Elämämme miehet - Osa XVI: "Eläimellistä menoa lihatiskillä"

     Juhannuksen jälkeen kesä kiisi ohitse yllättävän nopeasti ja liian pian uuden lukukauden alku oli enää vain yhden viikonlopun päässä. Olimme pääasiassa pitäneet matalaa profiilia koko keskikesän ja karsineet bilettämistä muutamaan terassikertaan ja yhteen baariperjantaihin. Keskityimme lähinnä töissä käymiseen ja toistemme seurasta nauttimiseen. Halusimme antaa pölyn laskeutua edellisen episodin jälkeen, emmekä antaa väärien henkilöiden jälleen sotkea elämäämme.

     Elokuun alkupuolella olimme saaneet järjestettyä myös viikonlopun vapaaksi Karstulassa käyntiä varten. Matka oli ollut minulle rauhoittava, koska äitini oli viimeinkin uskonut minun olevan jälleen aivan kunnossa. Tälläkin kerralla olimme uskaltautuneet nukkumaan samassa sängyssä, vaikka lattialle oli taas pedattu erillinen peti Teroa varten. Olin jopa muistanut ottaa sormukseni pois sormestani vierailumme ajaksi. Terokaan ei pitänyt omaansa, jotta säästyisimme niiltä tuhansilta kysymyksiltä, joita sormukset olisivat aiheuttaneet.

     Aivan helpolla ei äitini minua kuitenkaan päästänyt. Heti perjantai-iltana saunan jälkeen hän tenttasi minua pitkään ja hartaasti juhannuksen aikaisesta käytöksestäni. Minä puolestani hikoilin lämpimän loppukesäisen illan syleilyssä keksiessäni ympäripyöreitä vastauksia loppulukukauden kokeiden aiheuttamasta stressistä ja kesätöiden oppimisen vaikeudesta. Höystin vastauksiani lisäämällä, kuinka rankkaa ensimmäiset kuukaudet uudessa kaupungissa uusien ihmisten ympäröimänä olivat olleet. Äitini vaikutti, ihme kyllä, vastauksiini tyytyväiselle, koska ei kysellyt sen enempää. Olin erittäin helpottunut.

     Viimeinen perjantai ennen koulun alkua oli töissä tavallistakin rankempi. Työpäivän loppupuolella lähetin Terolle viestin, jossa sanoin haluavani mennä töiden jälkeen siiderille hakemaan helpotusta. Niinpä päädyimme eräälle Espan vilkkaista terasseista.

     Emme ehtineet kuin istahtaa alas ja saada juomat käteemme, kun paikalle ilmestyi joukko kavereitamme, joita emme olleet nähneet sitten alkukesän. Työpäivääni ja koulun alkua koskeva ahdistukseni lievittyi tehokkaasti kuulumisia vaihdellessa ja muuta räävitöntä juttua keksiessä.

     Monille näistä kavereistamme kihlautumisemme oli aivan uusi uutinen. Keskustellessamme asiasta heidän kanssaan mietin myös miten koulukaverini suhtautuisivat sormessani kiiltelevään sormukseen. Toki olin jo ehtinyt kertoa Sarille ilouutisen, mutta Bealle ja Joonakselle asia olisi aivan uusi. Heidän näkemisensä jännitti minua aika tavalla. Päätin kuitenkin olla ajattelematta seuraavaa viikkoa ja koulun alkamista ja keskityin sen sijaan kuuntelemaan kavereiden jakamia onnentoivotuksia. Asiaa ehtisi miettimään myöhemminkin.

     Lämmittävän loppukesäisen iltapäivän auringonpaisteen sekä muutaman "yhden" vaikutuksesta mielialamme oli lopulta kovin hilpeä. Tyhjennettyämme vielä muutaman lasillisen suuntasimme koko porukan voimin läheisen Alkon kautta asunnollemme juhlistamaan "kesäloman" viimeistä viikonloppua.

     Myöhemmin illalla huomasimme ostaneemme turhan niukasti limuja. Todettuamme, etteivät kossuvissy tai muut yhtä mielikuvitusrikkaat juomasekoitukset olleet meidän mieleemme, päätimme lähteä kaupungille jatkamaan hyvässä vauhdissa olevaa illanviettoamme. Kaverimme halusivat lisäksi ehdottomasti tarjota meille muutamia juhlajuomia ja tämä sopi meille paremmin kuin hyvin. Olimme kaikki melkoisessa tuiskeessa, kun lopulta päädyimme Dtm:ään.

     Lähestyessämme tätä Annankadun kulmakuppilaa alkoi tuttu bassonjytke siivittää askeleitamme. Asetuimme jonon hännille, ja minä, alkoholista rohkaistuneena, annoin ensimmäistä kertaa Teron kietoa kätensä ympärilleni julkisella paikalla. Samalla hetkellä ohiajavasta autosta homoteltiin yleisesti ottaen kaikkia jonossa seisoskelevia. Osa ihmisistä näytti huvittuneilta. Puuskahdin naurahtaen ja huusin takaisin: "Aja tolla isäs kikkelinjatkeella vaikka mereen, kun et sä tolla pillurallilla muutakaan kosteeta saa, vitun hetero!"


     Tämä äkillinen tunteenpurkaus herätti hilpeyttä ympärillämme seisoskelevissa ihmisissä ja kavereissamme. Tero antoi minulle pusun poskelle ja kutsui minua sankarikseen.

     "Täytyyhän jonkun suojella avuttomia neitoja", vastasin ja käperryin entistä tiukemmin kihlattuni kainaloon.

     Sisään päästyämme huomasimme, että baarissa oli jo täysi meno päällä. Narikkatilasta eteenpäin pääsy tuntui aluksi olevan täysin toivotonta ja vaativan suunnistustaitoa. Kun viimein pääsimme luikahtamaan väljemmille vesille, huomasin baaritiskillä olevan ainakin kilometrin mittainen jono. Olin aivan häkeltynyt. Ei Dtm:ssä yleensä vielä puolen yön aikaan tällaista menoa ollut.

     Huomattuani erään puolitutun koulukaverini odottamassa baaritiskillä tajusin mistä oli kysymys: koulut alkaisivat seuraavalla viikolla. Kesälomansa vanhempien ikeen alla viettäneet opiskelijat olivat päässeet viimeinkin palaamaan kaupunkiin ja rynnänneet tietenkin saman tien baariin toipumaan kesäloman kauheuksista.

     Vaihdoin pikaisesti pari sanaa koulusta tutun pojan kanssa ja poistuin sitten takaisin omien kavereitteni seuraan. Tällä välin he olivat onnistuneet yhyttämään enemmän tuttujamme ja seurueemme oli kasvanut huomattavasti. Minua ei juuri yllättänyt nähdä Markkua siinä joukossa.

     Hiivin Teron taakse, puristin häntä takapuolesta ja painauduin häntä vasten kietoen käteni hänen vartalonsa ympäri.

     "Miten olis", kuiskasin hänen korvaansa, "jos mentäis tonne vessan puolelle kaksistaan? Vai meenkö vaan hakemaan meille siiderit?"

     Tero näykkäsi minua korvasta ja sanoi: "Hae mieluummin meille vaan siiderit nyt..."

     Hän piti pienen tauon, madalsi ääntään hieman ja jatkoi makuuhuoneäänellään: "...Koska mulla on vielä suunnitelmia sun pään menoks tälle yölle."

     Katsoin häntä merkitsevästi ja lähdin suuntaamaan kohti baaritiskillä vallitsevaa väentungosta. Mennessäni vilkaisin sivusilmällä Markkua, oliko tämä huomannut minun ja Teron välisen läheisyyden, mutta ainakaan hän ei näyttänyt reagoineen siihen millään tavalla. Silloin minulle valkeni, ettei Markku luultavasti edes tiennyt minun ja Teron kihloista. Halusin ehdottomasti olla paikalla, kun hänelle selviäisi totuus. Hämmästyin minussa asuvan pikkupirun olemassaoloa.

     Baaritiskille pääsy kesti oman aikansa. Suurin osa paikallaolijoista tuntui juuri sillä hetkellä haluavan itselleen lisää juomaa. Toinen mokoma tuntui parkkeeranneen takamuksensa baaritiskin viereen varmistaakseen itselleen aitiopaikat janon yllättäessä. Saatuani juomat luovin varovasti takaisin Teron luokse koettaen olla läikyttämättä siideriä tai tiputtamatta lasituoppeja. En voinut ymmärtää, miksi muovituopit oli korvattu lasisilla. Baarille tulisi varmasti kalliimmaksi käyttää lasituoppeja, koska niitä särkyisi taatusti illan aikana paljon. Ja tietenkin sillä hetkellä jostakin edestäpäin kuului särkyvän tuopin räsähdys. Siinä meni taas yksi. Laskiessani tuoppejamme pöydälle potkiskelin isoimpia lattialla lojuvia sirpaleita pöydänjalan suojaan. Tämän jälkeen keskityimme siemailemaan siideriä keskustellessamme muiden kanssa.

     Hieman myöhemmin päätimme Teron kanssa julkistaa virallisesti kihlauksemme kaikille paikalle tulleille tutuillemme, jotka eivät tienneet vielä asiasta. Tarkkailin Markun reaktiota, mutta tämä ei näyttänyt suuremmin hätkähtävän uutisesta. Hieman pettyneenä päättelin hänen kuulleen asiasta jo etukäteen joltakulta toiselta. Muut kaverimme vaikuttivat olevan aidosti iloisia ja pian huomasimme Teron kanssa saavamme onnittelujuomia muutamaltakin suunnalta. Tavanomaisten siidereiden lisäksi lähimmät ystävämme tilasivat meille pullollisen samppanjaa. Moisen määrän juomisella on omat sivuvaikutuksensa ja jouduinkin hetkisen kuluttua poistumaan miestenhuoneeseen.

     Vessassa touhu oli entisen kaltaista ja jonot koppeihin olivat pitkät. Välittämättä muista paikallaolijoista ja heidän katseistaan kävelin rohkeasti pisuaarille ja hoidin asiani. Päästessäni viimein ulos vessatiloista musiikki vaihtui entistä bailattavaampaan suuntaan ja näin kun suuri osa kaveriporukasta rynnisti tanssilattialle. Teron oli jäänyt yksin vahtimaan kiltisti seurueemme juomia. Matkalla juutuin hetkeksi väenpaljouteen vaihtamaan pari sanaa puolituttujen kanssa, jotka halusivat onnitella kuultuaan iloisesta uutisestamme. Tällä välin Markku oli ehtinyt saapua jostain Teron seuraksi. Päästessäni viimein taas eteenpäin näin jotain mitä en halunnut uskoa todeksi.

     Markku halasi Teroa, vilkaisi nopeasti ympärilleen ja suuteli Teroa suoraan suulle. En ollut varma, oliko Markku nähnyt minut vai ei, mutta en edes välittänyt asiasta sillä hetkellä. Minä olin nähnyt hänet ja sen, mitä hän teki! Asiasta teki astetta pahemman se, että hän kehtasi puristaa samalla Teroa takapuolesta! Nähdessäni kaiken tämän jokin minussa napsahti ja suutuin toden teolla. Syöksyin raivoissani väkijoukon halki. Päästyäni pöytämme luo tarrasin Markkua tämän hartiasta ja käänsin hänet voimalla kasvotusten kanssani. Tero, joka seisoi melkein minua vastapäätä, näytti täysin hämmentyneelle ja Markku hieman omahyväiselle ja yhtäkkiä hieman nolostuneelle. Ja kaikesta siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, hän onnistui sanomaan ne ainoat sanat, jotka saivat minut suuttumaan vielä enemmän:

     "Ai, sä näit..."

     Se ei ollut kysymys vaan puhdas harmistunut toteamus. Vastasin siihen lyömällä kaikin voimin Markkua nyrkillä vatsaan. Se oli minun känninen virheeni. En ehtinyt väistää Markkua hänen käpertyessään kaksinkerroin odottamattomasta iskusta, vaan hänen päänsä iski minua kasvoihin. Horjahdin enkä saanut mistään kiinni ja kaaduin lattialle penkkien ja pöydän väliin. Tunsin vasemmassa kädessäni kipua, mutta se oli pientä verrattuna siihen punahehkuiseen raivoon, joka minut oli vallannut. Halusin vain päästä lyömään Markkua uudelleen. Könytessäni ylös lattialta käteeni sattui entistä enemmän. Olisin varmasti jatkanut edessäni kaksinkerroin henkeään haukkovan Markun mukilointia, ellei Tero olisi tullut väliin. Hän näytti kauhistuneelta.

     "Lari... kulta... Susta vuotaa verta!"

     "Väisty. Mä haluun hakata ton paskiaisen kunnolla!"

     "Kulta, susta vuotaa paljon verta!"

     Kiukkuni laantui nopeasti, kun nostin kättäni ja jotain punaista ja märkää lensi kasvoilleni. Katsoin tarkemmin ja näin jotain terävää ja kirkasta törröttämässä kädestäni. Olin kaatuessani osunut suoraan lattialla olevien lasinsirpaleiden päälle ja nyt niitä oli kiinni kämmenessäni ja käsivarressani. En koskaan ollut sietänyt veren näkemistä, varsinkaan oman vereni. Minua alkoi huimata.

     En enää nähnyt tai tuntenut mitään, kun osuin toistamiseen saman illan aikana lattiaan.