Missä olette, 90-luvun puppelipojat?

Mä oon pikkasen epävarmaa, mihin kategoriaan tämä kuuluu (ei tää etsintäkuulutuskaan ole ja sekalainen tuntui vähän liian roskakorimaiselta) mutta…ONKOHAN tullut katsottu liian monta kertaa Matrix - koin nimittäin vähän samanlaisen ilmiön lauantaina mamas - kaapeli niskaan ja menoks.

Lauantaina mamas, kun pikkasen alkoi puuduttaa puoles välin iltaa niin kipusinpa minäkin sinne yläorrelle ja yks'kaks huomasin olevani kärpäsenä katossa tarkkailemassa jengiä ihan toisesta näkökulmasta. Tarkkailin hlöitä face facelta ja profiloin …tarinaa menneisyydestä, nykyisyydestä, tulevaisuudesta - mitä elämä on antanut ja ottanut. Mietin - jos puppelipojan elinkaareksi lasketaan max 10 v eli about ikävuodesta 20 ikävuoteen 30 - edellytyksellä että naama kestää markkinat niin mun oman puppeliurani loppupelit alkavat häämöttää (27 v. tuli täyteen).

Nyt pls. kommenttia, mitä sanotte

- kuinka moni on sanonut hyvästi koko ghetolle ja alkanut elää omaa elämää heteroyhteisössä
- löytänyt rakkautensa ja elää niin normaalissa parisuhteessa kuin mahdollista
- roikkuu edellen ghetos täydessä kaasus ilta illan jälkeen
- vaihtanut roolinsa metsästäjäksi
- käy silloin tällöin näyttäytymässä arvokkaasti - yksin - lasillisella ja poistuu yhtä arvokkaasti - yksin - hyvissä ajoin ennen valomerkkiä
- muuta ?

Näistä vaihtoehdoista puuttui ihan selvästi se, ettei koskaan ole kuulunutkaan tähän "piiriin"..

Vaikka olenkin homo, ulkona kaapista jne.. en silti ikinä ole seksuaalisuuteni antanut määrätä käyttäytymistäni stereotypioiden mukaisesti. Minä en käy homobaareissa, enkä heterobaareissa. Minä käyn baareissa joissa viihdyn ja joihin haluan mennä. Baari saattaa olla homobaari tai "heterobaari", ei sen väliä.

Enkä minä elä edes heteroyhteisössä, vaan yhteisössä. Onko lie sitten elämä rankempaa Helsingissä, mutta kyllä meillä Tampereella voi ihan hyvin elää pakkoluokittelematta itseään. (Tämä ei ollut sodanlietsontaa, mutta Tampere ruuls.. maksamaton matkailumainos.. :-D )

Älä anna stereotypioiden hallita elämääsi, vaan hallitse sitä ennemmin itse, jooko :-)

-Mod

En ole koskaan laskenut itseäni puppelipojaksi, silti viihdyn Mamassa (ja jossain muussakin homobaarissa). Teinit sanoo minua jo sedäksi, vaikka 26veenä en itseäni sellaiseksi tunnekaan. Minä olen metsästänyt ja minua on metsästetty. Minua metsästäneet puppelipojat sanovat minua sedäksi. Näyttää flaksi käyvän minua tuplasti vanhemmillakin sedillä.

Lukuisten ystävieni lisäksi minut saa Mamaan se mahdollisuus että siellä voi tavata uusia ihmisiä. Sieltä on löydetty monta kivaa panoa ja muutama poikaystäväehdokaskin.

Toivon että vastikään Mamasta löytämästäni puppelipojasta tulee poikaystäväni, ja voimme sitten yhdessä käydä Mamassa tapaamassa ystäviämme ja pitämässä hauskaa. Se tuntuu jopa todennäköiseltä.

Toki Maman lisäksi haluan elää poikaystäväni kanssa omaa elämäämme esimerkiksi vanhempiemme ja sukulaistemme heteroyhteisössä. Joskus istumme iltaa heteronaapurissa tai heterokavereiden kanssa.

Niin paljon kuin maalaiselämästä pidänkin (maalta olen kotoisin), en pysty kuvittelemaan että muuttaisin ihmillisen homobaarimatkan ulkopuolelle. Maalaisbaareissa en kuitenkaan voi olla oma itseni ja halipusia poikaystävääni rauhassa.

Ai niin, Mamassa on hauska ihan vain tanssiakin;)

Niin yks vaihtoehto on perustaa vanhapiikakerho. Olen itse ruvennut kasvattaa hiuksia, jota nutturan pystyis pyöräyttää... Ja tietenkin on ne neulontapuikot ja lankaakin kaapissa.

Haluuks kukaan muu tulla mukaan? Mahtuu vielä.

Rutkasti on tullut baareissa pyörittyä, kaupungin yö on tuttu. Yhä edelleen viihdyn yössä, valojen loisteessa musiikin sykkiessä ympärillä. Mutta vaatimukset ovat kokemusten myötä kasvaneet ja käynnit harvenneet. Vaihtelu virkistäisi, mutta aika huono on kaupungin tarjonta kolmikymppisille bailaajille.

Tällä hetkellä onnellisesti suhteessa. Käymme toisinaan myös homobareissa. Osin koska niihin ei juuri tarvitse tason vuoksi pukeutua ja ilma on kuitenkin vapaata hengittää.

Sinkkuna ollessa sitä tuli monenlaiset metsästyskeinot tutuksi. Kuvio ei sinänsä ole mikään mielenkiintoinen. Yksinäisiä ihmisiä etsimässä seuraa - ihmisiä kohottamassa egoaan pokaamalla muita - suhteeseensa vaihtelua hakevia - jne. Aika pian se tulee selväksi.
Se sitten alkaa joko kyllästyttää tai sitten siitä ei välitä. Jos kyllästyttää ei kannata raahautua paikalle. Vaikka tavoistaan onkin vaikea luopua.

Tuosta metsästäjän roolista... Tyydyttävämpään lopputulokseen olen päässyt kun olen itse metsästänyt. Toisaalta sitä voi tehdä itseään tykö eri tavoilla.

Paikalta arvokkaasti poistuminen kuuluu iltaan kuin iltaan ;) Ja totta kyllä toiset illat vaan päättyvät jo alkuunsa ja on parempi poistua paikalta markkinat katsastettuaan :)

Aina ei voi voittaa, mutta tosihutsu pärjää aina!

Olen seurannut parin kaverini vanhapiikoittumista. Vaikuttaa siltä, että se on heille jopa kiinnostava vaihtoehto. Mutta se kitinä miehen puutteesta on kamalaa kuunneltavaa. Ja huomionkipeän neidon oikut ystävillekin tylsiä kestää.

Jokainen kulkee valitsemaansa tietä.

Nostalgiset muistot valtasivat mieleni...Kaisaniemi...Gambrini...Mercur. Siinä oli nuoruuteni homoraflatarjonta parikymmentä vuotta sitten. Mercurista sai juotavaa jos pystyi nostamaan pöydän alta kätensä ylös tai sitten piti hakea suoraan keittiöstä. Musa oli milloin mitäkin, mutta se helvetin letkajenkka tuli joka prkleen kerta.
Bailattu on tähän mennessä aika paljon, mutta ei se bailaus iän mukana lopu. Kun pitää hyvästä musasta, niin pakko päästä tanssimaan- heteropaikoissa menen kavereitten kanssa korokkeelle jos sellainen on. Homopaikassa riittää matalammat paikat. Katselen mieluummin itse niitä korokkeilla tanssijoita.
Nyt seurustelen poitsun kanssa joka ei käy kapakoissa niin että on se jonkin verran itseltäkin jäänyt viime vuosina.
Toivottavasti uudesta pikkuroban raflasta tehdään monipuolinen ja RIITTÄVÄN hyvä ILMASTOINTI, niin että röökaamattomillakin voisi olla kivempaa ;D

Naulan kantaan! Toivottavasti tulee joku savuton nurkkaus. Itse en ole homobaarissa käynyt hmm... jösses, siitä on ainakin 6kk!

Heterobaarit on tällä hetkellä mun mielipaikkoja. Jos niistä jonkun löytää (hyvännäköisen tottakai, rumille teeskentelen olevani heteropoju) niin silloin voi röyhistää rintaansa.