Romanttista
Palasin juuri Gran Canarian Puerto Ricoon suuntautuneelta lomamatkalta. Hotellimme sijaitsee yli 130 m korkeudessa meren pinnasta, vuoren kupeessa. Parvekkeeltamme on upea näköala valkohiekkaiselle Amadores-uimarannalle*. Aurinko laskee Atlanttiin suoraan parvekkeemme suunnalla. Iltateetä on ollut mukava nautiskella juuri tuohon aikaan. Teneriffan tunnus Teide-tulivuori näkyy lumihuippuisena silloin kun pilviä ei ole edessä.
Hotellimme edestä, parvekkeemme alapuolella kulkee mutkitteleva ja jyrkkä katu alas uimarannalle. Aamukahvin aikaan seurasimme kuntoilijoita, jotka hölkkäsivät ylös mäkeä kierrettyään rantatien Puerto Ricosta. Auringon noustua alkaa kansanvaellus hotelleista tuolle hyvin suositulle uimarannalle. Illalla sama toisinpäin. Viikonloppuisin tulee myös paikallisia perheitä rantalomalle aina Las Palmasistakin asti.
Ensimmäisenä iltana istuin yksin parvekkeella myöhään yöhön nauttien tunnelmasta ja meren äänistä. Kukkulan huipulta, hotellien suunnalta lähestyi nuori miespari, korkeintaan parikymppisiä, käsi kädessä ja hiljaa keskenään keskustellen sujuvalla englannilla. Tultuaan parvekkeemme kohdalle pari pysähtyi ja he kietoivat kädet toistensa ympärille, katsellen tähtitaivasta ja kuun sirppiä pitkään, kuunnelleen maininkien ääntä. He olivat täysin keskittyneitä toisiinsa, huomaamatta mitenkään, että heitä seurattiin. Tuokion kuluttua he jatkoivat matkaansa rannan suuntaan ja luultavasti rantatietä takaisin hotellilleen. Sama toistui päivällä. He kulkivat yhdessä hotellimme ohitse, keskittyen vain toisiinsa, antaen joskus pienen suukon ja kosketellen toisiaan rakastuneesti. Ehkäpä jonakin iltana he olivat katselemassa upeata auringonlaskuakin. Mieleni teki ottaa heistä muistoksi valokuva. Pidin kuitenkin sellaista herkkään tunnelmaan liian tungettelevana ja jätin kuvaamatta.
Tuo nuori miespari nosti mieleeni omat rakastumiseni, toki silloin 10 vuotta vanhempana. Suloisia, romanttisia muistoja.
*) Amado tarkoittaa rakastettua ja rakasta
Pakko tälleen teinisti tulla hehkuttamaan, että aww kun pääsiskin oman kullan kanssa tommoseen paikkaan tai todistamaan muiden onnea. On hieno paikka toi Puerto Rico, tunnistin maisemat ;) Sääli vaan, että omalla lomalla ei osunut söpöjä rakastavaisia eteen, snif :(
Kovin romanttisena tätä seikkailunhaluista nuortamiestä ei voi pitää. Hän kun tiettävästi pisti koti-irtaimiston huutokauppaan ennen kuin hoksasi, että asiasta olisi varmaan syytä informoida myös vaimoa...
Eipä liene ensi kerta kun heteroparilla on kommunikaatio-ongelma ;)
Juhanin tarinaan ei voi muuta todeta kuin että.... eläköön romantikot ja romantiikka ;)
Onpahan se tarinan keksiny, ei voi muuta sanoo...
Eri paikassa mutta samalla saarella ja Teiden katveessa mekin vietettiin Pölhön kanssa ensimmäinen yhteinen joulu, kokonaan kahdestaan, ja oli sillä lailla hyvä olla että mentiin kihloihin heti palattuamme uudeksi vuodeksi kotiin.
Riquman: Happamia, sanoi kettu...?
Mulmelille ehdotus: Ajattele, että sinä kävelet eräänä päivänä käsi kädessä oman kultasi kanssa vaikkapa kaunista auringonlaskua katselemaan Kanarialla. Tällaisilla ajatuksilla on taipumusta toteutua. Toki sattumalle pitää antaa tilaisuus, eli mennä myös sinne missä liikkuu oletettavasti muitakin kaltaisiasi ihmisiä.
Scofield ja muut: eihän toi tarina voi mitenkään pitää paikkaansa. Kukaan (todellinen) homopari ei oo niin hullu, et ottas tollasen paljastumisriskin. Ja aika imelää muutenkin...
Riquman1990. Olet vielä kokematon.
Riquman, minkä ihmeen paljastumisriskin? Mikä paljastuisi ja kenelle? Missä on riski?
Jos alkaa pelätä kaiken maailman mielensäpahoittajia, ei jääkään aikaa muuhun. Toki Riquman olet oikeassa, varmaan pelko tai rohkeuden puute ohjaa aika lailla itse kunkin elämää, turhaan.
"martin kirjoitti: "Riquman1990. Olet vielä kokematon."
Ja mistäs Martin sen tietää? Ja mä en oo ainoo homo, joka ajattelee asioista samalla tavalla. Muut samankaltaset ei vaan välitä tulla tänne Ranneliikkeseen vanhojen Seta-aktiivien keskelle...
"Public eye kirjoitti: "Riquman, minkä ihmeen paljastumisriskin? Mikä paljastuisi ja kenelle? Missä on riski?"
Homous tietenkin. Suurin osa homoista ei sitä julkisesti mainosta. Kutemiset hoidetaan ei-julkisesti.
Riquman... jäin vain ihmettelemään, miten voit jonkun toisen parin puolesta, jossain toisaalla päätellä mitä he pelkäävät.... Me täällä pohjolassa olemme sulkeutuneita, juroja ja pelkäämme omaa varjoamme. Muissa maissa - varsinkin tuolla Välimeren alueella ja sen eteläpuolella ihmiset ovat avoimempia, iloisempia ja ystävällisempiä... ainakin omien kokemusteni mukaan....
Kuten sanotaan, matkailu avartaa - myös mielipiteitä ;)
Missä ihmeen perähikiällä asutte jos miesparin käsikädessä kävely on jotenkin salassa pidettävää? Toisaalta huomaa ettei Teneriffan rento ilma piiri ole vielä tullut tutuksi. Itse kävelen mieheni kanssa käsi kädessä ja suutelen julkisesti kun sitä haluan.
Olisi ihan jännää tietää, kuinka iso osa suomalaisista samaa sukupuolta olevista pareista oikeasti pimittää aktiivisesti parisuhdettaan. Täällä Oulussa näkee yhä enemmän mies- ja naispareja kulkemassa käsi kädessä, mikä on ihan piristävää.
Tästä juolahti myös mieleen se, miten mulle tullaan aika usein kitisemään, että välitän stereotyyppistä ja näin ollen ikävää kuvaa homoista. Sekin kuva murtuisi, jos yhä useampi ei käyttäisi aikaansa ja energiaansa asioiden salaamiseen.
Niin; sisäistettyä itsesyrjintää. Siitä on ainakin romantiikka kaukana. Ja oma elämäni. Onneksi.
Vaikken vanha seta-aktiivi olekaan, olen kyllä kävellyt pupun kanssa käsi kädessä viimeksi eilen pitkin lumisateisia Turun katuja. Mitä minä pelkäisin?
Pariskunta joka kävelee avoimesta käsi kädessä tuskin pelkää rahtuakaan "paljastumista".
Miksi homouden paljastumista ylipäänsä olisi syytä pelätä?
Joillekin näyttää tulevan maata järisyttävänä uutisena, että kaikki homot eivät olekaan ahidistuneita kaappitapauksia joille oma seksuaalinen suuntautuminen on läihinnä likainen, häpeällinen salaisuus - että on olemassa myös itsesä hyväksyneitä ja arvokkaaksi kokevia homoja, jotka eivät koe tarpeelliseksi häpeillä tai piilotella omaa suuntautumistaan tai esimerkiksi epäröi osoittaa hellyyttä kumppanilleen myös julkisesti - eikä se ole mitään oman seksuaalisuuden mainostamista, se on tervettä!
Itse aioin vastaisuudessakin pitää kädestä, halata ja suudella kumppaniani keskellä kirkkainta päivää julkisella paikalla ihan siinä missä muutkin - koska suurin osa ei ihan oikeasti kiinnitä siihen erityisempää huomiota. Jos joku päättää tästä vetää herneen nenäänsä niin omapa on häpeänsä.
"Itse aioin vastaisuudessakin pitää kädestä, halata ja suudella kumppaniani keskellä kirkkainta päivää julkisella paikalla ihan siinä missä muutkin - koska suurin osa ei ihan oikeasti kiinnitä siihen erityisempää huomiota."
Mulla on ehkä hiukan huono tapa jäädä joskus tuijottamaan käsi kädessä käveleviä mies- ja naispareja, mutta vain siksi, että se näyttää niin suloiselta.
En kyllä jaksa tajuta tätä paljastumis-juttua. Mitä siinä pitäisi pelätä, että näyttää tunteensa julkisesti? Itse kyllä kuljen tyttöystäväni kanssa käsikädessä ja suutelenkin ihan avoimesti ilman mitään pelkoja. Ketä pitäisi pelätä? Paitsi joitain homofoobikoita, mutta niihin on onneksi törmännyt täälläpäin kiitettävän vähän ainakin tähän mennessä.
Myös useampikin homo-/bi-seksuaalinen ystäväni on avoimesti rakkaidensa kanssa, kulkee käsikkäin jne. En tajua miksi omaa luontoaan pitäisi jotenkin salailla tai pelätä. Varsinkaan isommissa kaupungeissa, joissa erilaisia ihmisiä tulee vastaan koko ajan. Pikku kylät ovat sitten ehkä asia erikseen, siellä ennakkoluulot yms. kerääntyvät helpommin. Mutta mitäpä sitä muiden mielipiteistä, jos tyyli ei jollekin kelpaa niin ei tarvitse kelvata.
Niinpä. Mies päättää myydä koti-irtaimiston ja muuttaa Thaimaahan "aloittamaan uuden elämän". Asiasta tiedon saatuaan vaimo ei innostu ideasta, ja jää yhteisen vauvan kanssa asumaan tyhjennettyyn (vuokra)kotiin. Vanhemmat kuulemma avustavat eteenpäin.
Mitä tämä kertoo heterosuhteista? Toivottavasti ei mitään. Jos kyseessä olisi homosuhde, se kertoisi niistä enemmistön mieleistä varmaan kaiken.
Oikeastaan tämä on monella tavoin varsin mielenkiintoinen tapaus. Miksi tyyppi yleensäkin lähti asiansa kanssa julkisuuteen? Vedättääkseen huutokauppatarjoustaan ylöspäin? Median hallinta meni kuitenkin poskelleen. Tuskin hän niitä kaikkia asioita olisi halunnut julki, joita hänestä kaiveltiin. Jos samasta tyypistä on kyse, niin taisi mennä huutokauppakin pieleen: Ylimmän tarjouksen antajaa ei löydy.
Miksi media lähti mukaan? Matti Nykänen on viimeisimmän lööppiotsikon mukaan tehnyt parannuksen (mitä se sitten tarkoittaneekin). Suomen kansa tarvitsee uuden "Matti Nykäsen". Juuri nyt on valtakunnassa tylsän harmaata ja kylmää. Sähkötkin poikki lähes kaikilta. Egyptikään ei ole kiva lämpölomapaikka. Tämä tyyppi palvelee haavekuvaamme vapaasta raikulipojasta, joka tekee mitä huvittaa läheisistään piittaamatta ja lentelee minne nenä sillä hetkellä osoittaa.
Entäpä jos tyypin sijasta olisikin ollut nainen, joka olisi pistänyt omaisuutensa myyntiin ja jättänyt ukkonsa hoitelemaan lasta. Sellainen ei kelpaa. Mielikuva ei ole hyvä. Tuollainen nainen on tietenkin hulttio tai ainakin portto, joka ei ansaitse minkäänlaista kunniaa tai edes julkisuutta. Sosiaalinen media olisi painanut tuollaisen naisen maanrakoon, tekemättä hänestä tippaakaan sankaria.
Raikulipojan tarina on jälleen osoitus yleisistä vanhoista asenteista, joihin Public eye myös tuossa viittaa. Muistuma vuosia sitten tapauksesta, jossa mies oli tehnyt kahden naisen kanssa peräkkäisissä liitoissa neljä lasta, jättänyt heidät kaikki ja kolmas parisuhde lapsentekoineen oli työn alla. Kysyin mielipidettä tuollaisesta käytöksestä. Vastaus oli, että miehet ovat vain tuollaisia. Ei edes kunnon paheksuntaa. Samaan aikaan julkisuudessa käytiin raivokasta keskustelua, voidaanko homoille antaa oikeutta vahvistaa virallisesti omat liittonsa. Homoliittojen torjunta oli päällimmäisenä ajatuksena.
Olemmekin päässeet keskustelussa otsikon aiheesta viidenteen. Onkohan romantiikasta puhuminen homojen kohdalla jotenkin sopimatonta? ;)
Olimme tänään teknologisista asiantuntijoista koostuvalla työporukalla viettämässä Meilahdessa erästä liikunnallista aktiviteettitilaisuutta, jonka jälkeen kävelimme rantaa pitkin etelän suuntaan ravintolaan päivälliselle. Työporukkani koostuu "lapsellisista" (siis lapsia saaneista) 40-60 -vuotiaista heteromiehistä, joiden kahvipöydän puheenaiheena on ollut koko viikon lähinnä lätkämestaruus, kuin myös Grandlundin ja Nurmisen ilmaveivit.
Kävellessämme rantaviivan kevyen liikenteen väylää pitkin kohti ravintolaa vastaan tuli pari noin 40-vuotiasta urheilullista salskeaa miestä. Käsi kädessä! Havaitsin tämän käsi kädessä -kävelyn heti kaukaa, kun ilmeistyivät horisonttiini. Suurin pinnistykseni liittyikin siihen, että varmistuin itselleni siitä, että he molemmat tosiaan olivat miehiä, kun lähestyivät. Sitten ilahtuneena tajusin, että ne kädet eivät irronneet toisistaan koko ohituksen aikana, vaikka vastaan tuli vajaan kahdenkymmenen hengen ryhmä lähes kokonaan miehiä. Kyseessä ei ollut parilta sinänsä mitenkään provosoiva käytös. Kävelivät käsi kädessä samaan tapaa kuin mies ja nainen yleensä kävelevät käsi kädessä kadulla. Hymyilivät kohteliaasti kohdalle tullessaan. Kiinnostuneesti katsoin kuinka edessä kävelevät ehkä pahimmat äijäkulttuuria edustavat työkaverini reagoivat tilanteeseen, jota eivät voineet olla huomaamatta. Tässä tulos:
Rento jutustelu kyllä taukosi, mutta ainakaan takaapäin katsottuna ilmeet pyrittiin pitämään peruslukemilla tyyliin, että nähtyä asiaa ei ole soveliasta kommentoida ääneen nyt enää vuonna 2011. Ja että tämä on nyt sitten heillekin ikään kuin "ihan normaalia" nähdä katukuvassa. Vain yksi kääntyi varovaisen ilmeikkäästi katsomaan ohituksen myötä taakse parin perään ikään kuin viestittääkseen muille takana tulijoille, että "huomasittekos...?" Mutta hänkään ei kommentoinut asiaa ääneen. Kasvoilla kävi vain pieni hymyn häivähdys. Sitten rento jutustelu jatkui heti kohta ohituksen jälkeen ihan muista tavanomaisista aiheista...
Tällaista neutraaliin pyrkivää käyttäytymistä varmaan selittää myös se, että amerikkalainen iso monikansallinen työnantajamme on harvinaisen suoraan tehnyt työntekijöilleen selväksi, että on joukko suojattuun luokkaan kuuluvia henkilökohtaisia asioita, joita ei saa käyttää syrjinnän perusteena tasapuolisen työnantajakulttuurin perusteella. Seksuaalinen suuntautuneisuus on yksi tällainen suojattu luokka rodun, vamman, uskonnon yms. asioiden rinnalla. Siksi herjan heittäminen seksuaalisesta suuntautumisesta on epäsoveliasta käyttäytymistä tässä työyhteisössä. Sen jopa suomalaiset lätkää katsovat äijät ovat siis tajunneet. Kiva havaita, että tällainen yrityskulttuuri siis osaltaan muokkaa asenteita asialliseen suuntaan ihan käytännössä.
EDIT: Jostain kumman syystä sormieni läpi lipsasti tapahtumalle väärä paikannimi. Oikosulku korvien välissä...
Maailman muuttumista on toisinaan ilo seurata. Etenkin silloin kun muutos tuntuu menemiseltä eteenpäin.
