US: Suhdeanarkiaa

Uuden Suomen verkkolehden kolumnissaan Akuliina Saarikoski suosittelee parisuhdemallin uudelleenarviointia ja vaihtoehtojen miettimistä, suhdeverkoston rakentamista, jossa esimerkiksi sukulaisuussuhteilla olisi aikaisempaa vähäisempi merkitys. Huolehdittaisiin monella tavalla ja tasolla toisistamme. Minulla tulee Saarikosken ajatuksista mielikuva omien vanhempieni lapsuudenkodeista. Niissä kolmekin sukupolvea eli yksissä ja piti huolta toisistaan.

Saarikoski arveli monen repivän hänen kolumnistaan pelihousunsa. Niin tosiaankin näyttää käyneen. Lukijakommentit ovat vuolaita ja pääosin torjuvia.

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/akuliinasaarikoski/suhdeanarkiaa

Tulipa samalla opittua kaksi uutta termiäkin: suhdeanarkia ja monisuhteisuus (polyamoria)

Akuliinan idealistisuus se jaksaa aina yllättää; anarkia törmää viimeistään arkeen KELA:n luukulla, jonka kaavakkeissa ei ole tarjolla vaihtoehtoa polyamorinen eikä suhdeanarkia. Sen lisäksi mitä muuta queer-vähemmistöt ovat yrittäneet tehdä kuin sopeuttaa itsensä vallitsevaan sabluunaan? Siitähän avioliittokalabaliikissa on kyse. Näistä piireistä on turha etsiä muutoksen etujoukkoja.

Ihmissuhteet ja niiden sisältö ovat muuttuneet, mutta eivät ihmisten päätöksestä. Ne ovat aina sidoksissa suurempiin muutoksiin yhteiskunnassa, jotka ovat puolestaan mm. taloudellis-teknologisia luonteeltaan. Epäilen suuresti, että muutos toimisi kääntämällä kausaliteetit vastakkain, kuten Akuliina yrittää propagoida.

Hyviä esimerkkejä tulevaisuuden teknoanarkioista tarjoavat esim. keinokohtututkimus, joka mullistaisi äitiyden. Samoin samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuus hankkia yhteisiä, geneettisiä lapsia merkitsisi dynamiittia lainsäädännön suhteen. Tietysti nämä yhdistettynä saataisiin vielä mielenkiintoisempi tulos.