Pehmeä suudelma ja tylsää seksiä

Myönnän vihdoin, ainakin näin meidän kesken. Seksi oli tylsää. Aina samat rutiinit, samat epämiellyttävät hajut
ja tyhjyyden tunne jälkeenpäin. Kerta toisensa jälkeen huomasit, että kaverisi osasi miellyttää itse itseään
paljon paremmin kuin sinä. Oli kovaa käsityötä ja etäinen kova suudelma. Vastavuoroisuutta?

Jäikö käteen mitään? Läheisyys, hellät halit ja tunteita paljastava hymy. Ystävä, joka oli läsnä.

Pahinta oli tajuta, että rakkaus on ohi. Yksinäisyys ja riipivä hylätyksi tulemisen tunne. Läheisyyden kaipuu oli suuri.
Asiat, joille nauroitte yhdessä, olivat menneisyyttä. Vai oliko? Saattaisiko ystävyys pelastaa jotain arvokkainta.

Ei, en sano, että homous on tylsää. Nukkuminen komeaa miestä vasten tuo turvallisen olon.
Häntä ja ehkä myös häntä voisi katsoa kerta toisensa jälkeen lohduksi, iloksi tai ihan ilman syytä.
Silmäkulman pilke nostaa riemunväristyksiä, sula kohteliaisuus jättää hymyn huulille tunneiksi ja,
vaikka hyvä pehmeä suudelma kestää iäisyyden ja tylsistyttää, tunne painuu mielen sopukkaan ja luo lämpöä.

Entä seksi? Yhteinen kiihko luo mukavan hetken oikean henkilön kanssa ja rakkaus antaa paljon anteeksi.
Pistät silmät kiinni ja haaveilet. Montako kertaa jäät miettimään seksiä? Tuhat tai enemmän kuin yksi.
Mitäs sitä kieltämään.

Mä olen elänyt koko kesän rakkauden vuoristoradalla ja päätin jättää kaiken jo pelkästään säilyttääkseni oman mielenterveyteni. Toisinaan tulee mieleen fillarireissu tai melontaretki - jos kumppanit eivät ole saman tasoisia kyvyiltään, on toisen koko ajan odotettava ja toisen kiirehdittävä. Jatkuvat ja loputtomat keskustelut siitä, miksi tämä on niin ja tuo näin - kenen kanssa olen ollut ja miksi tulen vasta nyt. Mustelmat todistamassa rakastetun mustasukkaisuudesta. Välillä en samaan huoneeseen mahdu, kun toisen ego pursuaa ulos ovista ja ikkunoista. Kun hän ärsyttämiseen asti kiehnää ympärillä ja mihin ikinä katson ja mistä ikinä tulen, on toinen siellä vastassa valmiina ristikuulusteluun. Yölliset pelon hetket ja lopuksi itsekunnioituksen menetys...

Niin, jäikö mitään käteen? Jäi. Nuo hellät halit ja tunteita paljastavat hymyt - ystävä, johon oli ollut joskus kuolettavan rakastunut - nyt säälittävä luuseri.

Toisaalta, niin kauan kuin rakkaus on ikuista ja elämä onnistuu ilman katkeruutta - vaikka välillä kohde vaihtelee - onko se nyt niin paha asia...? Ja vaikka seksi on toisinaan tylsää - sitä kaipaa, varsinkin hetkiä lusikassa rakastelun jälkeen.... jopa sen säälittävän luuserin lusikassa. Ja ainahan voi rakastua uudelleen, kunhan ei heteroon.