Bi-seksuaalisuudesta

Itse olen bi-seksuaalinen nuori nainen, enemmän kuitenkin miehiin päin. Seurustelen bi-seksuaalisen nuoren miehen kanssa, joka on aika naisellinen, käyttää mekkoja yms. Se ei mua haittaa. Tää kundi on enemmän miehiin päin, ja neitsyt molemminpuolin, ei siis ole ollut naisenkaan kanssa. Olemme seurustelleet kohta vuoden. Käytämme strap-onia, mutta ongelma on se, että kundi ei kykene edes koskemaan genitaalisia alueitani. Ei edes housujen läpi. Tuntuu että kuvotan häntä, koska hän on enemmän miehiin päin. Otin asian puheeksi hänen kanssaa, ja hän sanoi olevansa vain liian ujo. Mutta ei hän ujo ole silloin, kun tyydytän häntä strap-onilla. Tuntuu niin yksipuoliselta, ja meillä on nyt peini tauko, koska itsetuntoni on todella mennut pohjiin.. Kundi sanoo kuitenkin rakastavansa, ja uskon että rakastaakin. Mutta oma hyvinvointini on laskenut ja olen masentunut epävarmuuden takia. Tuntuu että vika on mussa. Mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä? Rakastan häntä kuitenkin valtavasti, enkä osaa kuvitella eläväni jonkun toisen kanssa.

se on homo. jätä. varmaan ols onnelisempikin miehen kanssa. Tuskin se loppujen lopuks sua rakastaa

Minun pitää kyllä sanoa, että en usko poikaystäväsi olevan mikään bi myöskään vaan umpihomo tai sitten ihan todella epävarma seksuaalisuudesta ylipäänsä koska ei noin ujoja olekaan ja oma itsetunto tuossa vain murenee kun yrität ymmärtää liikaa.

Itse seurustelin 1,5v bi-miehen kanssa ja meillä oli onnellinen parisuhde ja kumpikaan ei ollut toisten ihmisten kanssa (olen siis itse myös bi). Siihen ei ollut mitään tarvetta, homma luisti niin kauan kuin suhde oli kasassa ja kun se oli ohi niin hassua kyllä hän alkoi olemaan enemmän miehiin päin ja minä naisiin päin, mutta suhteemme aikana ei seksin suhteen ollut ikinä mitään ongelmia joten siksi tuo oma parisuhteesti kuulostaa minusta todella oudolta ja uskon, että tuossa tulee vielä jomman kumman takkiin ja pahasti.

Tai transsukupuolinen.

Katsoin You Tubelta entisen brittisotilaan tarinan. http://www.youtube.com/watch?v=FnUotHoXl9k&feature=related

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-535010/The-6ft-ex-soldier-won-personal-war--woman.html

Hän voitti oikeusjutun ja sai 500 000 puntaa hyvitystä, koska häntä kai pilkattiin armeijassa " Jan the man.. "http://blurbberry.com/transgendered-ex-paratrooper-jan-hamilton-awarded-500000/

http://www.youtube.com/watch?v=M9ShpMV7_74&feature=related

Kyllä tuo tuntuu ikävä kyllä pahasti siltä, että poikaystäväsi on homo. Mielestäni monet homomiehet luokittelevat itsensä bi-seksuaaleiksi siksi, että he eivät uskalla myöntää - lähinnä itselleen - omaa homouttaan ja todellista seksuaalista suuntautumistaan. On jotenkin helpompaa olla muka bi kuin homo. Niin kauan kun pidän itseäni binä, kukaan ei voi haukkua minua homoksi.

Itse olen homo ja ollut viimeiset vuodet pelkästään miehen kanssa, mutta vaikka tunnen seksuaalista vetovoimaa myös naisiin, enkä ole ollut seksisuhteessa naisten kanssa sitten teini-iän loppuvuosien, en pidä itseäni binä, koska tunne miehiä kohtaan on kuitenkin voimakkaampi. Olisi kyllä kiva välillä olla naistenkin kanssa, mutta tulee sellainen tunne kuin pettäisi naista. Olisiko se väärin, että iskisi baarista naisen ihan vaan sekstailun vuoksi. Jotenkin tuntuu, että naiset hakevat aina muutakin kuin yhden illan panoja.

> Itse olen homo..
> ..vaikka tunnen seksuaalista vetovoimaa myös naisiin..
> Olisi kyllä kiva välillä olla naistenkin kanssa..



Miksi väität olevasi homo? Et sinä ole homo vaan bi.

Minua ärsyttää biseksuaalit, jotka nimittävät itseään homoiksi. Se hämärtää heteroiden ymmärrystä asiasta. Ilmankos monet heterot kuvittelevat, että homous on vain "homostelua", homoseksin harrastamista silloin tällöin, huvin vuoksi. Bi joka nimittää itseään homoksi ei itsekään välttämättä ymmärrä sitä, mutta hän tosiaan tekee karhunpalveluksen homoille antamalla väärän käsityksen homoseksuaalisuuden luonteesta asiaa ymmärtämättömille heteroille.

Miksi ylipäänsä pitää olla joko bi tai homo/lesbo? Miksi pitää lokeroida niin pirun tarkasti kaikki? Jotenkin vaikea uskoa, että kukaan on täysin 110% hetero paitsi jotkut homofoobikot ja sekin fobia tulee erilaisuuden pelosta.

Ihan sama kun aletaan lokeroida seuraavaksi ihmisyyttä ja kansalaisuuden mukaan nyt lokeroidaan jo muutenkin. Turhaa ja rasittavaa sanon minä. Itse olen lokeroiden mukaan bi, mutta mitäs sitten kun seurustelen naisen kanssa... olenko sitten yhtäkkiä lesbo, hmm? Olenko hetero kun olen miehen kanssa? Herättää kysymyksiä ja ärsyyntymistä minussa ainakin.

"Miksi pitää lokeroida niin pirun tarkasti kaikki?"

Uskoisin, että monilla ihmisillä on tarve löytää jokin nimitys sille, mitä on. Voi tuntua jotenkin helpommalta, kun osaa sijoittaa itsensä johonkin tiettyyn ryhmään.

"Jotenkin vaikea uskoa, että kukaan on täysin 110% hetero paitsi jotkut homofoobikot ja sekin fobia tulee erilaisuuden pelosta."

Minä ainakin uskon, ellen jopa tiedä, että on monia täysin 100% heteroja tai täysin 100% homoja. Miksi ei voisi olla? Itse ainakin olen.

"...mutta mitäs sitten kun seurustelen naisen kanssa... olenko sitten yhtäkkiä lesbo, hmm? Olenko hetero kun olen miehen kanssa?"

Sanoit, että olet biseksuaalinen, eikä sitä muuta se, kumman sukupuolen kanssa satut seurustelemaan. Jos seurustelet naisen kanssa, olet homoseksuaalisessa suhteessa elävä biseksuaali ja jos miehen kanssa, niin sitten heteroseksuaalisessa suhteessa elävä biseksuaali. Kuulostanee tosin jo vähän monimutkaiselta, mutta lyhyesti sanottuna olet biseksuaali ja se siitä.

Lokerointi voi varmasti olla joillekin rasittavaa ja vaikeaa, sen olen huomannut useampienkin ihmisten kommenteista, mutta itse koen sen melko yksinkertaiseksi. Lokeroit itsesi biseksuaaliksi, ja varmasti se pitääkin paikkansa. Ei se sen monimutkaisempaa ole.

Lisäystä: Itsellenikin kyllä tuo lokerointi oli hetken vaikeaa siinä vaiheessa, kun vielä mietin että mikähän minä nyt olen. Tosin ympäristön tuomat mallit, esimerkit sekä odotukset unohdettuani, eli silloin kun ajattelin oikeasti miltä minusta tuntuu, kaikki oli päivän selvää.

Ihmisellä itsellään on musta itsensä määrittelyn oikeus aina.

Ei ulkopuolelta voi tulla sanomaan, onko joku oikeanlainen homo tai lesbo tai bi. Sitä halun ja rakkauden ja fantasian ja tekojen sataprosenttisuutta ei vaan voi mitata, lälläslää.

Minä olen varmaan joidenkin mielestä vääränlainen bi, kun seurustelen naisen kanssa enkä käy vain välillä pilkkimässä aidan sateenkaarevammalla puolella.

Itse asiassa olen niin lepakon ja bissen rajatapaus, että voisin ihan yhtä hyvin määritellä itseni lesboksikin, ja kyllä sitten taas kuva puhtaasta homoseksuaalisuudesta vääristyisi.

Toiset kokevat muuttuvansa heterosta homoksi, toiset pysyvänsä biseksuaalina koko ikänsä. Jotkut ajautuvat ankaran ympäristön paineessa eheytysaivopesuun ja ehkä kokevat jos eivät halujensa, niin ainakin identiteettinsä muuttuneen. Ei näiden surullisten tapausten takia ole syytä evätä kaikilta oikeutusta kokea identiteettinsä muuttuvana ja elävänä.

SelenaK: "Miksi ylipäänsä pitää olla joko bi tai homo/lesbo? Miksi pitää lokeroida niin pirun tarkasti kaikki?"

Ehkäpä siksi, koska kategorisointi, luokittelu, yms. on ihmismielelle luontainen tapa jäsentää ja hahmottaa maailmaa. Toisekseen, ilman ilmiöiden nimeämistä ja luokittelua, emme voi myöskään ymmärtää niiden välisiä syyseuraussuhteita. On kovin vaikeaa ymmärtää, millainen sellainen maailma olisi, jossa tätä ei tapahtuisi. Lieneekö edes mahdollinen? Logiikan saisi ainakin heittää laidan yli heti ensikättelyssä.

SelenaK: "Turhaa ja rasittavaa sanon minä. Itse olen lokeroiden mukaan bi, mutta mitäs sitten kun seurustelen naisen kanssa..."

Olet edelleen biseksuaali ja sen sanoo 100% homoseksuaali, joka ei ole koskaan tuntenut absoluuttisesti yhtään mitään vastakkaista sukupuolta kohtaan. Kyllä, meitä löytyy ja se, ettet sinä sellaisia tunne, saattaa johtua pelkästään siitä, että meillä ihmisillä on luokittelun lisäksi myös luontainen halu hakeutua omanlaistensa seuraan http://en.wikipedia.org/wiki/Flocking_(behavior).

Kupponen: "Ihmisellä itsellään on musta itsensä määrittelyn oikeus aina."

Maailmassa on myös paljon objektiivisia (voisiko sanoa luonnontieteellisiä?) totuuksia, jotka ovat samoja, riippumatta katsojasta. Kaikki ei ole suhteellista.

SelenaK kirjoitti:
> Miksi ylipäänsä pitää olla joko bi tai homo/lesbo?

Koska bi, homo/lesbo ja hetero ovat ihan oikeasti olemassa olevia suuntauksia? Koska kaikki ihmiset eivät ole biseksuaaleja?



kupponen kirjoitti:
> Ihmisellä itsellään on musta itsensä määrittelyn oikeus aina.

On ehkä oikeus, mutta ei se muuta faktoja yhtään miksikään. Voinhan minäkin väittää olevani vaikka märehtijä, mutta en minä silti pysty sulattamaan selluloosaa.

En mä kiistä, etteikö olisi ihmisiä, jotka kokevat olevansa 100% homoja taikka hetskuja. Epäilen vain, että ovat reippaasti harvemmassa kuin homon tai heteron lipun alla kulkevat, ja ihmettelen, mitä näiden epäpuhtaiden kanssa tulisi tehdä?

En ole kuullut mistään mittareista, jotka muovaisivat ihmisen identiteetistä luonnontieteellisen faktan. Ihmisen rakkaus tai ajatukset eivät ole luonnontieteen piirissä, eikä edes ihmisen käytös.

Eihän tässä identiteettikeskustelussa voi juuri operoida kuin ihmisten sanomisilla. Ovatko ne sitten luotettavia.

Jos vaikka minä sanoisin olevani täysin lepakko, mitä voisitte tehdä --ette mitään. Valheenpaljastustestilläkö vai jollakin geenianalyysillä olisi löydettävä ne puhtaat homot ja heterot, ja sitten sakotettava niitä, jotka ovat tunteneet vääränlaista halua tai pussanneet väärää kaveria.

En myöskään tarkoita, että ihmisen seksuaalisuus olisi valintakysymys. Mutta nimilapuissa on politiikkaa ja asennetta ja kulttuurisidonnaisuutta yhtä paljon kuin ihmisten ajatuksissa, kun emme me ole neutraaleja itseanalyysikoneita, minä en ainakaan ole. Eikä ole olemassa mitään neutraalia tahoa, joka tekojen tai tunteiden tai ajatusten perusteella voisi ihmisen lokeroida. Ei ole parempaa lähdettä kuin ihmisen itsensä sanomiset. Niiden perusteella ei juuri luonnontiedettä tehdä.


Voin siis ymmärtää, että voidaan ihmisella ajatella olevan joidenkin sovittujen kriteereiden mukainen "todellinen" seksuaalinen suuntautuminen, mutta sen luotettava todentaminen on utopiaa.

> ihmettelen, mitä näiden epäpuhtaiden kanssa tulisi tehdä

Nämä termit "puhdas" ja "epäpuhdas" ovat oman pääsi sisällä. Älä pistä sanoja suuhuni tai ajatuksia päähäni. Itse en ainakaan ole missään vaiheessa arvottanut ns. "puhdasta" homoseksuaalisuutta esimerkiksi biseksuaalisuuden edelle (tms). Biseksuaalisuus on aivan yhtä validi seksuaalisuuden muoto kuin homo- tai heteroseksuaalisuuskin. Henkilökohtaisesti olen vain sitä mieltä, että bi joka kutsuu itseään homoksi johtaa ihmisiä harhaan ja ylläpitää vääränlaista kuvaa homoseksuaalisuuden luonteesta. Homoseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut VAIN saman sukupuolen edustajista. Piste. Ei tässä määritelmässä tarvita mitään henkioppaita tai spiritismiä. Biseksuaali puolestaan voi olla enemmän tai vähemmän kiinnostunut sekä samasta että toisesta sukupuolesta. Ei tarvitse olla 50/50 eikä edes samoina elämänjaksoina. Ei tämä ole niin monimutkaista.



> olisi löydettävä ne puhtaat homot ja heterot, ja sitten sakotettava niitä, jotka ovat tunteneet vääränlaista halua

Taas pusket omia pelkojasi suuhuni. Tässä on nyt ilmeisesti taustalla se ajatus, että jotenkin arvotettaisiin homot ja lesbot "paremmiksi" kuin biseksuaalit? Siitä ei todellakaan ole kysymys. Korostan vielä: Mielestäni EI OLE VÄÄRIN OLLA BISEKSUAALI. Mielestäni on kuitenkin väärin jos molemmista sukupuolista kiinnostumaan kykenevä henkilö määrittelee itsensä jääräpäisesti joko homoksi tai heteroksi. Silloin hän tekee joko tietoisen virheen ja johtaa kanssaihmisiään harhaan tai sitten hän ei vain ole ymmärtänyt käyttämänsä määritelmän merkitystä.

Tulipahan mieleen: Mikäköhän siinä lopulta niin kauhean "väärin" on?

Nimim. Entinen "jääräpäinen" bi-seksuaali, joka sittemmin _eheytyi_ mutta ei edelleenkään taida tajuta miksi tämä makuasia tuntuu vaativan aivan erityistä, julkista, tunnustavaa rehellisyyttä...

(Siis teoriassa käsittääkseni tajuan, seksuaalisuus ja tunustamisen pakko, ja hei hei ideaali maailma, jossa tuosta kaikesta olisi joskus päästy eroon ja elelty vähän rennommin...
...mutta: käytännössähän minulla on ihan yhtä suuri oikeus leikkiä tyhmää ja kysyä puheenvuoron verran lisäperusteluja aivan kuten "harhaan johtamisesta" syyttävät, sormella osoittavat kommentoijatkin.)

> Mikäköhän siinä lopulta niin kauhean "väärin" on?


Se että se on valhe? Se että se ei perustu asioiden todelliseen tilaan? Se että se johtaa muita harhaan?

Me elämme valitettavasti sellaisessa todellisuudessa, jossa tällaisilla asioilla on merkitystä, kuten itsekin totesit. Jos sellainen käsitys homoudesta yleistyy, että homot eivät oikeasti olekaan homoja vaan kyllä niiden silloin tällöin tekee mieli vähän naistakin ja oikeastaan voisivat kyllä olla naistenkin kanssa, niin mikäs olisikaan tätä parempi oikeutus homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen ja homojen eheyttämispyrkimyksiin ym. vainotoimenpiteisiin.

Voisin kääntää kysymyksen toisin päin: Mikä siinä on oikein, että biseksuaalinen ihminen väittää olevansa homo tai hetero?

Valhe, jep, mutta kuinka laajalti sillä mahtaa olla väliä? Kelle saa valehdella ja kelle ei?
Kelle ei tarvitse sanoa Yhtään Mitään?

Koska ideaali maailma jää ikävä kyllä sinne toisiin ulottuvuuksiin ja pitää pysytellä tässä reaalisessa, niin kirjoitanpa nyt tämän vielä:
Mitä kaikkea voikaan olla sen takana, kun bi-seksuaali "valehtelee" olevansa homo tai hetero...?

(Ymmärrystä eksaktien määrittelyjen sijaan, anyone?
Tai armoa, niin kuin Martin varmaankin sanoisi.
Siis: Antakee armoa.)

Ilopilleri kirjoitti: "Jos sellainen käsitys homoudesta yleistyy, että homot eivät oikeasti olekaan homoja vaan kyllä niiden silloin tällöin tekee mieli vähän naistakin ja oikeastaan voisivat kyllä olla naistenkin kanssa, niin mikäs olisikaan tätä parempi oikeutus homoseksuaalisuuden tuomitsemiseen ja homojen eheyttämispyrkimyksiin ym. vainotoimenpiteisiin."

Olen täysin samaa mieltä. Todella moni ihminen kuvittelee homoseksuaalisuudesta juuri noin, eikä sellaisille ajatuksille pitäisi antaa yhtään lisää perusteita. Nimenomaan sen takia siitä on paljonkin haittaa, jos joku biseksuaali sanoo olevansa homoseksuaali, mutta iskevänsä silmänsä silti aina välillä joihinkin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Liian usein kuulee jonkun suusta sen valheen, että homoseksuaalisuus on valinta, ja että heteroksi eheytyminen on mahdollista. Tämänkin takia selvä lokerointi on enemmän kuin tarpeellista.

Tästä keskustelusta tuli myös mieleeni aihetta sivuava, Ilta-Sanomissa jokin aika sitten ollut otsikko "Homotkin himoitsivat! Vappu kuin Madonna", jolla viitattiin Tanssii tähtien kanssa -sarjaa juontavan Vappu Pimiän ulkonäköön. Jutussa Pimiä kertoo saaneensa kommentteja myös miespuolisilta homoseksuaalisilta ystäviltään, ja "siellä oli harkittu heteroksi ryhtymistä". Kyllähän ne, jotka asiasta jotain tietävät, tajuavat kyseessä olleen vain vitsin, mutta monet ihmiset varmasti saivat tuostakin uutisesta vain vahvistusta väärille luuloilleen.

Valehtelu on väärin. Jos tuntee biseksuaalisesti, ja sanoo olevansa homo tai hetero, on a) (todella) pöljä b) (todella) tietämätön c) narraa. Jos asia siis on itselle selvä.

Termejä voi pohtia ja niiden sisältöä määrittää parhaan tietonsa mukaan. Ei se ole epärehellisyyttä , jos yksi määrittelee jonkin termin eri perustein kuin toinen.
(Muokkaan ja lisään: mun määritelmän mukaan on ihan validia kutsua itseään homoksi, jos omien tuntemusten summa likiarvoisesti lähestyy homoseksuaalisuutta. Close enough for jazz.)

"Kiinnostuminen", jota vaikka Ilopilleri käyttää seksuaalisen suuntautumisen määrittelyyn, ei ole minusta yksiselitteinen tai monoliittinen termi.

Ihmisten käsitykset omista kiinnostumisistaan eivät ole keskenään verrannollisia. Ihmiset unohtavat aktiivisesti, valehtelevat itselleen siinä kuin toisille, muistavat väärin, ihan terveen papereilla.

Mun mielestä vaikkapa mies, joka on nuoruudessaan vilpittömästi uskonut olevansa "kiinnostunut" naisista ja jopa rakastaneensa naista X, voi myöhemmin "löytää itsensä" homona ja käyttää itsestään termiä homoseksuaali täysin rehellisesti.
Uskon myös, että suuntautuminen voi aidosti elämän aikana muuttua, eikä sitä voi mitenkään etukäteen ennustaa.

Milloin ihminen on niin valmis, että luulo muuttuu tiedoksi? Pitääkö rehellisyyden nimissä olla aina oikeassa itsensä suhteen?

Sanon vielä, ettei minunkaan seksuaalisuuteni ole valittavissa. ENKÄ mä biseksuaalina voi valita, haluanko olla naisen vai miehen kanssa. Mä kärsisin heterouteen (identiteettiin, seksiin, parisuhteeseen) pakottamisesta tai eheyttämisestä ja mun mielestä olis helvetin arvokasta, että poliitikot, uskovaiset, homonpieksäjät ja psykiatrit tajuaisivat tämän, ja osa niistä varmasti tajuaakin.

(Lisään myös tämän: näiden eheyttäjien ajatus siitä , että kenenkään suuntautumista voisi tai tulisi muuttaa tai ohjata, on kokonaan tyhmä, paha ja ääliömäinen. Miksi sille tarvitsisi antaa edes pikkusormea. Poliittisesti viisaampaa on minusta kumota se kokonaan.)

Ilopilleri ja Is ovat minusta ehdottoman oikeassa. Itse en nuorempana tiennyt olevani bi vaan arvelin olevani hetero. Tällä hetkellä sanon reilusti itseäni lesboksi ja elän pitkässä parisuhteessa naiseni kanssa. Mutta valitsen kenelle tämän kerron. Heteroutta pidetään edelleen normina ja ihannetilana. En halua joutua selittämään vanhemmilleni ja sukulaisilleni, että en nyt vain voi valita tässä miestä naiseni sijaan - sillä sitä he todellakin vaatisivat ja siihen painostaisivat.

Onko sekin vale, jos väittää olevansa iloinen ja huumorintajuinen, mutta jonkun toisen mielestä onkin tylsä tosikko?

Mielestäni Robert otti esille hyvän pointin, ja on aika kohtuutonta syyttää häntä näin kovin sanoin väärästä omakohtaisesta kategorisoinnista. Suhteessa on yleensä vain kaksi osapuolta, ja suhde kestää tai hajoaa varmaankin muista syistä kuin väitetystä suuntautumisen lokerosta, ja ne syyt taas eivät kuulu muille. Huomauttaisin myös, että tämä keskustelu on suhteet, seurustelu & perhe alueella eikä yhteiskunta & politiikka palstalla.

Vai onko tässä tarkoitus pitää ranneliikettä jonkinlaisena heteroiden kurkistusikkunana, jossa saa esittää vain sertifioituja hlbt-faktoja?

Ajattelen itse asiasta lähtökohtaisesti kuten Ilopilleri ja Is. Ja sovellan sitä itseeni ja pääni sisällä myös muihin ihmisiin. Olen kuitenkin tutustunut (ja avartunut ymmärtämään) niin moniin ihmisiin, joilla on erilainen tapa identifioida itsensä, että pidän sellaistakin ihan yhtä "oikeana".

Olen entinen "hetero", nykyinen "lesbo" ja siinä välissä oli vaihe, jota joku nimittää biseksuaaliseksi, kun tunsin samassa elämänvaiheessa kiinnostusta kumpaankin sukupuoleen. Oma identiteettini rakentuu sen summana, mikä on ollut totta eri elämänvaiheissa. Koska olen ihminen joka pystyy rakastamaan / olemaan kiinnostunut seksuaalisesti sekä miehistä että naisista, olen biseksuaali, vaikka nyt rakastankin (romanttis-seksuaalisesti) vain yhtä naista. Allekirjoitan siis koko elämäni.

Biseksuaali-sana on jotenkin supistunut monien mielessä merkitsemään sellaista ihmistä, joka yhtä aikaa haluaa sekä miestä ja naista - jopa yhtä paljon - tai sellaista jolle sukupuolella ei ole väliä. Hämmennystä tietysti herättää sellainen, joka on milloin homo, milloin hetero, kun ei oivalla, että sellainenkin ihminen voi olla biseksuaali.

Suuntautumista määritellään mielestäni myös liikaa suhteiden kautta. Se, millaisessa suhteessa ihminen elää, ei suoraan paljasta hänen seksuaalista suuntautumistaan. On myös yksilön historia, sisäinen halu ja toive, ympäristön vaikutus, jotka kertovat jotain.

Olen toisaalta myös sitä mieltä, että ihmisellä itsellään on oikeus määritellä identiteettinsä. Juuri siksi, että kaikki ei näy päälle: joku voi olla heterosuhteessa vaikka onkin homoseksuaali - toimii siis omaa suuntautumistaan vastaan. Sitä ei välttämättä tiedä muut kuin henkilö itse. Ja sitten on niitä, jotka määrittelevät identiteettinsä nykyhetken perusteella. He ovat vain sitä, mitä ovat tällä hetkellä - heillä myös suuntautuminen muuttuu. Teknisesti sellainen ihminen on minun mielestäni biseksuaali, mutta mikäs minä olen sanomaan, jos hän vilpittömästi tunteekin itsensä välillä homoksi ja välillä heteroksi. Eihän minun mielipiteeni ole ratkaiseva.

Ihmiset määrittelevät itsensä muidenkin asioiden suhteen eri tavoin, ei se koske ainoastaan seksuaalista suuntautumista.

Epävarman tapaus kuulostaa kyllä munkin korvaan jotenkin sellaiselta tyypiltä, joka taitaa oikeasti olla homo. Hänella on prosessi ilmeisesti vähän kesken ja luulen kyllä että hän varmaan välittää sinusta monella muulla tasolla niin paljon että ei ehkä pysty myöntämään asiaa, vaikka se olisikin se paras ratkaisu tässä tilanteessa. Sun kannattaisi varmaan pyrkiä kyllä irtaantumaan tuosta suhteesta, kuulostaa tosi epäterveeltä ja vähän itsetuhoiselta, mutta pystyn kyllä ymmärtämään että se on vaikeaa, kaikilla on varmasti kokemuksia siitä että joskus ei vaan tunnu siltä että pystyy päästämään irti jostain ihastuksestaan tai rakkaudestaan, vaikka ehdottomasti pitäisi. Esittäisin kyllä sitäkin, että ottaisit kissan pöydälle kerran ja kunnolla.

Robert: "Itse olen homo ja ollut viimeiset vuodet pelkästään miehen kanssa, mutta vaikka tunnen seksuaalista vetovoimaa myös naisiin, enkä ole ollut seksisuhteessa naisten kanssa sitten teini-iän loppuvuosien, en pidä itseäni binä, koska tunne miehiä kohtaan on kuitenkin voimakkaampi. Olisi kyllä kiva välillä olla naistenkin kanssa, mutta tulee sellainen tunne kuin pettäisi naista. Olisiko se väärin, että iskisi baarista naisen ihan vaan sekstailun vuoksi. Jotenkin tuntuu, että naiset hakevat aina muutakin kuin yhden illan panoja." Siis eikö tämä ole paradoksi? Olet homo, tunnet vetoa naisiin ja haluat harrastaa seksiä naisten kanssa, mutta et kuitenkaan luokittele itseäsi biseksuaaliksi. En nyt oikein edes ymmärrä tätä logiikkaa, oisko se nyt niin paha olla bisse? Toisaalta arvostan kyllä eräänlaista rehellisyyttä siitä, että olet valinnut jomman kumman, mutta mielestäni kenenkään ei tulisi kiusata itseään (ja mahdollisesti muita) sillä että tavallaan kuitenkin esittää jotain muuta.

Itse en ole biseksuaali, tunnistan hyvännäköisen naisen kun sellaisen näen ja saatan ihaillakin vähän, mutta ei kyllä ole tullut mieleenkään hypätä sänkyyn tai yrittää iskeä. Joskus olen epäillyt että olen tuntenut vetoa naispuolisia ystäviäni kohtaan, mutta ei se kyllä seksuaalista vetoa ole ollut, mutta nanosekunnin olen miettinyt olenko sittenkin jonkinsortin bisse? Olen kyllä päätynyt siihen tulokseen että en ole, jos koskaan olisin suhteessa naisen kanssa, niin se varmaan olisi enemmän lesbosuhde kuin perinteinen mies- ja nainen suhde, eikä kyllä seksi naisten kanssa kiinnosta pätkääkään, pelkkä ajatuskin oikeastaan lähinnä etoo. Huolimatta siitä että itse koen olevani 100% homo, en ole kyllä aina uskonut siihen että ihmiset olisivat 100% sit tai tätä, vaan että useimmat tosiaan tippuvat johonkin keskivaheille tai kallellaan johonkin suuntaan, jotkut henkilökohtaiset kokemuksetkin tukevat kyllä tätä, mutta silti biseksuaalisuus välillä ärsyttää, kun tuntuu että sitä useimmiten vaan käyttävät miehet jonkinlaisena turvana, tyyliin- "enhän mä sentään homo ole, bisse vaan" tai muutenkin ollaan ikään kuin puoliksi kaapissa (tai sitten kokonaan, useimmat ukkomiehet yms. jotka harrastaa vähän poikien välistä kivaa useimmiten joko kuvailevat itseänsä biseksuaaleiksi tai sitten sillä uudella opitulla sanahirviöllä, "bi-curious", eli utelias-bi näin suomeksi).
Ymmärrän kyllä aitojen biseksuaalien, joita uskon että varmasti on, turhautumista sillä että niin homot kuin varmaan monet heterotkin saattavat vierastaa, omassa ystäväpiirissäni jotkut naispuoliset heterot kysyttäessä ovat hieman karsastaneet sitä, että seurustelisivat bissen kanssa. Itse kyllä myönnän että bissen kanssa seurustelu olisi ehkä vähän haasteellista, toisaalta, jos miehensä menettää toiselle miehelle, niin ei se varmaan sen pahempi ole kuin että menettää sen toiselle naiselle.

En tosin kyllä antaisi bisselle lupaa käydä naisissa sillä perusteella että hän on bi, jos tarkoitus on olla parisuhteessa, biseksuaalisuus ei ole mikään vapaakortti käydä vieraissa, oli eri sukupuolta tai ei.

Oon "vähän" hämmentynyt tällä hetkellä.

Oon mielestäni aina ollut kiinnostunut/kiihottunut miehistä mutta mahd. ujouden takia en ole koskaan seurustellut. Oikeestaan pelkään miehiä, parin lapsuuden kokemuksen takia mahdollisesti. Mutta silti kiinnostus on mielestäni ollut aina miehiin päin.

Sitten yksi tyttö otti yhteyttä ja yhteys löytyi: Pystyimme puhumaan mistä vaan ja olo oli tosi turvallinen ja kerrankin pystyi luottamaan toiseen enemmän kuin keneenkään muuhun. Ja niin, hän ilmoitti ihastuneensa minuun ja, tunsin kyllä kihelmöintiä hänen kanssaan, halatessamme jne.

Aloimme seurustella, kerroin mutsille ja parille kaverillekin mutta silti ahistaa. Jos olen bisse niin kai mun olisi pitänyt ihastua myös muihin naisiin jossain vaiheessa? Minulla on joku hillitön tunnelukko jonka yli en pääse enkä tunnu pääsevän selvyyteen omista tunteistani minkään suhteen.

Mietin jopa jossain vaiheessa, josko tuo on vain sitä, että kun kerran edes joku on musta kiinnostunut niin olkoon sitten nainen. Olen ihan pihalla. Käyn terapiassa, ihan yleisen masiksen takia mutta tää varmaan vaikuttaa myös. Neuvoja?

Toi on aika surullista kuunneltavaa, se mies ei ihan kuulosta biltä. annat enemmän kun saat, se asia pitäis korjata.

gila kirjoitti:
> Koska olen ihminen joka pystyy rakastamaan / olemaan kiinnostunut seksuaalisesti sekä
> miehistä että naisista, olen biseksuaali, vaikka nyt rakastankin (romanttis-seksuaalisesti)
> vain yhtä naista. Allekirjoitan siis koko elämäni.
>
> Biseksuaali-sana on jotenkin supistunut monien mielessä merkitsemään sellaista ihmistä,
> joka yhtä aikaa haluaa sekä miestä ja naista - jopa yhtä paljon - tai sellaista jolle
> sukupuolella ei ole väliä. Hämmennystä tietysti herättää sellainen, joka on milloin homo,
> milloin hetero, kun ei oivalla, että sellainenkin ihminen voi olla biseksuaali.

Herz kirjoitti:
> Siis eikö tämä ole paradoksi? Olet homo, tunnet vetoa naisiin ja haluat harrastaa seksiä
> naisten kanssa, mutta et kuitenkaan luokittele itseäsi biseksuaaliksi. En nyt oikein edes
> ymmärrä tätä logiikkaa, oisko se nyt niin paha olla bisse?


Amen, amen ja vielä kerran amen! Juuri näin. Jos tuntee vetoa molempiin sukupuoliin niin silloin on bi (!!). Ei sillä ole merkitystä tykkääkö toisesta sukupuolesta enemmän kuin toisesta, tai jos on tykännyt eri sukupuolista eri aikakausina elämässään. Jos tykkää molemmista niin silloin tykkää _molemmista_. Enkä minäkään ymmärrä tuollaista paradoksinomaista itsepetosta. Miksi sitä bi-nimitystä pelätään niin paljon, että ilmiselvät bi:t koittavat esiintyä "homoina"? Aivan älytöntä.

Miksei jokainen saisi luokitella itseään miten haluaa? Perusteet luokittelulle varmasti vaihtelevat tapauskohtaisesti, kuten myös tarpeet perustelulle. Ja mielestäni sekin on ymmärrettävää, että kaikki eivät halua luokitella omaa suuntautumistaan. Kun homoyhteisö haluaa korostaa muulle maailmalle, että jokainen saa olla vapaasti sitä mitä mitä on, niin miksi yhteisön sisällä pitäisi pakottaa ihmisiä tiettyihin lokeroihin?

Henkilökohtainen perusteeni, sille että pidän itseäni homona, on se että en vuosien mietiskelyjen jälkeen enää jaksanut käydä läpi samaa ajatuskaavaa, "olenko kiinnostunut myös naisista?". Ajatukseni kulkivat noidankehää illasta toiseen. Nyt on lähes pari vuotta mennyt helpommin kun päätin vain olla miettimättä asiaa. Jos joskus tulee mukava vastakkaista sukupuolta edustava ihminen elämääni, joka herättää minussa suurempia tunteita, niin ainahan voin alkaa miettiä asioita uudestaan ja tarkistaa luokitteluani. :)

Nyt vain tuntuu siltä että seurustelu naisen kanssa ei kiinnosta. Jokin lyhytaikaisempi kokeilu... ehkä? Olenko jonkun mielestä sittenkin bi, joka haluaisi olla homo?

> Miksei jokainen saisi luokitella itseään miten haluaa? Perusteet luokittelulle varmasti
> vaihtelevat tapauskohtaisesti, kuten myös tarpeet perustelulle. Ja mielestäni sekin
> on ymmärrettävää, että kaikki eivät halua luokitella omaa suuntautumistaan. Kun
> homoyhteisö haluaa korostaa muulle maailmalle, että jokainen saa olla vapaasti sitä
> mitä mitä on, niin miksi yhteisön sisällä pitäisi pakottaa ihmisiä tiettyihin lokeroihin?

Luokittelu ja asioiden määrittely ei ole oletusarvoisesti väärin tai pahasta. Päinvastoin, luokittelu ja asioiden määrittely on ihmisille luontaista ja voidaan jopa sanoa, että ihmiselämän kannalta välttämätöntä. Sen kautta jäsennämme maailmaa ja välitämme informaatiota toisillemme. Kieli symbolisena järjestelmänä perustuu määrittelyille. Luokittelujen ja määritelmien avulla voimme olla varmoja, että puhumme samoista asioista. Jos jokainen määrittelisi termit omalla, haluamallaan tavalla niin emme kohta kykenisi kommunikoimaan, sillä kenenkään määritelmät eivät kohtaisi. Toisin sanoen, yksi puhuisi aidasta ja toinen aidanseipäästä.

Luokittelemisessa mennään metsään vasta siinä vaiheessa kun sen varjolla ruvetaan yksinkertaistamaan, vetämään mutkia suoriksi ja vaikkapa liittämään ihmisiin ominaisuuksia, joita heillä oletetaan olevan. Siis tyyliin "koska hän kuuluu ryhmään A niin hänellä on pakko olla myös ominaisuus B, eikä hänellä missään tapauksessa voi olla ominaisuutta C". On tietysti olemassa myös määritelmiä ja kategorioita, jotka lähtökohtaisesti ovat eksklusiivisia. Tällaisia kategorisointeja ovat esimerkiksi juuri seksuaaliset suuntautumiset. Hetero tarkoittaa ihmistä, joka on kiinnostunut VAIN toisesta sukupuolesta. Jos molemmat sukupuolet kiinnostaa niin silloin ei voi olla hetero. Sama koskaa homoutta. Jos molemmat sukupuolet kiinnostaa niin silloin ei ole homo. Piste.

Jokaisen tulisi tosiaan vapaasti saada olla mitä on. Siksi ihmettelenkin, että miksi selvästi biseksuaalinen ihminen haluaa esiintyä homona tai heterona. Siinä ei ole mitään järkeä. Jos tuntee biseksuaalisesti niin olkoon siitä ylpeä ja rehellisesti bi.

Tehdäänpä pieni vertaus. Kuinka moni on sitä mieltä, että täysin näkökykyisellä henkilöllä on oikeus määritellä itsensä näkövammaiseksi? Jos minä vaikka näkökykyisenä henkilönä kokisin, että kyllä minä jokatapauksessa olen näkövammainen ja haluaisin tulla kohdelluksi sellaisena. Olisiko minulla siihen oikeus? Eikö siinä olisi mitään outoa? Eikö siinä olisi minkäänlaista ristiriitaa? Saisiko kuka tahansa periaatteessa itse määritellä, mitä "näkövammainen" hänelle tarkoittaa?

Ilopilleri: Unohdat yhden asian vertauksessasi; näkövammaisuudessa on kyse siitä, että näkökyky on jollain tavoin rajoittunut. Vamman asteen mittaukseen on välineitä. Seksuaalisen suuntautumisen kohdalla näin ei ole. Tämä on hieman kieli poskessa kirjoitettu, mutta paremmin kaikkia muita paitsi biseksuaaleja voitaisiin pitää vammaisina.

Vertauksessanihan nimenomaan biseksuaali on se näkökykyinen ja homo "näkövammainen". ;)

(Muoks: Itsehän olen siis täysin homo, mutta tuossa vertauksessa nyt vain kirjoitin minä-muodossa konkretisoidakseni asiaa.)

Slartibarfast kirjoitti: "Jos olen bisse niin kai mun olisi pitänyt ihastua myös muihin naisiin jossain vaiheessa?"

Tilanteesi muistuttaa jossain määrin omaa läpikäymisprosessiani suhteellisen hiljattain, päästessäni sinuiksi oman bisseyteni kanssa. :) Minullakin oli paljon ristiriitaisia ajatuksia aluksi niin omien seksuaalisten tunteideni kanssa kohdistuen samaan sukupuoleen(miehet) kuin myös ulkopuolelta tulevien paineiden kanssa(lähes kaikki ystäväni ovat heteroita). Olen aina alitajuntaisesti kapinoinut lokerointia vastaan, koska en tuntunut/tunnu vieläkään oikein sopivan mihinkään. Tämä seikka ei ehkä valitettavasti poistu koskaan kohdallani? Mutta olen itse ainakin ollut kaikkien kumppanieni kanssa rehellinen siitä mitä sydämessäni tunnen ja tehnyt myös selväksi omaavani "tunteita" molempiin suuntiin viimeistään ennen seksin astumista kuvaan. Se että olette molemmat kartalla teidän välisestä suhteesta ja siitä, että kemianne pelaavat riittää toistaiseksi koska olette toisillenne avoimia. On hienoa, että olet pystynyt jonkun kanssa asiasta jo keskustelemaan. Ja mitä enemmän saat "lukkoasi" purettua eli sanottua asian luottamustasi nauttiville tahoille, tulet huomaamaan ettet ehkä ole ajatuksiesi kanssa niin yksin? Anna itsellesi aikaa asian käsittelyyn ja kerää rohkeutta myös sen kohtaamiseen.

Mitä tulee kysymykseesi, itse heräsin tunne-elämääni naisten kanssa hieman myöhemmin kun mitä miehiin. Miehiin päin olen ollut jo aiemmin, kuten sinäkin, mutta silloinkin teininä ne ovat olleet lähinnä pieniä ihastumisia. Oma ongelmani on ehkä, että olen itselleni hyvin "korrekti"/tiukka ja en ole antanut itselleni lupaa ihastua kovin helposti? Vasta hiljattain olen avautunut enemmän ihmisille ja ollut vastaanottavampi esim flirtille. Omalla kohdallani olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että seksi on kuulunut aina parisuhteeseen ja olen parisuhteissani ollut täysin omistautunut kumppanilleni(tämä linja tulee pitämään). Oma oljennuorani sinulle on, että "katso se kortti" eli ole tämän tytön/naisen kanssa ja mikäli homma ei ota tuulta, vedä pakasta se "ruutujätkä". Ole itsellesi armollinen, asioilla on taipumus järjestyä parhain päin kunhan olet itsellesi rehellinen. Tunteetkin selkenevät ajallaan, ei kyse ole välttämättä muusta kun että saa suunsa aukaistua oikealle ihmiselle? Muista pitää paino asioilla joita itse haluat/mikä tuntuu sinusta oikealta ja pyrkiä sitä kohti, näin et voi eksyä. Tsemppiä!

Voi, voi tulipa "kannustuspuhe"!:D

Keskustelun aloittajan seurustelukumppani on ilmiselvästi BI tai Trans, eikä homo, eikä hetero.

Sillä tuollainen käyttäytyminen on juuri BI/Trans-ihmisille tyypillistä. He eivät kykene olemaan kokonaisvaltaisesti tuhteessa naisen tai miehen kanssa, vaan ovat aina juuri tuolla tapaa suhdekumppaneina puolinaisia.

Jos itse on aidosti hetero tai aidosti homo, kannattaa viisaasti noudattaa Kultaista sääntöä, eli välttää oman onnensa nimissä BI/Trans-ihmisiä, jotka ovat muissa suhteissa, "vasta äskettäin tulleet homoiksi" yms. Heidän kanssaan päätyy aina ongelmiin, jos itse panostaa suhteeseen kokonaisvaltaisesti, mihin he taas eivät kykene. He yrittävät olla naisen kanssa, mutta kaipaavat miestä. Tai he yrittävät olla miehen kanssa, mutta kaipaavat naista. Sitten nuo BI/Trans-iihmiset juuri syyllistävät toisia, kuten vaimoaan tai homoja, ja yrittävät uskotella olevansa itse pulmusia ja niitä kärsijöitä, joita toiset kohtelevat muka kaltoin, kun ovat mukana puolinaisesti ja liihottelevat joka paikassa. BI-ihmisten kanssa parisuhde ei ole koskaan sitä kahden ihmisen täyttä suhdetta, vaan BI-ihmiset tuntuvat aina tarvitsevan vähiintään pari suhdetta itselleen - se on BI-ihmisille tyypillisen parisuhde-vietin näkemys.

Keskustelun aloittajan kumppanihan ei mitenkään ole aito homo, kuten joissain kommenteissa erheellisesti arveltiin, koska juuri aito homo ei koskaan lähtisikään naisen kanssa suhteeseen, kuten biseksuaalit tekevät. Aito homo, kuten aito heterokin, tietää täysiin mistä pitää ja kunnioittaa siinä myöt toisia, eikä ala teeskentelemään naisen kanssa jotain epäaitoa, kuten tuo keskustelun aloittajan BI/Trans-kumppani on tehnyt. BI/Trans-ihmiset tulevat kait parhaiten toimeen toisten kaltaistensa kanssa - aidon heteron tai homon kanssa he ovat suhteessa mukana vain toisella aivopuoliskollaan, eli heidän kanssaan aivan kuin olisi suhteessa ihmisen kanssa, joka kaipaa koko ajan jotain toista... Se kannattaa tajuta, eikä lähteä siihen leikkiin mukaan, jos itse ei ole vastaavalla lailla puuolinainen seksuaalisuudeltaan ja toisen rakastamiseltaan.