Kiinnostusta ei voi ohittaa

Olen kiinnostunut eräästä miehestä. Ja haluaisin tehdä jonkinlaisen aloitteen.
Miten sen tekisi ettei kovin paljon tulisi nolattua jos tämä juttu olisikin vaikka yksipuolista. Sekin mahdollisuus on olemassa.
Kovin huono olen tämmöisissä aloitusjutuissa. Mutta onkohan jotakin hyväksi koettua sanontaa tai muuta avausrepliikkiä?
Voisiko joku ystävällisesti antaa jotain vinkkiä?

Oletko aiemmin puhunut hänelle mitään?

Jos et, hakeudu rohkeasti juttusille, tee tikusta asiaa, puhu vaikka säästä. Kyllä se mahdollinen kiinnostus selviää. Pikkuhiljaa voit siirtyä paljastavampiin aihepiireihin, kuten mies- naisihanteet, perhesuhteet, harrastukset, mahdolliset ravintolakäynnit.

Sitä paitsi, televisiossa pyörii mm. Ab Fabbiä ja Queer as a folkkia, sano niistä jotain yleispätevää ja kysy vaikka hänen mielipidettään. Keksi valmiiksi jotain millä voit katkaista mahdollisen kiusallisen tilanteen. Se voi olla vaikka puujalkavitsi tai tai muu puheenaiheen vaihto.

Muista, älä tyrkytä itseäsi. Älä hätäile.

Esimerkiksi.

Pientä tunnutstelua kannattaa aina tehdä, vaikka lopulta kysyisikin suoraan. On tavatonta ja tökeröä kertoa heti alkuun romanttisista ja/tai seksuaalisista haaveistaan ja kiinnostuksistaan. Vaikka sillekin voi olla paikkansa.

Toimi niin kuin sinulle parhaiten sopii.

Totta - ei se ota jos ei annakkaan. Toisaalta aika jännä juttu että jos sä olet kiinnostunut kundista niin kundi ei ole kiinnostunut susta ja jos kundi on kiinnostunut susta niin sä et ole kiinnostunut kundista. Ympäri mennään - yhteen tullaan...mä luulen et kysymys on katsekontaktista. Jos ottaa katsekontaktin ja siihen vastataan niin ei siin sit kauheesti sanoja tarvita....kemiaa se on. Yks heterofrendi sanoi mulle kerran et jos kaikki hyvännäköiset jätkät ois homoja niin hänkin sais naisen. Samat ongelmat siis sielläkin:)
Keep on trying:)!

Kiinnostus on todellakin vaikea ohitta (tai sitten niistä ei halua luopua, sillä ne täyttävät joitakin tiloja). Mutta, katsekontaktista tuli mieleen eräs tapaus. Ylläpidin katsekontaktin vaihtoa erään miehen kanssa "tuolla ulkona" aika pitkään (kuukausia - vuosia: myönnän että hieman kauan). Taannoin menin sitten puhumaan tämän ihmisen kanssa. Tein aika yleistä small talkia, joka kyllä enemmänkin tuntui haastattelulta, sillä vastauksia kysymyksiin tuli (lauseen mittaisia ainakin - ettei vain yhden sanan). Mitään kysymystä minun suuntaan ei kuitenkaan esitetty tai aloitetta keskustelunaiheeseen. Lyhyt keskustelu päättyi siihen (n. 5 min.). Kuvittelisi sen olevan selvä osoitus kiinnostuksen vähäisyydestä. Tai oliko se vain osoitus keskustelutaidon puutteesta?
Sillä katsekontakti jatkuu...

Jotkut ihmiset sanovat, että toiset vain vilkuilevat ympäri ja katsovat ilman, että se merkitsee katsekontaktia. Yritä nyt ottaa selvää mitä sitä näkee tai kuvittelee näkevänsä.

Beauregard: Tai sitten kyse oli ujoudesta? Entä jos toinen oli täysin hämmennyksissä siitä, että vihdoin ja viimein huomioit tämän?

Jos vieras ihminen (vaikka miten kiinnostava) tulee minulle juttelemaan, niin en todellakaan ole maailman puheliain tai avoimin ihminen. Sitten kun havaitsen toisen "vaarattomaksi", niin tilanne on jo toinen. Vaikka tutussa seurassa olen avoin, niin uuteen ihmiseen tutustuminen kestää. Varautuneena olemiseen on kai syynä oma epävarmuus ja ajatus "mitähän taka-ajatuksia tuollakin on...". Tuon piirteeni vuoksi itselleni sokkotreffeillä käyminen on täysin turhaa ja tuhoon tuomittu ajatus.

En myöskään osaa/uskalla tuoda kiinnostustani toiseen ihmiseen kovin vahvasti esiin - paitsi siinä kohdassa kun tilanne käy kohdallani niin tukalaksi ettei enää voi olla, kun on korviaan myöten ihastunut. En myöskään kysele toiselta ihmiseltä kovin aktiivisesti tämän elämästä. En tahdo tunkeilla. Jos tämä tahtoo kertoa oma-aloitteisesti, niin olen toki kiinnostunut. Yleensä kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella mielenkiintoisia.

Joskus minua harmittaa hyvinkin yleiseltä tuntuva asenne "jos et minuutissa ole intoa täysi ja ilmaissut kiinnostustasi, niin jääköön koko juttu" - ja pahimmassa tapauksessa koko ihminen unohdetaan. Toiset ihmiset ovat avoimempia ja helpommin lähestyttäviä, kun taas toiset ovat sulkeutuneempia ja varovaisempia.

Väkisin ei mielestäni kannata jokaiseen ihmiseen tutustua, mutta jos joku tuntuu mukavalta, ehkä kiinnostavaltakin, niin miksi tämän maailmaan ei kannattaisi yrittää hivuttautua - vaikka hissukseenkin. Jos toinen ei ensimmäisenä lähde pois paikalta / käännä selkäänsä, niin kyllä siinä nyt hyvällekin tuttavuudelle jotain eväitä saattaa olla?