. rikki .

eloo vaan kaikki.

tänään rekisteröin itteni vasta tänne, kun tuli sellanen olo että haluisin jakaa jotain mikä vaan sattuu niin paljon.

löysin elämääni aivan ihanan tytön puoli vuotta sitten ja alettiin seurustelemaan pian tapaamisen jälkeen. hän asuu tunnin matkan päässä minusta, mutta se ei oo ollu ongelma vaan junalla ja autolla ollaan välimatkaa taitettu ja nähty aika usein. aina kun on tavattu, ollaan tehty asioita, mitä parisuhteeseen nyt kuuluukaan ja nautittu toistemme seurasta ja on ollu niin hyvä olla.

kolmen kuukauden seurustelun jälkeen lähin kuitenkin kolmeks kuukaudeks ulkomaille työharjotteluun. mietittiin että välimatkaa on monta tuhatta kilometriä, mutta todettiin molemmat että ei haittaa, vaikka olis eessä "vaikeat rakkaudelliset ajat" vaan kaikki jäi hyvin ja ennalleen. kuitenkin reissun aikana huomasin, että kaikki alko muuttumaan ja välit kireni kokoajan mutta aattelin että se johtuu vaan siitä että ei päästy koskaan kunnolla puhumaan kun olin siellä ja tietotekniikka tuntu pettävän todella usein joten nettiyhteydenototkin oli joskus heikommat. jossain vaiheessa otettiin "yhteen" mesekeskusteluissa jne, mutta siitä huolimatta jatkettiin ja aattelin että pian helpottaa kun pääsen takas tänne. viikko kuitenkin ennenkun tulin takas suomeen, mulle sanottiin että hän ei ookkaan enää varma mitä hän haluaa ja että hän ei pysty seurustelemaan ja ei luota ihmisiin .. vaikka koko meiän seurusteluajan hän oli antanu ymmärtää aivan muuta ja vielä hieman ennen tätä oli sanonu että on ollu vaikeaa olla mutta kaikesta huolimatta hän haluaa olla mun kanssa. tällä hetkellä ollaan erossa...

sattuu aivan tuhottomasti ajatus siitä että se kaikki olis nyt tässä, kaiken sen jälkeen mitä meillä oli ja mitä koettiin. sen jälkeen miten hän sano mulle että oon muuttanu häntä ihmisenä todella paljon ja parempaan suuntaan ja nyt ... tuntuu että se, että lähin ulkomaille niin kauaks aikaa, on iso syypää tähän, koska sinä aikana ei olla puhuttu kunnolla ja molemmat meistä on niiden kolmen kuukauden aikana kokenut tosi kovia. tiiän myös, että tällä tytöllä on ollu vaikeita asioita elämässä ja sen takia luottamuspula ihmisiin on suuri ... mutta se, miten hän on luottanu minuun ja miten kaikki yhtäkkiä onkin vaan kadonnu. .. sitä en ymmärrä. hän monta kertaa sano (sinä aikana kun seurusteltiin) että hän on kiitollinen siitä, miten oon ottanu kaiken vastaan vaikka on ollu myös pahoja ja vaikeita asioita .. ja miksen olis, koska rakastin .. ja rakastan.

päätin muutama päivä sitten että en ota yhteyttä enää ollenkaan, sillä kaiken surun ja vihan keskellä mulle tuli vaan niin halpa olo. kolmen päivän tauon jälkeen kuitenkin mulle iski niin suuri ahdistus ja turhautuma ja tunne siitä, että mun on pakko ottaa yhteyttä koska vaikka kuinka yritän uskotella itelleni, välitän siitä tytöstä edelleen niin paljon! kirjotin viestin että en voi käsittää tätä mitä tapahtuu ja oon surullinen ja vihanen samaan aikaan, ja että lupasin olla hänen kanssa ihan mistä tahansa riippumatta ja en vaan voi nyt unohtaa, koska välitän paljon. tähän tuli vastaus että hän on nyt kipeä, jutellaan myöhemmin ... ja nyt en taas tiiä miten päin pitäis olla.

tavallaan pelottaa, että ruokin turhaa toivoa ja pelaan itelleni aikaa ettei tarvis kohdata surua ja menetystä, ... toisaalta, en tiiä oonko sitten niin naiivi että uskon siihen että rakkautta on vielä meidän välillä ja sen jälkeen kun päästään kunnolla puhumaan ja näkemään, asiat muuttuis ehkä parempaan. entiedä mutta ..

sattuu.

Sattuu - kyllä parisuhteen katkeaminen tekee jonkin aikaa kipeää kaikille. Usko, että siitä selviää. Voin kokemuksesta vakuuttaa.

Epäilit ulkomailla olosi olleen ehkä syynä välien katkeamiseen. Minä en siihen syyhyn usko, enkä sellaisesta syyllisyyden kantamista pidä aiheellisena. Olin itse joskus seitsemisen kuukautta ulkomailla. Huomasimme parisuhteemme sinä aikana muuttuneen ja vaikutti, että olimme itsekin tuona aikana muuttuneet. Jouduimme arvioimaan perusteellisesti, mitä kumppani toiselle oikein merkitsi. Epäilyjäkin oli, mutta suhde kesti kuitenkin tuon testin.

En tiedä, mutta arvelen parisuhteessanne olleen valmiiksi jotakin, joka olisi ollut pakko kohdata ennemmin taikka myöhemmin. Olisitte joutuneet arvioimaan parisuhdettanne. Nyt tuo arviointi vain tuli aikaisemmin erillään olonne vuoksi.

Sinulla on mukavia muistoja parisuhteestanne. Säilytä ne, palaa niihin joskus, mutta älä takerru niihin muistoihin.

Vaikka juuri nyt seuraava väittämäni ei tunnukaan sinusta kenties kovin todelta, niin kriisien kautta me kasvamme ja kypsymme ihmisinä. Siitä seuraa kypsempi ja täydellisempi onnistumisen mahdollisuus seuraavan kumppanin kanssa. Anna kuitenkin itsellesi nyt hetki aikaa toipua ennen kuin lähdet katselemaan ympärillesi uusi kumppani mielessä.

Kirjoitin kaiken tuon edellä olevan vain sen perusteella mitä sanomassasi puhuit. Oma todellisuutesi voi olla tänään kuitenkin hieman toisenlainen.