Moniavioisuus

Sukupuolineutraalista avioliitosta käytävän keskustelun ohessa on noussut esiin yhtenä sivujuonteena moniavioisuus. On esimerkiksi pohdittu, miksi suhteen osapuolten määrä pitäisi ylipäänsä rajata kahteen. Toisaalta esimerkiksi uskonnollisissa piireissä pelätään, että avioliiton avaaminen samaa sukupuolta oleville pareille johtaisi moniavioisuuden hyväksymiseen.

Itselleni ajatus moniavioisesta suhteesta on täysin vieras, enkä oikein osaa hahmottaa miten sellainen toimisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti yhteiskunnan pitäisi puuttua mahdollisimman vähän ihmisten oloon ja henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Siispä en sinällään keksi syitä, miksi ihmiset eivät voisi keskenään sopimalla järjestää elämänsä lähisuhdeverkostoa sellaiseksi kuin osapuolet sen parhaaksi kokevat ja varmistaa, että osapuolten välistä tahtoa ei voi mitätöidä vaikkapa viranomaisten taholta.

Sinälläänhän niin ihmisillä kuin eläimilläkin on olemassa erilaisia tapoja muodostaa "laumoja". Mies + nainen + jälkeläiset on yksi tapa ja se tuntuu olevan näillä raukoilla rajoilla ihmisten kohdalla yleisin. Monissa kulttuureissa tuo voi sisältää isovanhempia, enoja, setiä, tätejä, lastenlapsia, kälyjä, natoja, anoppeja, appiukkoja ja muitakin erilaisina yhdistelminä. Niin on ollut meilläkin joskus.

Kun ihmiskunta on järjestäytynyt kansoiksi/valtioiksi/yhteiskunniksi, niin sukulaisuussuhteillekin on syntynyt määritelmiä. Omaisuuden hallinta, periminen ja sen verottaminen eivät varmastikaan ole vähimpiä syitä, miksi erityisiä (perhe)yksiköiden määritelmiä on tarvittu. Lisäksi on tunnesiteet ja muut sellaiset syyt.

Parisuhde

Oletuksenahan nykyaikaisessa avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa on se, että osapuolet ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Molemmilla on suhteessa samat oikeudet ja velvollisuudet toisiaan kohtaan. Se perustuu nykyiseen käsitykseen siitä, että ihmiset ovat keskenään arvoltaan täsmälleen yhdenvertaisia.

Tasa-arvoistahan ei ole kuitenkaan ollut aina. Naimisissa oleva nainen oli Suomessakin miehen holhouksen alainen vuoteen 1930 asti, ja tätä asetelmaa purettaessa etenkin uskonnollisista piireistä kuului vastustusta. Tässä valossa tasa-arvoinen naisen ja miehen välinen liitto ei ole kovinkaan vanha juttu.

On tietysti monia asioita, miksi kahden kaupan voi katsoa olevan jotenkin erityinen. Kulttuuri, ihmisen lisääntymistapa, ja sellaiset nyt ainakin ovat vaikuttaneet tähän. Monissa kielissä ollut ja joissain kielissä yhä oleva kaksikko (duaali) liittynee myös osaltaan tähän "kahden kauppaan", vaikka todennäköisesti myös siihen, että ihmisellä on kaksi jalkaa, kaksi kättä jne.

Useamman ihmisen suhde / moniavioisuus

Kuten jo mainitsin, minulle useamman ihmisen läheinen rakkaussuhde on asia, jota en oikein käsitä. Minun on hyvin hankala hahmottaa ns. moniavioista suhdetta.

Millaisia suhteet olisivat käytännössä? Olisivatko suhteen kaikki osapuolet keskenään täysin tasa-arvoisessa asemassa kaikkien muiden suhteen osapuolten kanssa, vai olisiko eri henkilöiden välillä jollain tavalla arvotettavissa olevia eri vahvuisia siteitä muiden kanssa ja ehkä kaikkien kanssa ei ensinkään?

Varmasti molemmilla tavoilla järjestetyn suhteen oikeusvaikutukset on järjestettävissä ja jiirailtavissa tyydyttävällä tavalla. Konstikastahan se olisi ainakin silloin, jos lähtökohta ei ole täydellinen tasa-arvoisuus, mutta ei varmasti mahdotonta silloinkaan. Käytännössähän kyse on ihmisten välisestä sopimisesta parisuhteessakin. Miksi se ei voisi toimia multisuhteessakin? On kuitenkin oletettavaa, että useamman ihmisen välillä kemiat elävät matkan varrella ja jonkinlainen suhdeverkon kirjanpidon ylläpito olisi välttämättömyys, jotta kaikki on kaikkien suhteen oikeudenmukaista. Entä miten mahdollisten lasten oikeudet kaikkiin aikuisiin määriteltäisiin?

Minä en lähtisi sukupuolineutraalin avioliiton yhteydessä keskustelemaan moniavioisuudesta tai multisuhteista. On varmasti ihmisiä, joille sellaisen määrittely olisi ajankohtainen kysymys, mutta keskusteluna se on toinen kuin sukupuolineutraali avioliitto.

Ehkä multisuhteiden ja moniavioisuuden tilalle keskusteluun voisi tuoda sen, että sukupuolineutraali avioliitto ei ole "junailtu" pelkästään homo-lesbopareille. Sukupuolineutraalin avioliiton tullessa viralliseksi, sen voi solmia keskenään myös kaksi heteroa. Liiton voi tällöin solmia vaikkapa taloudellisista syistä. Kätevää. *
Tosin en osaa sanoa onko avioliitosta nykypäivänä mitään todellista taloudellista hyötyä? Tuo järjestettyjen avioliittojen "hyöty" käsite hävisi rakkausavioliiton tullessa uskonpuhdistuksen 1500-luvulla muotiin.


*hymiö

Moniavioisuus on kiellettyä Suomessa. Vähän aikaa sitten europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola sanoi, että sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen jälkeen tullaan vaatimaan moniavioisuuden sallimista. Tulkitsin asian niin, että hänen mielestään moniavioisuus on vielä sukupuolineutraalia avioliittoa "vaarallisempi" asia. Miksi? Olen varma siitä että ainakin tällä foorumilla KAIKKI hyväksyvät, että mitä joukko aikuisia ihmisiä tekee keskenään makuuhuoneessaan ketään vahingoittamatta, on heidän yksityisasiansa. Olen myös melko varma siitä, että kaikki täällä hyväksyvät kun sanon, ettei toinen ihminen voi eikä saa määrätä, mikä on normaalia ja onnellista perhe-elämää. Ihmiset päättävät itse, milloin ovat onnellisia ja niin kauan kun eivät vahingoita ketään toista, heillä pitäisi olla täysi vapaus tavoitella omaa onneaan.

Jo tällä hetkellä moni lapsi elää perheessä jossa on useampia aikuisia, sisaruksia, puolisisaruksia ja sisaruksia jotka eivät itseasiassa ole ollenkaan samaa sukua. Edes vakavamielisinkään uskovainen ei enää kieltäydy olemasta tekemisissä eronneen naisen kanssa. Itseasiassa, uusioperhe on nykyään niin tavallinen että ydinperhe missä on isä, äiti ja lapsia jotka kaikki asuvat samassa taloudessa on nykyään jo harvinainen.

Yhteiskunnastamme pitää tehdä seksiaalisesti liberaalimpi. Muistutan, että vaikka sellaiset perhemuodot joita ei itse omaksuisi ovat laillisia, ei se tarkoita että itse pitäisi sellainen perustaa. Tarkoitan tällä vain sitä, ettemme me homot saa vaatia hyväksyntää vain sille mallille joka meistä tuntuu mukavalta ja jättää muut, ne joita kielto koskettaa, taistelemaan omaa taisteluaan. Vapaamielisyys hyödyttää koko yhteiskuntaa! Ei ole oikein että yhteiskunnassa vallitsee "hajota ja hallitse" -mentaliteetti, siis se että eri ryhmät asetetaan eriarvoiseen asemaan sen mukaan, kenen vieressä tahtoo nukkua. Me emme nimittäin ole ryhmiemme edustajia, me olemme tasa-arvoisia aikuisia. Jokaiselle meistä kuuluu oikeus tavoitella onnea mistä ikinä haluammekaan, niiden piirteiden perusteella jotka tuntuvat meistä luonnollisilta.

Toisen tuomitseminen on absoluuttisesti väärin, jos tekee sen sen takia, ettei ymmärrä toisen motiiveja.

Tässä asiassa on syytä muistaa, että avioliiton tarkoitus ei ole enää pitkään aikaan liittynyt mitenkään seksiin, se on juridinen ja yhteiskunnallinen sopimus avioliiton osapuolten välillä.

Jos moniavioisuus pystytään määrittelemään niin, että sen osapuolet ovat aina ja kaikissa olosuhteissa juridisesti tasa-arvoisia sukupuolestaan, varallisuudestaan ja taustastaan riippumatta, mikäs siinä. Toisin sanoen, moniavioinen liitto voisi käsittää useampia kumpaa tahansa sukupuolta olevia henkilöitä, joilla on yhtäläiset tai vapaaehtoisin sopimuksin rajatut oikeudet, se olkoon sallittua. En kylläkään haluaisi olla mukana työryhmässä, joka moista sopimuspohjaa ja lakiesitystä sorvaa...

Asian ajaminen tai ainakin sen tärkeyden perusteleminen muulle yhteiskunnalle kuuluu kyllä mielestäni niille, jotka kyseistä juridista perhemuotoa kaipaavat. Jos he saavat minut vakuuttumaan sen siunauksellisuudesta, olen valmis liittymään kannattajajoukkoihin.

Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja Tuukka Tervonen kirjoittaa Ylen verkkosivuilla ( https://yle.fi/uutiset/3-11843016 ) julkaistussa kolumnissaan siitä, että valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa. Hän muistuttaa, että jotkut meistä ovat puolison sijaan esimerkiksi kolmasosioita, kirjoittaa Tuukka Tervonen. Hän kokee, että valtion sortavan itseään ja monia muita - ja peräänkuuluttaa oikeutta.

Olen toki sitä mieltä, että valtion tulisi puuttua vapaasta tahdostaan toisten kanssa yhdessä olevien aikuisten ihmisten keskinäisen elämän järjestämiseen mahdollisimman vähäisesti. En ole muuttanut mieltäni.

Valtion kannalta merkittävää on se, että ihmisten virallistettuun yhteiselämään (l. avioliitto) liittyy yhteiselämästä sopineiden keskinäinen (mm. elatuksellinen) vastuu toisistaan vieläpä siten, että vastuun päättymisessä on tietty harkinta-aika. Mikäli tällainen toteutuu monenvälisessä suhteessa, niin mikä ettei.

Sen sijaan miettimistä herättää sellaionen suhdeverkosto, jossa kaikki eivät ole halukkaita ottamaan vastuuta keskinäisesti yhdenvertaisesti kaikista muista verkostoon kuuluvista. Tällaisesta olkoon esimerkkinä henkilö (A), jolla on kaksi kumppania (B ja C), mutta nämä kumppanit (B ja C) eivät ole suhteessa keskenään - tai ovat vain tämän näitä yhdistävän henkilön (A) kautta. Minusta tällaiseen keskinäisen vastuun ajatukseen perustuva avioliiton konsepti ei oikein istu.