Syvyyttä

Joskus pistää mietityttään tämä oma eläminen ja oleminen...että onkohan sitä ainoa, joka haluaisi löytää sellaisen kaverin, jonka kanssa voisi puhua kaikesta-ihan kaikesta-asiallisesti ja hauskasti, jonka kanssa voisi viettää kivoja hetkiä yhdessä ja jonka kanssa vaikka harrastaa jotain yhdessä... Eikä vaan pelkästään, että oltaisiin yhdessä seksin takia. Sekin on tosi tärkeetä ja hienoa, mutta onko se ainoa kaveruuden pohja?? Siltä kun alkaa tuntua aina vaan selvemmin. Jotkut mukavan tuntuiset kaveritkin kun heti kohta kolmantena tai neljäntenä kysymyksenä kysyy, että millaisesta seksistä tykkäisit...No, tykkään ihan kaikenlaisesta paitsi en sotku-ja väkivaltaleikeistä. Se tuli selväksi siinä sitten.
Olen itse 32-v vaalea, hyvin koulutettu ja toimeentuleva, sosiaalinen, ihan ok-näköinen kaveri, 176/67, sopivasti urheilullinen ja asioista kinnostunut, mutta en vaan löydä sitä oikeaa. Tilapäisseuraa löytää baareista ja chateista kuka haluaa, mutta eikö suhteella voisi olla enemmän syvyyttä??! Olisi mukavaa esimerkiksi ensin kirjoitella mukavan tuntuisen kaverin kanssa ja selvitellä ajatustasolla missä mennään ja mitä ajatellaan ja löytyykö yhteistä säveltä ja sitten jossain vaiheessa olisi todella mielenkiintoista tavata kun molemmilla on jonkinlainen kuva siitä mitä tuleman pitää ja mitä odottaa.
No, tämä oli tällaista joulupäivän ajatusvirtaa...ehkä jotain asiaakin.

"Kuuntelitko sinisten kukkakellojen helinää suvituulessa vai kuuntelitko sydämesi ääniä?
Mitä kuuntelitkaan, ihanampaa valon läikettä en ole ihmisen kasvoilla nähnyt.

Seistessämme savisella polulla jolle lankesi suvikukkien hymy, näimme yhtäaikaa taivaansinen ja siinä linnun ja sitten liitelimme yhtaikaa taivaan sinessä.

Ja silloin tiesin, että kuuntelit meidän sydämemme ääntä." (Viljo Kajava)

Juu, Ihmisenä oleminen on yllättävänkin eläimellistä. Seksi ja seksuaalisuus suorastaa pursuaa ympärillä.
Mutta mä luulen, että suurin osaa ihmisistä haluaa nk. syvällistä elämää, mutta jotenkin se ei ole "in". Pitää olla sinkkumainen, vapaa, seksikäs, miehekäs jne... Kyllä siinä yksi jos toinenkin väsyy.
Itse olen ollut parisuhteessa jo toistakymmentä vuotta ja olen joutunut pohtimaan näitä asioita aika monelta kantilta. Omat seksuaaliset intohimoni ovat sammuneet jo kauan sitten kumppaniani kohtaan. Tunne on molemminpuolinen. Voitko kuvitellakaan, kuinka se tuo paineita parisuhteelle tällaisessa seksuaalisuutta pursuavassa ympäristössä?
Noh, ehkä pointtini on epäselvä, mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että syvyyttä, joustavuutta, kestävyyttä ei arvosteta tarpeeksi ihmissuhteissa. Oletko muuten katsonut syvällä silmällä nk. rumia miehiä?

-j-

Mun mielestä romanssi lähtee siitä, että tapaa jotain tyyppiä päivittäin, pikku hiljaa huomaa olevansa rakastunut ja parhaimmassa tapauksessa alkaa suhde. Tapaamismahdollisuuksia siis pitäisi olla runsaammin ja päivittäin eli baarissa pitäisi olla joka päivä. Homppeleita kuitenkin törmää arkielämässä aika vähän, omalla kohdallani tuskin koskaan ainakaan työmaalla. Kun lähden suureen kaupunkiin bilettämään tapaamaan vaan ihan kavereita, niin kyllä siellä pohjalla on mielessä, että nyt kun kerrankin olen täällä pojista tykkäävien miesten keskellä, niin joskos törmäisi johonkin kiinnostavaan tapaukseen. Periaatteessa voisi vaan olla ihan normaalisti, eikä haukan silmä kovana koko ajan ja kaiken aikaa. Mulle on kerran käynyt niin, juhannuksena, en edes kuvitellut tapaavani ketään eikä ollut hakupäällä, olin vain "tyttöjenkesken" ja kas juhannusromanssi lähti käyntiin (eihän se sitten kestänyt ikuisuutta mutta se on toinen juttu).
Sitten on ne kriteerit. Monilla ne on tosi kovat. Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja mikään ei kelpaa. Mun vaatimukset on esim. se, että pitää olla jotenkin poikkeuksellisen näköinen, ei siis tavallinen "heteronoloinen", urheilullinen, vaan virheellinen pitää olla (arpi, kierot silmät, puhevika...) ja jotenkin omituinen. No, kyllä mä hyväksyn ok-näköisenkin jos muuten synkkaa. Tärkein kriteerini on kuitenkin se, että mut pitää saada nauramaan. Mä hymyilen kyllä nätisti monille, mutta että saada mut oikeesti jalat ristissä nauramaan niin mun sydämeni on valloitettu (vinkkivinkki, mä en meinaan kovin helposti naura). Tällaisia ihmisiä ei montaa täällä tallusta, joten sydänkäpysen löytyminen on siltäkin osin enemmän epätodennäköistä.
Sitten on tuo rakkautta-ensi-silmäyksellä-syndrooma. Romanssi pitää lähteä roihuamaan heti tänne mulle kaikki nyt. Jos ei lähde niin uutta lihaa tiskiin, kiire on kova, elämä valuu hiekkaan, aikaa ei ole johonkin "tutustumiseen". Mixei? Olisiko järjestetyissä rekisteröidyissä parisuhteissa ideaa, islamilaiseen tapaan?

Rakkaus tulee sitten kun siihen on valmis.

Eli kun tuntee ja hyväksyy itsensä ja on valmis paitsi ottamaan, myös antamaan.

Suurin syy, siihen miksi mitään kestävää ei löydy, ei ole sinkuutta korostavassa yhteiskunnassa, koppavissa teiniprinsesoissa, seksi-ilmoituksissa tai baarien ilmapiirissä. Se syy löytyy paljon lähempää - se löytyy peilistä.

Kaikissa ihmissuhteissa, joita on ollut, on aina yksi yhdistävä tekijä, sinä itse.

Heips Popov! Ei tämä mitään auta, eikä edes lohduta (tiedän omasta kokemuksestani), mutta et ole yksin noiden tuntemustesi ja ajatustesi kanssa. Hieman pituus/paino-tietojasi entraamalla tekstisi olisi voinut olla minunkin kirjoittamani. Joskus alakuloisuuden hetkellä sitä jää miettimään, että miten ihmeessä voikin olla niin, että maailmassa on ihmisiä vaikka kuinka, mutta minä en onnistu löytämään ketään elämääni. Tuntuu niin typerältä kun joskus joku satunnainen tyyppi tai joku kaverikin voi kysellä, että miksen minä seurustele, koska olen ihan kiva tyyppi. Mutta eipä vaan löydy ketään... Onhan yksinolemisessakin puolensa, mutta joskus kaipaus toisen ihmisen lähelle on niin polttava...haluaisi niin mielellään löytää, mutta ei!
Hyvää uutta vuotta sinulle!
May all your dreams come true this year!

Terve pojat,

Olen samankaltaisin ajatuksin kuin edelliset. Varmastikaan ei ulkomuodossani ole mitään poikkeavan heikkoa, mutta silti kipsaannun vähemmistömme keskuudessa, koska en ihan uskallakaan luottaa habitukseeni. Varmasti minulla on henkisellä puolellani työstämisen varaa tällä sektorilla.

Olen myös miettinyt pääni puhki, että eikö ole mitään muuta konstia tavata uusia ihmisiä kuin hengailu baareissa hölmöinä ja uuvuttavina vuorokaudenaikoina...? Vakavampiluonteinen deittailu&chattailu on ihan hyvä vaihtoehto, mutta liekö huijarit ja valehtelijat tuhonneet sen niin olemattomaksi.

Keksiikö kukaan jotain muuta tapaa päästä syvempiin ihmissuhteisiin homomiesten kesken? Tapaamisia jonkin leppoisan ajanvietteen ympärillä? I'm in.

Enpä voisi olla samempaa mieltä - miksi ihmeessä pitää mennä hölmöihin ja uuvuttaviin aikoihin baariin, vetää perskänni ja törttöillä kaikin puolin, ennen kuin voi löytää fiksua ja filmaattista seuraa. Missä ovat kaikki kunnon miehet hiihtorinteistä ja -laduilta? Missä ovat kaikki hienot hemmot kirjastosta? Oopperasta? Lenkkipolulta? Teatterista? Kuntosalilta? *huoh* kaikkia on kokeiltu...

Onhan niitä hienoja miehiä kasapäin laduilla ja muissa urheilusysteemeissä mukana.

Valitettavasti ne ovat kaikki heteroita.

Oletko noin varma asiasta?

Minä ainakin tiedän yhden 'heteron' sporttimiehen jolla on 3 pientä lasta, mutta silti hän pelaa kanssani (ja varmasti muidenkin kanssa) hyvin 'merkitsevää' silmäpeliä aina ladulla, jäällä ja kentällä jne.

Aion tarttua häntä sopivan tilaisuuden tullen kuukusista ja testata kuinka 'hetero' mies hän on ;)

Tämän keskustelun aihe on Ihmissuhteet/Syvyyttä. Tuo edellinen viesti on osuva esimerkki, kuinka ihan asiallinen ja mielenkiintoinen aihe palautettiin nopeasti sieltä syvyyksistä: Kokuman viestissä pohditaan vain heteromiehen kulkusia.

I rest my case.

Kulkusia?

Kyllähän siitä tuollaisen yhteenvedon voi tehdä jos lukee vain jälkimmäisen puoliskon viimeisestä lauseesta.

Minä kyllä mielestäni ilmaisin että eipä ne kaikki 'heterot' miehet siellä laduilla ja saleilla ole heteroja, kyllä niiden silmä ainakin usein lepää myös toisen miehen 'equipmentissa'.

Nyt keskustelu mielestäsi varmaan kääntyi "toisten miesten equipmenttiin"?

*virne*

Pöh, osalla homoja on tullut tavaksi kuolata hurmaavien(?) heteromiesten perään. Niistäpä nyt ei ole iloa kuin silmälle korkeintaan.

Kyllä ne homot liikkuu ihan siellä missä ne heterotkin, urheilupaikoissa ja kulttuurilaitoksissa. Mutta eipä ole kovin yleistä niissä tehdä tuttavuutta. Ei homojen, eikä heterojen sen enempää. Se on sitten kokonaan toinen juttu, jos aina itse odottaa jonkun muun tekevän itseään tykö. Sitä saakin odotella maailman tappiin saakka. Vain murto-osa ihmisistä on niin vetovoimaisia ja taitavia, että he löytävät kelpoista seuraa mistä tahansa.

Itsensä tyrkyttäminen ja vonkaaminen on rumaa eikä imartele/houkuttele ketään, korkeintaan haaskoja... Ja sitten ihmetellään kuin ei ketään löydy tai mikään ei kestä

Eli kuvaus 'heterot' miehet tarkoittaa tässä tapauksessa ns. kaappihomoja - ok I see, mutta lisäyksenä haluaisin sanoa että kyllä julkihomojakin urheiluseuroista löytyy. Esim. hottilaiset ei ujostele vinoviettisyyttään.

mistä niitä hottilaisia löytää?

Natsien idea ei oikeastaan ollutkaan hullumpi. Mitä jos kaikki miehet laitettaisiin valheenpaljastuskoneeseen ja eteen työnnettäisiin 25-senttisen kyrvän kuva. Se jolla viisari värähtää saisi niskaansa vaalenapunaisen kolmion.

Näin olisi homojen helpompi tunnistaa toisensa ja tehdä tuttavuutta. Toisaalta ei tarvitsisi turhaan heterosti ajatteleviin tuhlata energiaansa.

Erona natsien touhuihin olisi kuitenkin se, että kaikenlainen syrjintä ym löperö touhu olisi jyrkästi kiellettyä.

Hottilaisia löytää esimerkiksi tämän saitin linkkiluettelossa olevan H.O.T ry:n tapahtumista ja aktiviteeteista.
(siishttp://www.hot.fi/)

Näyttää siellä teillä Hottilaisissa olevan ihan söpöjäkin tyyppejä, meditaatio osataan...

Ymmärrän,mitä tarkoitat.Ehkä odotat liikaa yhdeltä ihmiseltä.Ei kukaan yksin voi täyttää yhden ihmisen kaikkia sosiaalisia tarpeita.Tervettä on myös omata ns.oma elämä,vaikka seurustelisikin.Yksinäisyys tuo voimakkaita odotuksen tunteita satunnaisiltakin suhteilta ja siksi pettymyksen tunteet eivät aina olekaan kaukana.Luulenkin,että haluaisit enemmän ystävyyttä ilman seksiä,siksi sen uteleminen saa sinut tuntemaan itsesi vaivautuneeksi tai hämilleen.Voit kuitenkin ottaa sen myönteisenä,että herätät eroottista kiinnostusta ympäristössäsi.Muista, että jokaisella kohtaamallasi miehellä on syynsä siihen,miten he käyttäytyvät,välttämättä et sitä koskaan saa tietää tai voi ymmärtää.Länsimainen romanttinen käsitys rakkaudesta saa monet odottamaan "sitä oikeaa",vaikka kysymys on enemmänkin ihanteesta, usein fantasioista.Itsensä kaltaista ei löydä koskaan,siksi ainutlaatuisia ja arvokkaita me olemme.Kehoitankin sinua antamaan enemmän itsestäsi toisille sillä tavalla kuin se sinulle on luonnollista.Totta on,että yhteistä kosketuspintaa on vaikea löytää,mutta iloitse ja hyväksy se,mitä näet ja osallistu sillä alueella ,mikä tuo sinulle hyvää oloa ja vedä rajat, kun se pitää tehdä ilman tarpeetonta syyllisyyttä.

Isot halit Isolle sydämelle!
Tuo kirjoittamasi lohdutti kovasti Nyytiä! Thanks!