Hankala tyttörakkaus

Olen muutaman kuukauden seurustellut aivan ihanan tytön kanssa, vaikkei suhde ole vielä niin vakava koska emme ole edes vielä tavanneet,meillä on muutaman sadan kilometrin välimatka, eikä kummallakaan ole vielä autoa. Olen bi-seksuaali ja hän lesbo. Ongelma on se, että hän suuttuu aivan pienestäkin asiasta. Aina jos sanon vaikkapa että minun mielestäni Johnny Depp on komea, hän sanoo että ehkä minun pitäisi sitten hankkia joku mies itselleni, kun olisin varmasti miehen kanssa onnellisempi. Tai jos olen vaikka ystäväni luona, tai luen kokeeseen enkä ehdi soittaa hänelle hän valittaa että kaikki muut ovat minulle tärkeämpiä kuin hän.
Lisäksi hän on hyvin masentunut ja puhuu jatkuvasti että olisi parempi että hän hukkuisi tai hyppäisi sillalta tms. Haluan toki olla hänen tukenaan, mutta se on välillä vaikeaa koska minä olen itsekkin ollut jo monta vuotta hyvin masentunut, enkä ole saanut apua, koska en ole asiasta kenellekkään kertonut. Tuntuu että olen vain joku hänen psykiatrinsa, ja itsetunnon kohottaja. Lisäksi se että sanoin joskus haluavani lapsia, on hänelle ongelma koska hän ei halua koskaan lapsia. Sanoin ettei meidän tarvitse vielä miettiä lapsien hankkimista koska olemme vielä kovin nuoria, ja hän ehdotti taas että jospa hankkisin miehen niin voisin hankkia lapsia ja olla hänen kanssaan onnellinen. Tälläinen on hyvin rasittavaa, mutta en haluaisi erota, koska rakastan häntä todella paljon. Kiitos kommenteista ja neuvoista jos niitä nyt edes tulee. ;)

Mietin et onks tää totta.

Jos on totta:

jos tyttö on koko ajan tekemässä iteleen jotakin, kerropa et menee hoitoon, mut jos puheet on ilkeetä manipuloimista niin ei oo kivaa ja olisin vaan kaveripohjalla. Toi on kyl tavallista et hunon itsetunnon takia pelkää menettämistä, koska ei oo paljon kavereita ja sit ripustautuu siihen yhteen. Nyt teidän jutuissa kummittelee turhaan tuo olematon mies ja se on hiukkasen paranoidista. Teit on vaan kaks. Te ootte vaan ystäviä. Te vasta tutustutte toisiinne. Seurusteleminen on sitte jo paljon intiimimpää ja siinä ollaan melkein jo kuin avoliitossa tai kihloissa. Nyt te ette oo siinä pisteessä. Yleensä seurustellaan, kun ollaan harrastettu seksiä ja vietetään yhdessä melkein kaikki vapaa aika.

Kantsii pitää kiinni omista arvoista.

Sun ei tartte tehdä toisen tahdon mukaan, kun te ootte vasta tutustumassa toisiinne. Voi tehdä just niinkun haluaa. Voi haaveilla ja toivoa kaikkea, mikä kiinnostaa.

Toi on joltain osin hyvin tuttu tilanne. Itse kun aloin seurustella nykyisen tyttöystäväni kanssa (vuosia kohta kolme takana), niin hän oli hyvin mustasukkainen - vaikka en koskaan edes puhunut haluavani lapsia (en todellakaan halua) ja olen lesbo, hän epäili koko ajan että vaihdan hänet jossain vaiheessa mieheen. Pidemmän päälle tuollainen on todella kuluttavaa ja rasittavaa. Siinä alkaa helposti itsekin epäillä omia motiivejaan ja seksuaalista suuntautumistaan, kun tärkeistä tärkein on koko ajan vihjailemassa että olisikin hetero. :/
Tyttöystävälläsi on selkeästi huono itsetunto, mutta masentunut ihminen ei saisi heittää ns. omaa paskasäkkiään toisen niskaan ainakaan kokonaisena. Varsinkin jos tämä toinen on masentunut. Sinuna neuvoisin tyttöystävääsi menemään juttelemaan vaikka terveydenhoitajalle pahasta olostaan ja rehellisesti kertoisin mitä mieltä olen hänen vainoharhaisesta mustasukkaisuudestaan ja siitä mtien se tuntuu _sinusta_ inhottavalta.Tuskin hänenkään tarkoituksena on saada sinua voimaan (entistä enemmän) pahoin. :---(

Onneksi tytöyästäväni ei ole ollut nyt vähään aikaan mustasukkainen, ja mutenkin kaikinpuolin ihana. Minua vaan harmittaa kun hän ehdottaa että jo ekalla tapaamisella suudeltaisi ja vaikka mitä muuta, kun minä haluasin ottaa rauhallisemmin ja tutustua kunnolla kun ei me vielä tunneta toisiamme hyvin. Hän suuttuu niin kauhean helposti, mutta haluan tutustua häneen ja yrittää että jospa tämä kestäisi taivaan porteille saakka. Mutta rakastan häntä joka tapauksessa, meidän suhde vain tarvitsee paljon lisää aikaa.

Mustasukkaisuudesta, syyttelystä ja vallanhalusta: Älä pelaa toisen pelejä. Joka kerta kun selität, puolustelet tai muutut saadaksesi mustasukkaisuuden loppumaan, oot tukemassa sen jatkumista. Silloinhan se on olut kannattavaa, se on johtanut niihin tuloksiin, joita toinen on käytöksellään hakenut. Ajanmyötä ongelma ei silloin poistu vaan mahdollisesti pahenee, vaikkei kumpikaan ehkä ymmärrä miksi.

Siksi: älä pelaa mukana. Käännä mielummin selkäsi toiselle joka kerran kun se syyttää, ja se oppii ettei sinua alisteta sillä. Sano, että soittaa uudelleen kun on valmis kuulemaan mitä sinä puhut, eikä ääniä omassa päässään. Luottamusta ei osteta vakuutteluilla, vaan sillä, ettei mitään tapahdu vaikket suostukaan vahdittavaksi. Ja jos niissä tilanteissa kuvioon saapuu itsemurhalla kiristys, sitä suuremmalla syyllä lopeta kuuntelemasta. Jos hänelle antaa syyn tappaa itsensä se, ettet ole hänen hallittavissaan, se on hänen ongelmansa eikä sinun. Vaikka rakastaisit kuinka. Itsemurhapuheetkaan eivät lopu, jos niillä pääsee siihen tulkoseen mihin tahtoo.

Mustasukkaisuudesa on kyse hallinnasta, ei mistään muusta. Suhtaudu siihen niin kuin mihin tahansa komenteluun. Hänen tarpeensa hallita johtuu luottamuspulasta, mutta kuten sanottu, se ei poistu hallinnalla.