Puoliso vai kaveri?

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 10 vuotta ja olemme laillistaneet suhteemme sopimuksella maistraatissa. Meillä on avioliitonomaiset velvoitteet ja oikeudet. Kun tämä yllättävä uusi yhteiskunnallinen asema oli totta, aloimme heti pohtia miten toista laillistettua osapuolta pitää kutsua.

Minusta mieheni on minun puolisoni. Kun joku kysyy mikä on keskinäinen suhteemme sanon aina heti, että olemme puolisoita. Olemme kaksi ihmistä, jotka jaamme kaiken keskenämme. Meillä on yhteinen koti, yhteinen talous, yhteinen elämä - olemme perhe. Minä jaan puolet kaikesta tästä. Olen puolet perheestä.

Eräs tuttavani kutsuu puolisoani kaveriksi. Ehkä se johtuu hänen vanhemmasta iästä tai epävarmuudesta siitä miten minun elämänkuppaniani ja rakastani tulee kutsua. Minä en osaa kutsua häntä kaveriksi ja sana tuntuu hiukan hankalalta käsitteenä jos halutaan kuvata henkilöä, jonka kanssa jaan elämäni.

Miten muut kutsuvat puolisoaan?

Itse kutsun miesystävääni hieman vieraammille ihmisille avopuolisoksi tai avokiksi, tutuille puhun hänestä nimeltä. Emme siis ole virallistaneet suhdettamme.

Avokiksi nimittäminen tosian aiheuttaa väärinkäsityksiä hetero-olettamuksien takia. Olen mm. nähnyt sairaalan potilaskertomuksessani perheoloista puhuttaessa maininnan "tyttöystävästä", vaikka olen hoitohenkilökunnalle puhunut avokista. Näin hoitohenkilökunta on siis itse asiassa rikkonut potilastietojen kirjaamisohjeita, koska siellä henkilötietolain 11§ nojalla kielletään kirjaamasta papereihin tietoa seksuaalisesta suuntautumisesta. Minut on sinne kautta rantain siis kirjattu heteroksi tai biksi, joita kumpaakaan en ole.

Minä kutsun ukokseni tai miehekseni.

Muutaman kerran olen nähnyt lausahdukseni jälkeen kuulijan leuan loksahtaneen auki ja jääneen hetkeksi siihen asentoon.

Rekisteröitymisen jälkeen olen puhunut puolisosta(ni), minut esiteltiin anopin syntymäpäivillä pojan miehenä. Omalle äidilleni (90v) on vielä hakusessa, puhuisiko miniästä vaiko vävystä ;)

Mulla on tapa puhua kaikille kuin vanhoille tutuille ja käyttää kaikista omista läheisistä vain etunimiä, usein ilman sen suurempia selittelyjä. Välillä kun muistan sanon ekalla kerralla mies, sen jälkeen käytän nimeä. Tai sitten etunimi, niin se on mun mies, blaa blaa blaa. Ennen rekisteröitymistä sana oli poikaystävä, tai etunimi, me ollaan avoliitossa, blaa blaa.

Netissä anonyyminä blogissa sana on rakas ja keskustelussa mies.