Rekisteröidyin nyt tänne jos saisin täältä jotain ajatuksia ja vertaistukea.
Olemme seurustelleet avokin kanssa reilut kaksi vuotta ja yhdessä ollaan asuttu vuosi. Aluksi yhteenmuutto sai suhteessa aikaan jonkinmoisen arkistumisen, yllätys yllätys, ja toisesta tuli sitten esille myös ne kaikista ärsyttävimmät piirteet. No niinhän sen kuuluukin mennä ei arki voi aina yhtä juhlaa olla. Kuitenkin tuntuu että pikku hiljaa suhde koko ajan kärsii arjen tiimellyksessä ja ei ehkä kumpikaan osata sitä sitten oikein hoitaa. Vaikka kuitenkin tiedossa on se että suhdetta ei pidä pitää itsestään selvyytenä ja olettaa että se pysyy aina hyvänä ilman mitään panostusta. Nyt sitten tässä varmaan viimeisen puolen vuoden aikana on seksi elämäkin hiipunut. Nyt voisi varmaan sanoa että sitä ei ole kun pariin kuukauteen ei olla rakasteltu.
Varmasti kaikki vaikuttaa kaikkeen ja seksin loppuminen on sitten vaan se luonnollinen jatkumo jos/kun suhde ei ole koko ajan avoista onnea. Olen nyt yrittänyt tässä ymmärtää naistani ja olla välittämättä siitä ettei hän ole halunnut pitkään aikaan rakastella, mutta nyt alkaa jo itsestä(kin) tuntua pahalta. Ollaan yritetty puhua asiasta, mutta se selvästikin ärsyttää naistani ja siinä ei päästä puusta pitkälle. Voihan tottakai välillä olla ilman seksiä ja joskus ei vaan tee mieli. Minusta vaan tuntuu että eläisi kaverin eikä rakkaan kanssa, kun suhteesta puuttuu läheisyyttä ja helliä hetkiä. Olen itse aika läheisyysriippuvainen ja tuntuu että rakastelu on sitten juurikin sitä että pääsee toista ihan lähelle ja voi vaan olla ja helliä. Nyt kun sitten ei ole seksiä jää pois myös iso osa siitä läheisyydestä ja hellyydestä jota haluaisin.
Toki voi olla läheisyyttä ja hellyyttä ilman seksiäki, mutta sekin tuntuu olevan ongelma. Jos menee toista silittelemään pussailemaan tms. on kohta toinen silleen ettei halua/jaksa nyt rakastella. Sitten sitäkin pitää selitellä että en nyt halunnut edes rakastella (kun tietää ettei toinen kuitenkaan halua) vaan haluaisin vain läheisyyttä. Seksi ei ole koskaan ollut kovin isossa osassa suhteessamme, eikä tarvitsekaan. Nyt kuitenkin tuntuu että on se kuitenkin ongelma kun sitä ei ollenkaan ole.
En tiedä nyt kun tätä kirjoittaa tuntuu että meidän suhteessa muuta olekaan kuin ongelmia. Toisaalta eiköhän ne ongelmat kuulu väistämättä pitkään parisuhteeseen. Haluaisin nyt viimeistään oikeasti yrittää panostaa tähän suhteeseen joten jospa saan täältä jotain neuvoja tms. irti.
Tietääkö kukaan muuten suositella mitään parisuhdeneuvojaa tms. pohjoissuomesta tai onko kellään kokemusta millaista palvelua saa kun on naisparista kyse?
Olemme seurustelleet avokin kanssa reilut kaksi vuotta ja yhdessä ollaan asuttu vuosi. Aluksi yhteenmuutto sai suhteessa aikaan jonkinmoisen arkistumisen, yllätys yllätys, ja toisesta tuli sitten esille myös ne kaikista ärsyttävimmät piirteet. No niinhän sen kuuluukin mennä ei arki voi aina yhtä juhlaa olla. Kuitenkin tuntuu että pikku hiljaa suhde koko ajan kärsii arjen tiimellyksessä ja ei ehkä kumpikaan osata sitä sitten oikein hoitaa. Vaikka kuitenkin tiedossa on se että suhdetta ei pidä pitää itsestään selvyytenä ja olettaa että se pysyy aina hyvänä ilman mitään panostusta. Nyt sitten tässä varmaan viimeisen puolen vuoden aikana on seksi elämäkin hiipunut. Nyt voisi varmaan sanoa että sitä ei ole kun pariin kuukauteen ei olla rakasteltu.
Varmasti kaikki vaikuttaa kaikkeen ja seksin loppuminen on sitten vaan se luonnollinen jatkumo jos/kun suhde ei ole koko ajan avoista onnea. Olen nyt yrittänyt tässä ymmärtää naistani ja olla välittämättä siitä ettei hän ole halunnut pitkään aikaan rakastella, mutta nyt alkaa jo itsestä(kin) tuntua pahalta. Ollaan yritetty puhua asiasta, mutta se selvästikin ärsyttää naistani ja siinä ei päästä puusta pitkälle. Voihan tottakai välillä olla ilman seksiä ja joskus ei vaan tee mieli. Minusta vaan tuntuu että eläisi kaverin eikä rakkaan kanssa, kun suhteesta puuttuu läheisyyttä ja helliä hetkiä. Olen itse aika läheisyysriippuvainen ja tuntuu että rakastelu on sitten juurikin sitä että pääsee toista ihan lähelle ja voi vaan olla ja helliä. Nyt kun sitten ei ole seksiä jää pois myös iso osa siitä läheisyydestä ja hellyydestä jota haluaisin.
Toki voi olla läheisyyttä ja hellyyttä ilman seksiäki, mutta sekin tuntuu olevan ongelma. Jos menee toista silittelemään pussailemaan tms. on kohta toinen silleen ettei halua/jaksa nyt rakastella. Sitten sitäkin pitää selitellä että en nyt halunnut edes rakastella (kun tietää ettei toinen kuitenkaan halua) vaan haluaisin vain läheisyyttä. Seksi ei ole koskaan ollut kovin isossa osassa suhteessamme, eikä tarvitsekaan. Nyt kuitenkin tuntuu että on se kuitenkin ongelma kun sitä ei ollenkaan ole.
En tiedä nyt kun tätä kirjoittaa tuntuu että meidän suhteessa muuta olekaan kuin ongelmia. Toisaalta eiköhän ne ongelmat kuulu väistämättä pitkään parisuhteeseen. Haluaisin nyt viimeistään oikeasti yrittää panostaa tähän suhteeseen joten jospa saan täältä jotain neuvoja tms. irti.
Tietääkö kukaan muuten suositella mitään parisuhdeneuvojaa tms. pohjoissuomesta tai onko kellään kokemusta millaista palvelua saa kun on naisparista kyse?
