovat nähneet maailmaa niin paljon, että he osaavat suhtautua tällaisiin asioihin paljon paremmin kuin monet nuoremmat.
Mutsin puoli taas on ihan kummallinen. Mä oon aika vähän nykyään tekemisissä niiden kaa. Ne on kaikki sellasia tekopyhiä selän takana juoruilijoita. Mä en oo oikein koskaan pitänyt niistä. Kaikki on sellasia nyhveröitä, ettei kukaan sano päin naamaa mitään ja kaikki ovat olevinaan suvaitsevaisia jne, mut kaikista paistaa tekopyhyys ja ennakkoluulot läpi ärsyttävän selvästi. Ja kun äidin juoppo isoveli möläytti kännissä asian äidin vanhalle tädillä tämä sai kohtauksen ja joutui sairaalaan... =P Oikein sille...
Mun kaapista ulostulo ei muuttanut yhtään mitenkään mun välejä sukulaisiin...Ne on aina ollu tollasia...
Miten teillä muuten jotka olette tulleet työ- ja arkielämässä (heterokaverit, työkaveri) ulos kaapista, on jokapäiväinen kanssakäyminen muuttunut/ollut muuttumatta?
Itselläni on aika usein kaiken näköisiä kokouspäiviä yms, joiden jälkeen iltaisin sitten mennään miesporukalla saunaan.
Tuntuu, että mua ei enää katsottaisi varmaan suopeasti sen jälkeen kun olisin kertonut että olen homo, mutta silti yrittäisin tunkea toisten miesten kanssa saunaan. Toisaata saunasta poisjäämisen katsoisin luovuttamiseksi, ja voisin jopa missata joitain hyviä rupatteluhetkiä.
Toisaalta joissakin firman juhlissa miehet voisi alkaa vältellä, koska eivät haluaisi saada 'homon' leimaa juttelemalla julkihomon kanssa.
Naisten joukkoon en halua lyöttäytyä.
Edellisen työpaikkani sählyporukkaa (22-50v miehiä) ei ainakaan tuntunut haittaavan samassa pukuhuoneessa ja suihkussa käynti vaikka tiesivätkin homoudestani. Eipä asiasta juuri tullu puhuttua, mutta tiesivät kyllä. Samojen ihmisten kanssa tein töitäkin, eikä vaikuttanut silläkään rintamalla homous mitenkään. Siinä firmassa varsinkin pomon (nainen) suhteen tuntui olevan vaan etu olla erilainen...
tämä työpaikkajuttu varmasti riippuu paljon työpaikasta. itse olen nyt harjoittelijana seurakunnassa. muutamat työtoverit ovat hyvinkin suvaitsevaisia, mutta sitten on niitä (useimmat heistä valitettavasti papiston jäseniä) jotka eivät halua edes puhua kanssani muusta kuin säästä. olen yleisestiottaen varsin homokielteisessä työpaikassa, mutta onnekseni niitä positiivisia yllättäjiäkin löytyy.
Ajattelin vielä muutama vuosi sitten, että en koskaan koskaan koskaan tule uos kaapista. Sitten kerroin varovaisesti ystävilleni, ja yhtä helluntailaista hihhulien hihhulia lukuunottamatta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Sitten aloin seurustella ja mistäs muusta sitä työkavereiden kanssa voi puhua kuin vapaa-ajasta ja kodista? Eräskin työkaveri pahoitteli ensin uteluitaan luulle minua kaapiksi, mutta sanoikin sitten "No, onhan se mun siskokin jo vuosia asunut naisen kanssa." Toinen oli aidosti surullinen tyttöystäväni puolesta, kun kerroin eräästä onnettomuudesta. Sitten kun sukukaan - tai siis se osa, johon haluan olla yhteyksissä - ei ollut moksiskaan, niin sitä vaan ihmettelee, miksi kaapista tulosta on tehty nykyisenlainen "instituutio". Rohkeasti vaan olemaan omia itsejänne, ne jotka eivät ymmärrä eivät ole ystävyyden arvoisia (toisaalta kannattaa harkita, jos työpaikka on vaarassa, mutta voihan sitä aina vaihtaa).
Itse asiassa, pitäisi joskus järjestää praidit pienillä paikkakunnilla, suppojen luvatuissa valtakunnissa! Saisivat heinähatut tölllisteltävää! Ensimmäisenä voisi tulla armas kotikuntani Kiuruvesj (autenttisesti äännettynä :D)!
Lesbot hyväksytään paljon helpommin kuin homot (lesbous on yleistä tuhansissa elokuvissa), joten lesbon on helppo tulla kaapista ulos.
Hyvä huomautus! Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nainen saa olla nyky-yhteiskunnassa mielihyvin miesmäinen, mutta annapas jos mies on naismainen...
"Hyvä huomautus! Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että nainen saa olla nyky-yhteiskunnassa mielihyvin miesmäinen, mutta annapas jos mies on naismainen..."
Miten homous liittyy naismaisuuteen? Vai pitäisikö sen liittyä? Olenko missannut jotain...
Valitettavasti homous liittyy ihan liian usein ja ihan liian näkyvästi naismaisuuteen. Onneksi ei sentään ihan aina... Jos sitä ei ole huomannut, niin sitten on varmaan syytä avata silmät ja korvat.
homouden naismaisuus on nyt ihan offtopic, mutta toteanpa, että se kuitenkin useimmiten on se stereotypia mikä voi vanhan mummosi mieleen pulpahtaa...
Ai että lesbot hyväksytään helpommin kuin homot...?? Joopa joo, kun mä tulin ulos kaapista, niin lähimmäiseni totesivat ykskantaan, että olisitpa mieluummin vaikka kuollut. Niin helppoa se oli.
Eryn kai sä katkaisit suhteet ikiajoksi näihin "lähimmäisiin"? Vai onko ne tulleet järkiinsä.
.. en kertonut, en sanonut, vietin vain aikaani muualla kuin ennen ja mutsi totesi kerran .. kääntyisi varmasti isovanhempasi haudassaan jos tietäisivät....
tuntu sillo, nyt ei väliä.
Mä olen kertonut vain mun parhaalle kaverille, että mä oon bi.. Muille tulen tuskin ihan heti kertomaan,on nimittäin oma perhe sen verran homofobista porukkaa että..
On se vaan surullista. Pitäs vaan pamauttaa se joku päivä. Ei musta kyllä oo siihen,ainakaan vielä..