Mikä siinä on?

Outoa kun on sellainen käytös toiselta homolta (?), että pitää niinku irvistää tai näyttää sellaista pahaa ilmettä kun sattuu kohtaamaan. Mitähän sellaisen tyypin päässä mahtaa liikkua?

Tarkoitatko niinkuin kadulla kun kohtaa? Yhdessä vaiheessa ihmettelin samaa kunnes kuulin, että perusilmeeni on yleensä hyvin tuima ja vakava, vaikka luonteeni tai ajatukseni sillä hetkellä erityisemmin eivät olisikaan. Sittemin aloin tarkkailla asiaa ja huomasin monen homon kauempana katsovan iloisesti, mutta hymyn sitten lähempänä hyytyvän. Kaipa nyt hyytyy, jos ei kohtaa vastakaikua. Tuiman perusilmeen kun voi niin helposti tulkita agressiiviseksi. Ja sitten kun on tällänen yli 190senttinen niin ei ne pahemmin uskalla lirkutella...

Selitys voi siis olla hyvin yksinkertainen...

Mua yleensä tuppaa hymyilyttämään kun näen 'tuttuja kasvoja' alan baareista. Varsinkin kun en enää edes Stadissa asu... Se on vaan jännä ettei ne 'paikalliset' kuitenkaan voi sitten myöntää tuntevansa edes hymyilemällä takaisin tai nyökäyttämällä päätään kun kaupungilla kohdataan. Kai ne on sitten kotikaupungissaan niin kaapissa tai sitten vaan se ikuinen klisee on edelleen niin voimakas että kaksi homomiestä ei voi olla kanssakäymisissä ilman että edes toisella on mielessä muukin kuin seksi...

Mites se siinä Tommi Läntisen lausussa menee...
"...hän on loukattu, siksi ilme tuikea..." tai jotain.

Itse luen tän hapannaamailmiön suomalaisille niin ominaiseen junttimaiseen käyttäytymiseen. Saman hapattelun olen huomannut heteromaailmassakin.