bi-nainen ja lesbo, parisuhteen ongelmia

Olen kolmekymppinen nainen. Olen seurustellut miesten kanssa, mutta naisten välinen seksi on aina kiihottanut minua. En ole aiemmin ihastunut naisiin, mutta en ole pitänyt sitä myöskään poissuljettuna.
Kunnes viime keväänä rakastuin lesbonaiseen. Päätäpahkaa.
Olemme seurustelleet nyt noin kuusi kuukautta ja olen alkanut tuntea suurta ahdistusta. Syitä voi olla monia; olen vältellyt pidempiä seurustelusuhteita, minun on vaikea jakaa tunteitani ja asioita toisten kanssa. Mutta en tiedä onko kyseessä enemmänkin se, etten näe suhteellamme olevan tulevaisuutta. En näe itseäni viettämässä loppuelämääni naisen kanssa. Vai onko päähäni jumittunut 'yhteiskuntakelpoisen' ihmisen malli: tulevaisuudessa haluaisin heteroperheen ja lapsia.
Päässäni pyörii monenmoisia kysymyksiä. Yksi niistä on se, että voiko ahdistukseni johtua siitä, etten uskalla myöntää itselleni olevani biseksuaali. Vaikken luokittelusta tykkääkään, niin nyt koen olevani hetero, joka on ihastunut juuri tähän tiettyyn naiseen. En myöskään ole kertonut suhteestamme kenellekään. Tiedän, että perheeni tai ystäväni sen hyväksyisivät, mutta en vain kykene. Olen ajatellut, että katsotaan kuinka käy, kuinka kauan suhteemme jatkuu.
Edelleen yleisesti ottaen pidän miehistä, katselen heitä 'sillä silmällä' ja kiihotun heidän läsnäolostaan aivan eri tavalla. Ja välillä mietin hyvinkin intensiivisesti muutamaa miestä, jotka tunnen. Naiset ovat minulle kavereita, poikkeuksena tämänhetkinen kumppanini.
Viimeisen kuukauden aikana tunteeni ovat laimenneet ja seksuaaliset haluni ovat vähentyneet kumppaniani kohtaan. Nautin hänen seurastaan, mutta enemmän kaverillisessa mielessä. Olen todella surullinen tilanteen johdosta, sillä kumppanini on valtavan hyvä, lempeä ja kaunis ihminen. Ja tiedän että hän rakastaa minua kovasti.
En kuitenkaan haluaisi ajatella, että kohdallani on kyseessä vain heteronaisen kokeilu, millaista on olla naisen kanssa. Rakastuin hyvin voimakkaasti tähän naiseen, kyseessä olivat aidot tunteet enkä ajatellut kummasta sukupuolesta on kyse.
Nyt kuitenkin mietin pitäisikö minun lopettaa suhde. Tuntuu kuin pettäisin kumppaniani näiden ajatuksieni kera. En halua, että hän joutuu kärsimään, mutta tiedän, että hän on kyllä huomannut ahdistukseni. Toisaalta tiedän myös, että jos kerron tuntemuksistani, se satuttaa häntä. Mutta lienee parempi puhua kuin hautoa kaikkea sisällään.
Arvostaisin todella paljon kommenttejanne ja kokemuksianne asian tiimoilta, kiitos.

Entä jos kyseessä on vain ensi huuman haihtuminen ja suhteen eteneminen uudelle tasolle? Minusta puhuminen kannattaa aina.

Silmääni pisti se, että kirjoitit, että olet vältellyt pidempiä seurustelusuhteita ja, että sinun on vaikea jakaa tunteita toisten kanssa. Voi tietysti olla, että oletkin pääasiassa miehiin suuntautunut, mutta kuulostaa kuitenkin näin paremin tilannettasi tuntematta, että kyse voisi olla enemmän omasta "sitoutumiskammostasi", jos kuitenkin olet ollut kovastikin rakastunut tähän naiseen. Eli, kannattaisiko pohtia asiaa ihmissuhteitten jatkumona omalla kohdallasi. Oletko juossut karkuun myös miehiä samassa tilanteessa, kun suhde alkaa tasaantua ja vakavoitua..?

Kaikenkaikkiaan tilanteessasi on todella monta uutta asiaa pohdittavaksi ja puoli vuotta kuulostaa tosi lyhyeltä ajalta kaikkea sulatella. Oman kokemukseni identiteettimuutoksesta on, että se ottaa todella aikaa ja kulkee prosessina.