Minulla ei ole ainuttakaan Facebook-kaveria...
...mutta yksinäiseksi tai torjutuksi en itseäni koe, melkeinpä päinvastoin. En ole nimittäin ikinä liittynyt FB:iin. On jo monasti yritetty pakottaakin. Vielä ei ole tullut eteen tilannetta, jonka vuoksi mukaan liittyisin. Tuota FB-kavereiden lukumäärällä leveilyä pidän lähinnä murkkujen itsetunnon kohotusmenetelmänä ja muiden sorsimisen välineenä. Siis täysin keskenkasvuista käytöstä.
Jossakin sosiologisessa tutkimuksessa mainittiin ihmisten aivojen rakenteen mahdollistavan riittävän hahmottamisen ehkä pienen kylän kokoiselle porukalle, ei enemmälle. Siitä useampi on vieras taikka ventovieras.
Nyt ollaan tultu tilanteeseen, jota olen odottanut. Todellisuus iskee tajuntaan.
Taloussanomat: Pelkät nettikaverit ovat alkaneet kyllästyttää.
- Sosiaalisen median yltiöyhteisöllisyys ja avoimuus on alkanut kyllästyttää monia käyttäjiä – puolituttujen päivitysten sijasta tilalle kaivataan kontakteja oikeiden kavereiden kanssa.
http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2011/03/08/pelkat-nettikaverit-ovat-alkaneet-kyllastyttaa/20113302/12
Pidän Facebookia yhtenä kiinnostavana sosiaalisena kokeiluna. Lisää on varmasti tulossa.
fb ei itse asiassa ainut. Vastaavia on useita ja osa jopa toimivampia. Itselle tuo on helppo tapa keskustella ympäri maailmaa olevien ystävieni kanssa.
Näitä "todelliset ystävät vs. nettitutut" -tyyppisiä asioita on pyöritelty koko naamakirjan olemassaolon ajan. Ja jo sitä aiemminkin, kun on puhuttu siitä, mitä nyt kutsutaan "sosiaaliseksi mediaksi". Ajattelen Taloussanomien jutusta, että tulipahan taas yksi sosiaalista mediaa käsittelevää kyselytukimusta kepeästi analysoiva artikkeli maankerälle lisää.
Tulkitsen tuota kyselyn tulosta paremminkin siten, että Facebookin käyttäjäkunnan kasvun myötä sellaisten käyttäjien suhteellinen osuus on noussut, jotka haluavat FB-kaverien tilapäivitysten seuraamisen lisäksi tai sijaan muunlaisia toiminnallisuuksia ja yhteydenpitotapoja.
Minä näen Facebookin työkaluna tai alustana, kuten puhelimen, sähköpostin, kustipolkee-postin ja niin edelleen. Facebookia(kin) voi käyttää kommunikoimiseen oman lähipiirinsä ja yksittäistenkin ihmisten kanssa. Ei asioita tarvitse jakaa koko maailmalle - Facebookissakaan. FB on huomattavan näppärä järjestely välittää kuulumisia tai jakaa vaikkapa matkakuvat valikoitujen ihmisten kanssa. Minulle FB on ennen kaikkea osoitekirja, jonka kautta yhteydenpitokin onnistuu.
Yhdessä asiassa FB on aivan verraton: Ihmiset liikkuvat elämänsä varrella nykyisin aika tavalla enemmän kuin ennen. Synnytään Koillismaalla, opiskellaan Oulussa ja lisää Tampereella, mennään töihin Turkuun, palataan Tampereelle, lähdetään parin vuoden komennukselle ulkomaille, ajaudutaan Jyväskylään töihin, muutetaan jonkun perässä Helsinkiin - ja lopulta iskee kaipuu takaisin kotiin, ainakin kesiksi. Tuon matkan varrella on varmasti syntynyt eri vahvuisia ihmissuhteita, ja monet näistä voivat olla helposti tavoitettavissa.
Minulla on naamakirjassa joitakin kavereita, joita en ole koskaan tavannut kasvoista kasvoihin, mutta ollut muuten tekemisissä näiden kanssa. Minusta on jopa hupsua ajatella Facebookia jollain tavalla poissulkevana asiana yhteydenpitoon "oikeiden ystävien" kanssa. Minusta se on yksi yhteydenpidon kanava lisää.
En ajattele Facebookia sosiaalisena kokeiluna, vaan liiketoimintana. Facebookin takana oleva taho pyrkii muuttamaan palvelunsa piiriin saamansa ihmismassan valuutaksi kehittämällä palveluun sopivia toimintoja. Tässä tietysti sattuu ylilyöntejäkin (lähinnä astumista käyttäjien yksityisyyden varpaille), joihin onneksi valveutunut käyttäjäkunta ottaa tiukan kannan ja nostaa tarvittaessa metelin.
PS. Minä olen luullut, että tuo kavereiden määrällä leveily on jo aikaa sitten taakse jäänyttä.
Eräs ulkomaalainen ystäväni sanoi, että Facebook on hänelle hyvin tärkeä alusta jakaa kuulumisia kotiin ja ystäville muualla maailmassa juuri niin kuin smo asiaa kuvasi. Itse asiassa Facebookin kirjautumissivun kuva ilmentää tätä tarkoitusta. Yhden kaupungin sisällä asuville ystäville Facebook ei ole niin oleellinen työkalu, kun kuulumisia voi vaihtaa vaikka kahvilan pöydän ääressä. Facebook ei poista sitä ihmisen perustarvetta, että live-tapaamiset ovat edelleen tärkeitä sosiaalisen kanssakäymisen muotoja.
Myös Ranneliike on sosiaalinen media - tosin hierarkisempi ja enemmän ohjattu kuin joku Facebook tai Myspace, joka muovautuu aika pitkälti käyttäjänsä näköiseksi. Ehkä siksi en halua esiintyä "täällä" omalla naamalla tai nimellä.
Suurimmaksi osaksi samat naamat maailmalta kuin aikoinaan Myspacessa; sekalainen joukko taiteilijoita, muusikkoja,
muotisuunnittelioita, clubikuuluisuuksia ja stylisteja ym ympäri maailmaa. Sosiaalinen media on hyvä tapa jakaa taidettaan, saada kommentteja ja varsinkin nähdä ja näyttää ihmisille heti, mitä puuhaa ja saada palautetta. Monille tuntemilleni taiteilijoille on tärkeää saada kommenttia työstä, joka periaaatteessa on hyvinkin yksinäistä. Itselle uudet tuttavuudet ovat kiinnostavampia kuin vanhat tutut - ei koskaan tiedä, kenen kanssa juttu alkaa luistaa vaikka videolinkistä. Ystävien kanssa tavataan kasvotusten, Facebook on hyvä tapa tökätä.
Friends (198)
Facebookista ja muista "sosiaalisista medioista" on tullut tehokas tiedovälityskanava Japanissa, jossa maanjäristyksen jäljiltä puhelinyhteydet ovat monissa paikoissa vaurioituneet.
Internet toimii Japanissa paremmin, kun puhelininfrastruktuuria modernimpia tietoverkkoja on ymmärtääkseni rakennettu enemmän langattomien verkkoteknologioiden pohjalle. Näin maaperän liikkeet eivät pääse repimään valokaapelipiuhoja poikki. Tässä mielessä sosiaaliset mediat ovat hyvä keino kommunikoida tilapäivityksiään ja kuvia.
Tällä kerralla olen mieluusti väärässä. Viimeaikaisista uutisista päätellen sekä arabimaiden tapahtumissa, että myöskin Japanin luonnonmullistuksessa sosiaaliset mediat ovat toimineet erinomaisena apuna tietojen välittämisessä.
Itse ajattelin FB:hen liittyä vaikkei erityistä syytä olekaan. En tosin puolituttuja rupea lisäilemään, tuntuu aika turhalta.
