kerron lyhyesti oman tapaukseni..olen naimisissa,ja tapasin kuukausi sitten erään lesbo naisen,muutamaa vuotta nuoremman.juteltiin ja ihastuin päätä pahkaa.en saa tätä naista mielestäni..ajattelen päivät pitkät,hänen kosketusta,läheisyyttä ym.meillä kummallaki on lapsi.en tiedä mitä teen..olen yrittänyt olla ajttelamatta tätä naista,mut en pysty.väärin miestäni kohtaan,tiedän...tämä nainenki aluksi näytti kiinnostuneelta minua kohtaan mutta enää en ole varma.enkä uskalla puhua hänelle koska pelkään reaktiota.olenko nyt vain jossain pilvilinnoissa enkä osaa lopettaa tätä?mutta miksi tunnen näin häntä kohtaan,kuvittelen meitä yhdessä jne.olen myös mustasukkainen kun kuulen hänen naisseuristaan...antakaa jtn neuvoa,koska en ole ennen tuntenut tälläistä näin voimakkaasti,en etes omaa miestäni kohtaan..tunnen jotenki oloni oikeaksi hänen seurassaan,kuin kuuluisimme yhteen.
tunteita vai mitä?
Eihän omista tunteistaan puhuminen koskaan voi olla väärin, sillä emme tunne "vääriä" tunteita. Voimme toki satuttaa tai tulla satutetuksi - sitähän pelkäämme ja se on ymmärrettävää. Toivon, että aitous antaa rohkeuden sanoihin!