Murhaajan muotokuva

Rakkautta ja anarkiaa –festivaaleilla on yllätysdokumentti Baader-Meinhof-terroristiryhmästä. Oikeudenkäyntejä ryhmän jäseniä vastaan on käyty viime vuosiin saakka. Viimeiset vangitut 70-luvun terroristit on jo päästetty ehdonalaiseen vapauteen, vaikka kansan keskuudessa on vahva lynkkausmieliala. Viisi- ja kuusikymppiset terroristit tuskin ovat enää uhka maailmalle. Mutta jäikö kunnolla kostamatta?

Kun aloin murrosiän jälkeen aloin ymmärtää, että olin ns. "erilainen nuori" ja luin ja kuuntelin homoja rankasti loukkaavia puheita jopa eduskunnan puhujapöntöstä, tuli joskus ohimenevä ajatus, että noille pitäisi kostaa. Saisivat maistaa oman vihansa hedelmiä. Jos joskus olisi syntynyt homo-terroristisolu kostamaan kaikki loukkaavat puheet, olisinko liittynyt mukaan? En, olin kuitenkin kiinni tässä maailmassa, ja oli paljon hyviäkin asioita. Jos olisin kirjannut muistiin kaikki kuulemani homo-loukkaukset, niistä olisi syntynyt romaanin kokoinen kirja.

Tältä pohjalta luulen ehkä ymmärtäväni hitusen Kauhajoen surmaajaa. En tiedä, millaisia nöyryytyksiä tai loukkauksia hän on kokenut, mutta jostain syystä hän on ajautunut raivon valtaan muita ihmisiä vastaan. Ihmisten joukossa ei ole helppo elää.

Baader-Meinhof-ryhmän johtohahmo Andreas Baader vietti 1970-luvun alussa mielellään aikaansa jossain homobaarissa, vaikka ei tiettävästi ollut homo. Muu maailma varmaan ahdisti.

Baader-Meinhof... Andreas Baader oli suht yksinkertainen hälläväliä-tyyppi, jolle ryhmän toiminnan poliittiset perusteet olivat vähintään toissijaisia. Tykkäsi nopeista autoista ja näki itsensä mielellään playboyna - Porsche Targa alla, paita kolmanteen nappiin auki ja aurinkolasit silmillä. Ryhmän poliittisuus tuli Ulrike Mainhofilta ja muilta.

Terroritekojen uhrit kärsivät järjettömästi Saksan sodanjälkeisen yhteiskuntarakenteen syntipukkeina. Baader-Meinhof jaktoi tavallaan siitä mihin jäätiin Nürnbergin oikeudenkäynneissä toisen maailmansodan ja natsien jäljiltä. Ryhmän mielestä ei ollut tarpeeksi, että suurimmat natsipamput tuomittiin ja muu yhteiskunta jatkoi siitä missä oltiin oltu ennen sotaa.

Tämä on oma käsitykseni Baader-Meinhofin synnystä ja tavoitteista, en pysty laittamaan tähän lähteitä - jos jotakuta kiinnostaa niinhttp://www.spiegel.de taihttp://www.zeit.de ovat kirjoittaneet tästä paljon. Minusta menee kuitenkin vähän ohi, jos verrataan järjetäytynyttä terrorismia ahdistuneeseen nuoreen mieheen, joka haluaa tappaa itsensä mutta ottaa mukaan niin monta muuta kuin pystyy. Homoterrorismia ei oikeastaan ole koskaan ollut, koska meistä ei varmaan oikein saa kasaan yhtenäistä joukkoa. Olisiko homoterrorismi ollut tarpeen, on eri asia. Anttilan, Räsäsen ja kumppanien lietsonnasta ja mesoamisesta sanon omalta osaltani: kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Eikö kommunistiseen ideologiaan kuulu ajatus vallankumouksesta? Kai se oli Baader-Meinhof ryhmänkin tavoitteena: kaataa hallitus. Nyt he ovat myöntäneet, ettei heillä ollut minkäänlaista hajua siitä, miten sen vallankumouksen jälkeen pitäisi yhteiskuntaa rakentaa. Eikö sama ongelma ollut Guevaralla?

Ulrike Meinhofilla oli ollut naissuhteita.

http://www.qx.se/kultur/8031/ny-biografi-om-ulrike-meinhof-pa-bokmassan-i-goteborg