Suomessa annetaan hiv-estolääkitystä, mutta siitä tulisi ehdottomasti tiedottaa paremmin niin hoitehenkilökuntaa kuin tavallisia ihmisiäkin. Lääkitys tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti muutaman tunnin sisällä altistuksesta.
Itse olen moisen kuurin syönyt ja juoksin niiden pillereiden perässä ympäri kaupunkia. En voi edes kuvitella kuinka mahdoton operaatio se olisi jossain maaseudulla viikonloppuyönä... Ensin soittelin johonkin hus:n neuvontanumeroon, jonka löysin netistä. Siellä joku hoitaja yksiselitteisesti väitti ettei moista lääkitystä ole olemassakaan ennen kuin suostui viimein tarkistamaan asian kollegaltaan. Sen jälkeen minut neuvottiin omaan terveyskeskuspäivystykseen, joka sattui olemaan Malmin sairaalassa. Sieltä sain jonottamisen ja hiv-pikatestin jälkeen koko talon ainoan pillerin ja minut lähetettiin Auroraan hakemaan lisää ja tapaamaan infektiolääkäriä lähes puolilta öin. Juteltuani lääkärin kanssa sain hoitajalta viimein lisää pillereitä viikonlopuksi. Maanantaina kävin noutamassa loput pillereistäni. Kuuri kesti siis kuukauden ja välillä piti käydä verikokeissa maksan vuoksi. Lopullinen hoitotulos selviää kenties vasta vuoden kuluttua kuurista. Lääkkeistä tuli minulle järkyttävän heikko olo ja useana työpäivänä makasinkin vain huonovointisena autossa. Juuri kun aloin tottua lääkitykseen niin se loppui.
Tohtori kertoi myös, että osa hiv-lääkkeistä sopii estolääkityksen aloittamiseksi (esim Stocrin) jolloin vahingon sattuessa ei välttämättä ole niin kiire sairaalaan ensimmäistä pilleriä hakemaan mikäli seksikumppanin kaapista sattuu sopivaa lääkettä löytymään. Ensimmäinen paikka jonne kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Helsingissä on Auroran infektiopoli/päivystys. Siellä ollaan ehdottomasti parhaiten perillä asioista ja apua saa heti.
Itse olen moisen kuurin syönyt ja juoksin niiden pillereiden perässä ympäri kaupunkia. En voi edes kuvitella kuinka mahdoton operaatio se olisi jossain maaseudulla viikonloppuyönä... Ensin soittelin johonkin hus:n neuvontanumeroon, jonka löysin netistä. Siellä joku hoitaja yksiselitteisesti väitti ettei moista lääkitystä ole olemassakaan ennen kuin suostui viimein tarkistamaan asian kollegaltaan. Sen jälkeen minut neuvottiin omaan terveyskeskuspäivystykseen, joka sattui olemaan Malmin sairaalassa. Sieltä sain jonottamisen ja hiv-pikatestin jälkeen koko talon ainoan pillerin ja minut lähetettiin Auroraan hakemaan lisää ja tapaamaan infektiolääkäriä lähes puolilta öin. Juteltuani lääkärin kanssa sain hoitajalta viimein lisää pillereitä viikonlopuksi. Maanantaina kävin noutamassa loput pillereistäni. Kuuri kesti siis kuukauden ja välillä piti käydä verikokeissa maksan vuoksi. Lopullinen hoitotulos selviää kenties vasta vuoden kuluttua kuurista. Lääkkeistä tuli minulle järkyttävän heikko olo ja useana työpäivänä makasinkin vain huonovointisena autossa. Juuri kun aloin tottua lääkitykseen niin se loppui.
Tohtori kertoi myös, että osa hiv-lääkkeistä sopii estolääkityksen aloittamiseksi (esim Stocrin) jolloin vahingon sattuessa ei välttämättä ole niin kiire sairaalaan ensimmäistä pilleriä hakemaan mikäli seksikumppanin kaapista sattuu sopivaa lääkettä löytymään. Ensimmäinen paikka jonne kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä Helsingissä on Auroran infektiopoli/päivystys. Siellä ollaan ehdottomasti parhaiten perillä asioista ja apua saa heti.